perjantai 11. marraskuuta 2016

Elämäntapamuutos - kannattiko?

Elämäntapamuutos.

Sana, joka on nykyään pinnalla. Media ja sosiaalinen media pursuavat fitnessii, dieettejä, puhdasta ravintoa, kehonpuhdistuskuureja, treenivinkkejä ym. Nämä yhdistävät, mutta myös jakavat ihmisiä...

Toisaalta se kuitenkin on vain hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. Onhan se fakta, että sinun on pidettävä huolta myös itsestäsi, kuten pidät perheestäsi, läheisistäsi, ystävistäsi... Lapsetkin tarvitsevat vanhempiaan niin kauan kuin vanhemmat ovat elossa, se lasten tarvitsema avun ja tuen muoto vain muuttaa muotoaan vuosien saatossa ❤ Pidäthän siis myös itsestäsi huolta?


Minä oon syntyjäni semmonen hoikka tyttö, aina painon osalta miinuskäyrillä kasvanut, mutta kasvanut kuitenkin. Yläasteelle mentäessä olin noin 170cm pitkä ja painoa oli joku 50kg. Todella laiha siis!
E-pillereiden aloittamisen jälkeen lihoin puolessa vuodessa 10kg. Olin tuolloin 14v ja se oli lyhyessä ajassa sen verran rankka painonnousu, että mullehan tuli raskausarvet polviin, reisiin ja tisseihin. Edelleen näkyy haaleat arvet. Sain myös uteluita, olenko raskaana. Mutta, sainpahan muodot, jotka multa aiemmin puuttui 👌 Siirryin lautasarjasta pullataikinaan.

Kesällä 2004 alettiin seurustelemaan mun nykyisen mieheni kanssa. Oltiin tuolloin 18-vuotiaita, elämä edessä ja tukka takana!
Kahden vuoden päästä olin saanut taas noin 10kg painoa lisää. Ihan vain, koska passiivinen elämäntyyli, paljon herkkuja, epäsäännöllinen syöminen ja juhliminen viikonloppuisin 👌 Lisäksi olin syksyllä 2003 aloittanut mielialalääkityksen.

Kesällä 2007 alkoi jo polvetkin oireilemaan lievän ylipainon ja olemattomien lihaksien takia. Kävelin kesällä vähän aikaa keppien kanssa. Varsinkin oikea polvi keräsi nestettä ja oli kipeä.

Kevääseen 2009 mennessä kuitenkin hoikistuin jonkun verran. Koulussa söin kunnon aterian ja elämässä oli jonkunlaista hyötyliikuntaa. Mielialalääkitys oli purettu keväällä 2007.
Mutta sitten siirryin työelämään ja puff! Kaksi vuotta ja +12kg mittarissa. Istumatyö, passiivinen vapaa-aika, herkut töissä ja kotona, rasvainen ruoka ja viikonloppuisin juhlimista. Eipä se "paljon" muuta vaatinut.

Keväällä 2011, 25-vuotiaana olin isoimmillani. Enhän mie mikään lihava tai ruma ollut! Ihan nätti, isotissinen nainen 😁 Mun kroppa ei vain ollut terve. Jaksoin kuitenkin hymyillä ja pitää yleishyvää habitusta yllä. Sisimmässäni en kuitenkaan ollut tyytyväinen.

Kesä 2011, baariin lähdössä

Voivottelin ja surkuttelin. Sain kavereilta neuvoja, joita en kuitenkaan osannut noudattaa. Olin ollut "dieeteillä" ja aina joka kevät sekä syksy aloittanut lenkkeilyn, jota kesti sen huimat kaksi viikkoa. Olin kateellinen ja katkera heille, jotka viitsivät panostaa hyvinvointiinsa.

Kun jälleen kerran valitin painostani ystävälleni, hän totesi jotenkin näin:
"Jos sie et oo tyytyväinen ittees, pitää asialle tehä jotain. Jos et oo valmis tekemään asialle mitään, opi hyväksymää ittes tollasena ku oot!"
Auts. Otin ensin vähän nokkiini, olisinhan mie kaivannut lähinnä päänsilittelyä enkä tuommoista reaktiota. Mutta, hän oli oikeassa.

Mie sitten näennäisesti yritin hyväksyä itseni. Hymyn ja huumorin taakse on yllättävän helppo kätkeytyä. Sen olen näin myöhemmin tajunnut ja harrastan sitä edelleen.

Loppujen lopuksi mulle riitti. Keväällä 2011 karppaus oli pinnalla ja minäkin päätin kokeilla sitä jollain tyylillä. Meillä oli haaveissa ensimmäinen lapsi, mutta mulla oli todettu pco eli monirakkulaiset munasarjat eli raskautuminen ei ollut ihan pala kakkua. Olin lukenut, että vhh ruokavalio sekä noin 5-10% painonpudotus saattaisi auttaa raskaaksi tulemisessa.

Jätin pois riisit, pastan, perunan ja leivän. Lisäksi vähensin herkuttelua ja vaihdoin mehut sekä limpparit kivennäisveteen. Syksyyn mennessä tippui kolme kiloa, mutta olemus hoikistui enemmän. Otin ruokavalioon täysjyväpastan ja -riisin, perunan ja leivät kohtuudella. Keväällä 2012 paino oli pudonnut 8 kg ja olin löytänyt ryhmäliikuntatunnit. Puff! Olin raskaana :) Pahoinvoinnin myötä liikunta jäi, mutta pyrin syömään suht ok. Raskauden aikana paino nousi 8 kiloa.

Lokakuu 2012

Esikoispoika syntyi ryminällä joulukuussa 2012. Seuraavan vuoden aikana laihduin yhteensä 18 kg. Olin ns. #laihaläski. Olinhan mie alkanut käymään päivittäisillä vaunulenkeillä pojan ollessa 8kk, mutta ruokavalio oli pielessä. Aamupalaksi kahvia, lounaaksi leipää ja herkkuja, päivälliseksi perus kotiruokaa ja iltapalaksi jotain + herkkuja.

Marraskuu 2013

Syksyllä 2014 aloitin työt. Töiden ja syksyn myötä herkut löysi taas enemmän päivittäiseen käyttöön, vaikka olin niitä jo onnistunut vähentämään.

Alkuvuodesta 2015 mulle riitti. Mulle riitti se väsynyt ja pöhöttynyt, semmonen ällö olo. Vähensin herkkuja, sallin itselleni tummaa, 70% suklaata, jos oikein kovasti teki makeaa mieli. Opettelin syömään 4-5 krt päivässä, myös aamupalan. Lisäsin vedenjuontia ja aloin käymään lenkillä. Hölkkäsin ensimmäisiä, lyhyitä matkoja. Oli aivan huikea tunne, kun ensimmäistä kertaa hölkkäsin 4 km putkeen!

Koska elämäntavat olivat taas kunnossa, aloin odottamaan toista poikaamme. Heti alkuun jouduin kipujen takia luopumaan liikunnasta. Kipujen jälkeen tuli 24/7 pahoinvointi ja arki oli selviytymistä päivästä toiseen. Pyrin kuitenkin taas syömään suht ok. Vesi vaihtui taas kivennäisveteen, koska hanavesi alkoi oksettamaan ja närästämään.
Pahoinvoinnin helpotettua alkoi närästys 24/7, joka rajoitti syömisiä. Vasta rv 30 pystyin alkaa käymään pienillä kävelyillä ilman, että sattui tai oli paha olo tai tai tai...

Henkisesti toinen raskaus oli rankempi eikä asiaa auttanut, kun ei päässyt kunnolla liikkumaan. Sydän itki verta, kun itse olit meneviväs "kovaa", kun tyyliin mummotkin ohitti. Painoa kertyi raskauden aikana noin 13 kiloa. Lähtöpaino oli 10kg vähemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa.

Näihin kuviin saatiin semmoista seesteisyyttä, joka omasta mielestäni raskaudesta puuttui.











Toinen poika syntyi joulukuussa 2015. Ensimmäiset 2km hölkkäsin ystävänpäivänä 2016. Toukokuun lopulla meni 10km. Kesällä osallistuin ystävän luotsaamaan kesäproggikseen. Kerta viikkoon treenasimme ulkona omaa ja kavereiden kehonpainoa hyödyntäen. Ylitin itseni monta kertaa ja sain tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin!

Proggiksen päätyttyä oli kuntotesti 18.9.:




Syksyllä aloitin kansalaisopiston saliharjoittelukurssin. Ensimmäisillä kerroilla esim. etureisilaitteessa sain tehtyä pienimmillä painoilla ja silti tuntui vaikealta. Viime kerralla meni 20kg 💪 Olen myös saanut nostettua tangon penkistä. Joillekin pieniä, mutta mulle isoja juttuja. En olisi joskus uskonut meneväni salille!





Ruokailut alkavat olla balanssissa. Syön 4-5krt päivässä ja juon vettä noin 2 litraa. Vedenjuontikin piti opetella uudestaan raskauden jälkeen. Olen melkein vuoden päivät syönyt aamupuuron, lounaaksi monesti muna-kasvishäsmäkkää ja päivälliseksi tavallista kotiruokaa. Kotona en juurikaan herkuttele, varsinkaan makealla, mutta kyläillessä voin kahvipöydässä syödä sen pullan, tai vaikka kaksi! En punnitse ruokia tai laske kaloreita. Karkkihyllyn ohitan nykyään sujuvasti. Jos meillä mies haluaa vaikka suklaalevyn, hän saa sen itse ostaa, koska mie en yksinkertaisesti kaupassa käydessä muista tommosia.

Hirvenjauhelihakastiketta ja perunamuussia

Paistettua perunaa, pakastevihanneksia ja kananmunaa

Munakas 

Kaalilaatikko

Yhden päivän ateriat


En ole enää #laihaläski, vaan mulla on suht hyvä peruskunto ja saan energiaa hyvästä ruoasta.

Vauvavuosi on verottanut, mutta olisi verottanut vielä enemmän toisenlaisilla elämäntavoilla. Nyt mie syön hyvin ja liikun hyötyliikunnan lisäksi pari kolme kertaa viikossa. Nyt on nimenomaan painonhallinta menossa, ei tarvitse ainakaan tippua enää. Lihasvoimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä haluan lisää lähitulevaisuudessa.

Entiseen en halua palata. Voisin olla painavampikin, kunhan elämäntavat olisi kohdallaan 👍 En halua enää olla laihaläski tai alkoholin ja herkkujen turvottama ilmatyynyalus. Jos nykyään en enää säteile ja hehku niin paljon, johtuu se ihan pikkulapsiarjesta ja ehkä lievästä kyynistymisestä, mutta fakta on se, että raskaudet ja lapset ovat tehneet mulle hyvää.

Mie olen ylpeä itsestäni, vaikkei muut olisikaan. Mun iho ja vatsa voi paremmin. Mun polvet ei kipuile. Pystyn ottamaan lasten perässä hölkkäaskeleita ilman, että heti hengästyn. Ylipäänsä jaksan paremmin tässä arjessa. Liikunta on mun nollauskeino.

Ihan sama, painatko 170 senttisenä 60 tai 80 kiloa, mutta jos sun elämäntavat tekee hallaa sun kropalle, se ei silloin voi hyvin.
Ja myös isompi kokoinen ihminen voi olla fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin se hoikka kaveri siinä vieressä. Ei siis tuomita ulkonäön perusteella, tietämättä taustoja.

Tässä vielä lopuksi muutama vinkki:

🌼 Aloita muutos jo heti tänään eikä vasta maanantaina.
🌼 Aloita pienillä muutoksilla, esim. vaihda riisit ja pastat täysjyvään.
🌼 Älä lannistu, jos paino ei heti putoa.
🌼 Lisää veden juomista ja syö säännöllisesti. Näin verensokeri pysyy tasaisena eikä tule naposteltua.
🌼 Hyötyliiku! Kävele portaat, käy kävellen kaupassa (jos matka on kohtuullinen), jätä auto kauemmas parkkiin eikä siihen ovien eteen.
🌼 Kokeile, mikä liikuntalaji olisi sinulle mieluisa.
🌼 Se, mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla.
🌼 Kerro sun läheisille, että aiot muuttaa elämäntapojasi. Toivo heiltä kunnioitusta ja tukea. Se on vähintä, mitä voivat tehdä.
🌼 Tänään voi olla sun uuden elämän ensimmäinen päivä!
🌼 Älä ruoski itseäsi ❤

Kiitos, että jaksoit lukea ❤

Rakkaudella
Henna ✌


Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kotiäidille energiaa - ruoasta

Halpa ja hyvä harrastus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.