keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Toiset tästä nauttii - toiset ei

Syksy.

Pimeä, märkä, ahdistava syksy.

Miksei syksy voi näyttää lumien tuloon asti tältä:


Marraskuu.

Lokakuun lisäksi yksi vuoden ahdistavimmista kuukausista. Jos ei muuten vuoden aikana väsytä ja ahdista, iskee se kertaa sata tänä pimeänä aikana.
Päivä ei valkene oikeastaan ollenkaan, ulos huvittaa mennä justiinsa sen verran, että käy lenkillä tai poikien kanssa vähän kävelyllä. Onneksi esikoinen on päiväkodissa pari päivää viikossa, saa edes siellä ulkoilla kunnolla. Pienempi sentään nukkuu päiväunensa ulkona rattaissa.



Tekisi mieli vetää kaikkea p*skaa naamariin ja sitä myötä saada itselleen vielä inhottavampi ja tukkoisempi olo, myös fyysisesti. 

Onneksi kaupasta tarttuu edelleen mukaan salaattitarpeita ja hedelmiä eikä sovi sitä vähäistäkään liikuntaa unohtaa. Suklaa tai vastaava ei kuulu edelleenkään "ruokavaliooni", vaikka yleensä syksyisin sorrunkin herkuttelemaan enemmän.

Kananuudeliwokki

On aamuja, kun tekisi mieli jäädä peiton alle pimeään ja sulkea silmät sekä korvat ulkomaailmalta. Ahdistua ja itkeä. Mutta ei auta.

Poikien takia on noustava ylös ja aloitettava uusi päivä niin kuin joka päivä: 

aamupissalle, kahvinkeitto, aamupalan valmistus, lastenohjelmat pyörimään, aamupalan syöminen/syöttäminen jne.

Mulla on masennustausta ja tämä syksy on sellaista aikaa, joka nostaa kaikki vanhat tunteet ja muistot pintaan. On päiviä, jolloin saan tehdä ihan ajatustyötä ja tsempata itseäni, etten enää todellakaan halua palata niihin tunteisiin, joita aikanaan koin.

Vuosi sitten odotin meidän nuorimmaista, oli menossa rv 38+1, tällä päivämäärällä. Syksy oli normaalia rankempi, kiitos raskaushormoneiden. Onneksi olo tasoittui heti, kun poika oli ulkona. Tosin minä ja muutama muukin pelättiin, että meneekö meno vielä mahdottomammaksi, kun kehiin astuu imetyshormonit, mahdollinen babyblues jne. Onneksi kävi toisin päin, vaikkei tässä koskaan ole mikään tasapainoinen ihminen tullut oltua.

Onhan tämä syksy onneksi väliaikaista. Kohta (toivottavasti!) tulee lumet ja pakkaset, päivät alkavat pitenemään kuukauden päästä.

Pian käännytään kevättä kohti.

On vain muistettava pitää itsestään huolta. Syödä hyvin ja liikkua, edes vähän. Kannattaa kehittää perusarjen lisäksi kivaakin tekemistä. Itselläni vuorossa työpaikan pikkujoulut perjantaina, rairai! Ihana päästä syömään ns. valmiiseen pöytään ja juttelemaan aikuisten ihmisten kanssa niitä näitä. 


Koitetaan jaksaa. 
Kyllä tämä tästä.

P.S. Jos syksy ei sinulle ole vaikeaa aikaa, good for you! :) Muistetaan kuitenkin, että toisille syksy on ihan oikeasti sellaista aikaa, että joutuu olemaan kunnon tsemppi päällä päivästä toiseen, jotta arki rullaa. Jokainen meistä kokee vuodenajat omalla tavallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.