maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukuun pojat



Mie lupasin teille hieman tarkemman esittelyn meidän joulukuun pojista. Tässä siis tulee :)

Jäpikkä

Meidän esikoinen. Syntyi hyvin hätäseen rv 36+6, vajaa viikko ennen joulua 2012. Laskettu aika oli tammikuun 2013 alussa ja mie olin varautunut hautomaan häntä pitkälle tammikuun puoleen väliin asti.

Olikin suuri yllätys neuvolalääkärikäynnillä rv 36+0, kun mulla oli kohdunkaulaa enää vain 1,5cm jäljellä ja olin sormelle auki. Eikä mulla ollut ollut kipeitä supistuksia, harkkasuppareita vain.

Meillä oli ollut meneillään kylppäri- ja saunaremontti, molemmat menivät lattiasta kattoon uusiksi. Remontti kerkesi valmistumaan alle viikko takaperin ennen Jäpikän syntymää.


Koska hän tuli niin ajoissa ja niin vauhdilla, olin synnärillä aika hukassa. Mie en osannut edes pitää häntä tarpeeksi vieressä ensimmäisen yön aikana. Ihmettelin vain ja olin ehkä jopa vähän paniikissa, että mitäs nyt?? Tossa toi nyytti ny on! Lisäksi Jäpikkä syntyi imukupin avustuksella, joten hänen pieni päänsäkin oli aika oudon näköinen siinä kohtaa, kun hänet rinnalleni sain. Nenäkin oli vinossa. Nämä hämmensivät entisestään. Kaikkinensa aika mielenkiintoinen kokemus.

Jäpikän kanssa meillä on aina ollut "tulinen" suhde. Olemme niiiin samanlaisia luonteiltamme; herkkiä, tulistumme melkeinpä nollasta sataan, ei siedetä pettymyksiä... Voin kertoa, että herran uhmat ym. ovat olleet aika vaikeita, meille molemmille. Itketään ja huudetaan, mutta myös halitaan, pyydetään anteeksi ja kerrotaan, että rakastetaan.

Jäpikkä on kova puhumaan. Juttua tulee taukoamatta, monesti todella hyviäkin heittoja. Häntä kiinnostaa traktorit, pelastusajoneuvot, työkoneet ym. Mummolassa on kiva päästä traktorin kyytiin ja yksi viime kesän kohokohtia oli seurata läheisen tien asfaltointia.



Jäpikkä on uudessa seurassa ja tilanteissa todella varauksellinen. Häntä saa olla rohkaisemassa ja kannustamassa, paljon. Tämä tuottaa mulle äitinä monesti vaikeuksia, koska mie en aina vaan osaa eikä mulla riitä rahkeet :( Muille ihmisille voisi myös vähemmällä jankkaamisella mennä perille, että Jäpikälle täytyy antaa aaaaaaaiiiikaaaaaa eikä "hyökätä naamalle" heti, kun nähdään. Hän ujostelee edelleen tuttujakin ihmisiä.

Tutussa ja turvallisessa seurassa hän on aivan mahtava tapaus 👌 Haluaa leikkiä paljon ja muutenkin vaatii ihmisiä ympärilleen. Jostain juuri luinkin, että ujot lapset tarvitsevat paljon seuraa muista ihmisistä. Sinänsä ristiriitaista, mutta toisaalta ymmärrettävää. Ujo lapsi kaipaa paljon tukea.

Äitinä olen tehnyt moniakin virheitä Jäpikän suhteen, mutta tähän on vaikuttanut myös se, ettei mulla ole ollut luottoa itseeni äitinä (tai muutenkaan :D) ja mun on aina välillä vaikea hyväksyä sitä, miten poika on luonteeltaan melkein kuin minun kopio.

Rakas hän on silti.

Jössikkä

Toisen poikamme laskettu aika oli joulukuun 2015 alussa, hän syntyi rv 40+1. Loppuraskaus oli henkisesti aika tuskainen, koska odottavan aika oli tosissaan pitkä. Olin tietenkin varautunut, että toinenkin tulee ajoissa kun esikoinenkin tuli. Lopulta aloin toivomaan, että kunhan ei tule pojille sama synttäripäivä. Ikäeroa tuli 11pv vajaa 3 vuotta. Parhaillaan yhteissynttäreitä valmistellaan :)

Jössikän synnytys taas oli jotenkin hyvinkin seesteinen. Eteni hieman rauhallisemmin verrattuna esikoisen synnytykseen ja pystyin rentoutumaan supistusten välissä. Heti pojan syntymän jälkeen olin hyvinkin skarppina ja virkeä. Jo synnärillä hän oli paljon vierihoidossa ja edelleen nukkuu paljon vieressä (pienimuotonen unikoulu olisi paikallaan, koska mie en saa enää nukuttua).


Jössikkä on aina ottanut lunkisti. Hän on semmonen "äijä". Hyvin sopeutuvainen lapsi ollut. Hänellä on ollut perus vierastukset ym, mutta silti on uusissa tilanteissa rentoutuneempi kuin veljensä.

Jössikän kanssa yöt ovat alkuhuuman jälkeen olleet rikkonaisempia kuin veljensä kanssa ja Jössikkä kuitenkin on enemmän mun perään, jos kehtaan lähteä ilman häntä johonkin. Johtunee siitä, että meillä vanhemmilla on mennyt "hoitojako" vähän niin, että kaikkien ollessa kotona, hoitaa mies Jäpikän ja mie Jössikän...


Jössikkä on myös rohkeampi. Ennakkoluulottomammin olisi kiipeilemässä joka paikkaan. Vaikka viihtyy myös omineen pitkiäkin aikoja, on hän kuitenkin vahdittava tapaus.

Hänen kanssaan mulla taas on haasteena se, kun onkii niin erilainen kuin veljensä :D

Rakas myös hän.

Veljekset yhdessä

Toisilleen tärkeitä ❤ Vaikka on yhteenottoja, kun "Veikka tulee aina pilaamaan leikit", mutta aamuisin on parasta, kun he kohtaavat toisensa yön jälkeen. Jäpikkä myös katsoo pikkuveljensä perään ja huolehtii.


Toivon, että nämä kaksi tulevat antamaan toisilleen paljon tulevaisuudessa. Jäpikkä ehkä hieman rauhoittelee Jössikän menoa ja Jössikkä taasen antaa Jäpikälle rohkeutta toimia uusissa tilanteissa. Vastakohdat täydentävät toisiaan.



Huumorintajuisia tyyppejä ovat, semmosia hymypoikia. Saas nähdä, mitä kaikkea veljekset tulevat vielä keksimään äitinsä ja kaikkien muidenkin pään menoksi ;)

Jäpikkä ja Jössikkä, meidän rakkaat joulukuun pojat, pian 4- ja 1-vuotiaat 💙💙

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.