keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Suhteeni herkkuihin

Kirjoitin joku aika takaperin elämäntapamuutoksestani. Siitä, miten tässä on mennyt vuosia, että ollaan tässä tilanteessa. Paljon on vuosien aikana muuttunut!

Olen välillä miettinyt, että olenko joskus kuitenkin liian ankara itselleni, kun en sillä tavalla herkuttele, ainakaan makealla ja höttömättöruoalla. Joku omatekonen pizza saattaa viikonloppuisin maistua ja muutama sipsi, jos semmoisia kaapista löytyy. Makeaa syön kotona todella harvoin, karkkia ihan extraharvoin!

Viimeiset muutamat päivät ovat todistaneet mulle sen, etten ole liian ankara. On tullut vedettyä vähän joulupiparia ja -torttua, hesemättöä, suklaata... Fyysisesti olo on aika ällö, pöhöttynyt ja miten sen nyt sanoisi... epämukava? Eihän tommonen nyt heti missään näy, mutta kyllä se näköjään tuntuu.

En ole kaksin käsin syönyt herkkuja, mutta joka päivä vähän jotain ja noin muuten syönyt normaalisti 4-5 krt päivässä. Liikunta on ollut melko vähäistä viime viikkoina, kun olen ollut flunssassa. Pienillä kävelyillä olen sentään käynyt.


"No pitäähän sitä 
välillä herkutella!"

No joo, pitää ja "pitää". Hyvän ruoan päälle joku oikein herkullinen jälkkäri esim. ravintolassa on mulle ihan ok tai synttärijuhlissa joku suussa sulava kakkupala, mutta en mie makeasta mitään sellaista "Taivas auki räjähtää" -nautintoa saa. Hyvästä ruoasta kylläkin. Juhlissa odotan enemmän suolaisia kuin makeita tarjottavia 😜


"Älä enää laihduta! 
Ota vähä pullaa!"

Voi kuule, en laihduta, kiitos huolenpidosta ❤ Pidän edelleen huolen, ettei mun paino tästä enää putoa. En kuitenkaan halua saada itselleni lisää massaa pullaa ja suklaata syömällä, vaan syömällä hyvin - ruokaa. Tarkoitus on hommata parempi lihaskunto ja mahdollisesti vähän "habaa" ja se ei kyllä valitettavasti pelkällä salaattilinjalla taida onnistua. Onneksi siis ruoka maistuu noin muutenkin, kiitos nam.


"Miten nii et välitä makeasta? Kaikkihan siitä tykkää!"

Mun makean syöminen on vähentynyt sen takia, kun syön hyvin ihan tavallista ruokaa ja juon päivän aikana tarpeeksi vettä. En ennen ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, etteivät välitä makeasta. Nyt mie ymmärrän. Mie, joka teininä vedin yhden Toffo-pötkön tosta noin vain naamariin samalla kun luin kirjaa. Tai söin puolikkaan paketin Marie-keksejä. Eikä tehnyt tiukkaakaan. Vielä kolmisen vuotta sitten söin suklaata tmv joka päivä, pari kertaa päivässä. Nykyään pelkkä ajatuskin tommosista määristä ällöttää.


Jos tarjolla on tällaisiä...

Nyt kun syön ihan oikeaa ruokaa säännöllisesti päivän aikana, ei mulle tule sellaista oloa, että olisi pakko saada jotain herkkua joka päivä. Verensokeri pysyy päivän aikana tasaisena ja samalla naposteluhimo pysyy aisoissa.


... syön mieluummin näitä.

Joulunajalta odotan eniten r u o k a a ! Siis ihan niitä tavallisia joululaatikoita, KINKKUA, rosollia, salaatteja... Ai että!
En niinkään odota sitä makean tyrkyttämistä joka puolella.

Pidän siis jatkossakin tämän linjan, että herkkuja ym vain kohtuudella. Ei vähän joka päivä, koska pienistä puroista kasvaa iso joki, niin kuin ihan huomaamatta ja pian on taas vaikea päästä eroon siitä sokerikoukusta.

Mie haluan voida hyvin ja päivittäinen herkuttelu ei valitettavasti ainakaan vähennä tätä väsymystä ja pöhnää oloa, päinvastoin.


"Ei se vaikuta, mitä ja kuinka paljon syöt joulun 
aikana vaan se, 
mitä ja miten syöt joulujen välissä"

Nautitaan tulevasta joulusta ja joulupöytien runsaasta tarjonnasta hyvällä omatunnolla, mutta muistetaan myös kunnioittaa niitä meidän kanssasyöjiä, ettei aleta mitään tyrkyttämään tai "pakkosyöttämään" kohteliaisuuteen tmv vedoten. 

Annetaan ruokarauha itse kullekin, sen joulurauhan lisäksi.



Vielä lopuksi. Nämä ovat minun tapojani ja näkemyksiäni sen suhteen, miten haluan elää. Toisille makea toimii arjen piristyksenä siinä missä toisille vaikka kahvi. En mie kahvipöydissä kattele ja laske, minkä verran kukakin syö mitäkin tai syökö mitään. Olisi siis kiva, jos minunkaan ei tartteis puolustella, jos en nyt niitä kaikkia tarjolla olevia kakkuja, pipareita, leivoksia, pullia ym ota. Mulle voi riittää vaikka se yksi herkullinen leivos. Suolainen kuitenkin etusijalla kahvipöydässä 😊



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.