perjantai 30. joulukuuta 2016

"Uusi vuosi, uusi minä" - Ei nyt sentään!

Mitä vuodesta 2016 on jäänyt käteen?


Uusi pyjamani

Vauvasta taaperoksi kasvanut kuopus

Jössikkä on kasvanut vuodessa pituutta noin 20 cm ja painoa kerryttänyt 5,5 kiloa. Tällä hetkellä hän kävelee tukia vasten ja tuen kanssa, kiipeilee minne pääsee, harjoittelee lusikalla syömistä... Ymmärtää joitakin sanoja ja lauseita. Itse ei puhu kuin omaa kieltään. Meidän paatintappi 💙

Väsymys

Liittyy vahvasti ylläolevaan tyyppiin. Hän tykkää edelleen syödä (nokkiksesta) 2-3 krt yössä + muut heräilyt päälle. Voin sanoa, ettei öisin paljon naurata. Joskus tulee semmonen hetki, kun katson pientä nukkuvaa siinä vieressä ja totean mielessäni: "On ne niin hitoksee söpöjä kun nukkuvat!" Seuraava rääkäisy ja se söpöys karisee siinä.

Kummasti tässä on kärvistelty, vaikkakin tuntuu, ettei vauvavuoden väsymyksestä saisi valittaa, koska - tiedättehän - se nyt vain on niin ja kuuluu asiaa. Voi hellanlettas sentään.

Unettomuus, pätkittäiset unet ym. on yksi pahimpia ihmisen vihollisia, mutta eeeeiii se mitään. Lapsen aiheuttamana se ei ole niin paha. On se.

Uudet ystävät ❤

Voi että, heitä on tullut PALJON kuluneen vuoden aikana! Vähän joka suunnasta: harrastusten myötä, vauvan myötä, esikoisen päiväkodin aloituksen myötä jne. Lähinnä tässä kaikessa yhdistää se, että heitä on löytynyt, kun olen itse poistunut kotoa ja ollut avoin uusille mahdollisuuksille. Poistunut sieltä omalta mukavuusalueeltani eli kotoa.

Entistä tärkeämmät vanhat ystävät

Te onneksi pysytte mukana menossa ❤ On aikoja, kun ei pidetä niin aktiivisesti yhteyttä, mutta täällä mie oon ja te ootte siellä. Pus! 😘

Huoli läheisistä

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut läheisten sairasteluita. Toivotaan, että ensi vuosi on heillekin parempi ❤

Parempi fyysinen kunto

Tämä on yksi mun ylpeydenaiheita kuluneelta vuodelta. Loppujen lopuksi aika vähällä olen saanut fyysistä kuntoani paremmaksi tämän muun arjen ohessa. Yksi suuri tekijä on ollut hyvä ruokavalio ja pienikin määrä liikuntaa.

Fiilistelyitä: ensimmäiset 5km hölkäten, 10km, mäkivetoja sauvojen kanssa...

30 vuotta mittariin

Kuopuksen ristiäispäivänä täytin 30 vuotta. Kolmekymppiset meni samoilla kahveilla kuin ristiäiskekkeritkin ;) Varsinkin nyt loppuvuodesta on ollut kriisin tynkää...


Kolmekymppinen


Mitä toivon vuodelta 2017?

Entistä parempaa fyysistä kuntoa

Tämän eteen on tehtävä töitä. Ei se fyysinen kunto valitettavasti toivomalla parane. Muotoja saattaa tulla, jos istuu sohvalla sipsipussin ja suklaalevyn kanssa, mutta tällä tavalla hankitut muodot eivät ole pidemmän päälle kovin terveellisiä. Jotain tälle lautakropalle on kuitenkin tehtävä.

Ensi vuoden tavotteina on osallistua Kouvolassa järjestettävään Kympin Naiseen sekä Vierumäellä järjestettävään Pullukka Runiin. (voisko se Hedberg muuttaa meille, pliiiiiiis?)

Pienen tauon jälkeen taas alettava treenaamaan hölkkäämistä. Ehkä mie joskus jopa juoksen.

Ehjempiä öitä 

Tämänkin eteen on todennäköisesti ihan konkreettisesti tehtävä jotain, kun ei ne yöt toivomallakaan paremmiksi muutu. Joka ilta mie toivon, että jos NYT Jössikkä nukkuisi vaikka klo 4 asti heräämättä, mutta eeeeiii... Ensimmäinen rääkäisy keskimäärin tunnin päästä nukahtamisesta.

On meillä välillä ihan hyviäkin öitä, jolloin mie saan nukkua 3-4 h putkeen, mutta ei nämä auta mun univelkaan.

Kun päästäisiin edes siihen, että Jössikkä heräisi vaikka vasta aamuyöllä syömään ensimmäisen kerran...

Ihania sosiaalisia kanssakäymisiä

Haluan nähdä mahdollisimman paljon ihania ihmisiä, viettää heidän kanssaan aikaa ja nauttia ihan kasvokkain muiden ihmisten seurasta.

Että olisin parempi äiti

Hah! Ainahan sitä saa kuulkaa toivoa! Kun ei-niin-äidillisestä ihmisestä tuli äiti, niin ei tässä miksikään toiseksi ihmiseksi voida noin vain muuttua.

Kuitenkin YRITÄN nauttia tästä arjesta kotona, vaikken olekaan se äiti, joka on kärsivällinen ja jaksaa neuvotella ja tehdä kompromisseja ja leikkiä ja ei käyttäisi uhkaus-lahjonta-kiristys -metodia... Ehkä täällä kuitenkin kasvaa onnellisia lapsia, ehkä.

Vähemmän negatiivisuutta

Vähemmän valittamista, märisemistä, ylipäänsä sellaista turhaa negatiivisuutta, mikä vie energiaa. Sekin väsyttää ja syö naista (ja miestä) sisältäpäin + että lapset oppivat siihen samaan!

Itseni rakastamista

Mun täytyisi oppia hyväksymään itseni, kaikkine vikoineni. Täytyisi oppia kääntämään heikkoudet vahvuudeksi, kääntämään ajatukset myönteisemmiksi. Oppia tajuamaan, että kyllä jotkut ihmiset minusta ihan oikeasti tykkäävät tämmösenä kuin oon. Tosin, hittoako sitten ovat kanssani tekemisissä, jos eivät niin välitä. Saa painua eri suuntaan, tack.

Vähemmän somea

Tämä on ehkä se kaikkein tärkein. Vähemmän somea. Ei mitään totaalikieltoja, koska somen kautta mie saan paljon hyödyllistäkin tietoa, mutta edes PUOLET vähemmän. Sekin olisi jo hyvä! Ja some nyt vaan on aika iso henkireikä tässä pikkulapsiarjessa... Sitä on turha kieltää.

Parempia ruokailu- ja liikuntatottumuksia koko perheelle

Yksinäni taistelen tuulimyllyjä vastaan, mutta jatkossa pyritään pitämään esim vain launtaisin herkkupäivä. Kotona ei mussuteta pipareita ja karkkia ilman syytä. Jatkossa jos meidät saa kylään, ei tarvitse niinkään sitä makeaa varata ;) Ei stressiä siis! Mulle riittää pelkkä kahvikin.

Sitä herkuttelua nimittäin kertyy aika paljon, jos useamman kerran viikossa treffailee ihmisiä kahvittelun merkeissä ja aina on jotain piparia ja pullaa tarjolla. Mieluummin sitten vaikka jotain hedelmiä, pähkinöitä tms. Tosin "kahvibullat" kuuluvat vahvasti suomalaiseen perinteeseen.

Kesällä toivon saavani Jäpikästä seuraa lenkeilleni. Hän pyöräilee ja mie hölkkäilen perässä. Aina saa toivoa.

Hienoja kokemuksia MLL:n parissa

Miehän liityin meidän paikallisen MLL:n hallituksen jäseneksi nyt loppuvuonna. Innolla odotan yhteistyötä ja jos pääsisi enemmän auttelemaan perhekahvilassa.


Kaiken kaikkiaan toivon, että vuodesta 2017 tulee hieno ja minusta tulee ehjempi ihminen, joka osaa nauttia muustakin kuin yksinään lenkkeilystä ja hyvästä ruoasta.

Toiseksi ihmiseksi en kuitenkaan pysty muuttumaan enkä haluakaan, mutta voin opetella olemaan minä itse enkä se, jollainen muut minun haluaisi olevan. Tämä voi johtaa siltojen polttamiseen ja ovien sulkeutumiseen takanani, mutta on aika alkaa elää tätä elämää. Prosessin ei ole tarkoituskaan olla valmis heti vuoden päästä, vaan pikkuhiljaa.

Myönteisempi asenne ja eläminen tässä hetkessä, niillä pääsen toivottavasti pidemmälle ja saan uusia, hienoja mahdollisuuksia ja tilaisuuksia.


Oletteko te tehneet suunnitelmia tulevalle vuodelle? Onko jo tiedossa jotain suurempia mullistuksia? Vai menettekö päivä kerrallaan ja katsotte, mitä tuleman pitää? :)


Oikein Ihanaa, Hyvää, Onnellista ja ennen kaikkea Teidän itsenne näköistä Uutta Vuotta 2017! :)


Sinä itse elät elämääsi. Muut eivät tee sitä sinun puolestasi.


Rakkauvella,
Henna ✌


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.