keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vastarannan kiiski se täällä taas rääkyy

Hei vaan hei! 

Toivottavasti vietitte ihanan joulun, jota saa taas muistella lämmöllä seuraavaa joulua odotellessa ❤ Olette muistaneet syödä ja nauttia läheistenne seurasta. Toivottavasti kovinkaan moni ei joutunut tahattomasti olemaan jouluna yksin. Moni on sairastellut jouluna, mutta toivottavasti joulumieltä on löytynyt edes vähän.

Meinasin ensin tehdä tästä sellaisen kuvapostauksen meidän joulusta armon vuonna 2016, mutta haluankin nyt olla "vastarannan kiiski" ja jätän sen postauksen väliin. 

Pari sanaa kuitenkin joulusta. Meidän joulu meni aikalailla niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin. Tänä vuonna muuttuvia tekijöitä oli anopin sairastuminen flunssaan ja haudoilla käydessä oli aivan karmea keli. Nyt on isompi pojista kuumeessa ja toivotaan, ettei muu perhe sairastu. Kivoja oli lahjat ja hyvin on syöty. Kiitos röyh.

Lisäksi tämä postaus on muuten kuvaton. Ihan vain tylsää liirumlaarum-tekstiä luvassa. Eli, jos pelkät kuvat kiinnostavat, voit tässä vaiheessa poistua sivulta. Kuvia ei ole 👌 Mutta SAAT lukea, jos haluat 😊

Olen nyt vähän aiempaa enemmän perehtynyt blogien maailmaan semmoisen kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika se, mutta muutamaan asiaan olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota.

Kuvat blogeissa

Itse olen lukenut blogeja lähinnä niiden hyvien tekstien takia. En aiemmin ole edes tajunnut, miten tärkeässä roolissa kuvat ovat! Ehkä pieni masis iskenyt alkujärkytyksen jälkeen 😁

Ovathan ne hienot kuvat blogeissa mukava lisä, mutta aika nopeasti ne tulee katsottua läpi ja keskityn kuitenkin loppupeleissä tekstiin. Olen varmaan harvinaisuus tässä asiassa? Siltä ainakin tuntuu.

Tiedän, että toiset näkevät ihan hirveän vaivan kuvia varten ja kyllähän sen kuvista huomaa. Ovathan ne kauniita, sitä en kiellä. Nostan hattua heille, jotka tosissaan panostavat! Ilman muuta sisustus-, diy-, muoti-, ruoka- ym. blogeissa kuvat ovat todella isossa roolissa. Turha sitä uutta sohvaa on sanoin yrittää kuvittaa, kun yksi kuva voi kertoa tuhat sanaa. Tai herkullisesta pihviateriasta on turha laittaa huonolaatuista sumeaa kuvaa, jossa piffi ja lisukkeet näyttävät olevan yhtä samaa mössöä.

Silti jotenkin surettaa, että jos sulla (kuten esim. mulla) on paskat ja ei-niin-upeat kuvat, ei monikaan sun blogia viitsi edes lukea, vaikka teksti olisi kuinka hyvää. Ei sillä, että oma tekstini olisi hyvää, mutta monien muiden on! Oikeasti.

Blogien ulkoasut

Halutaan lukea ja katsella persoonallisia blogeja. Silti voin sanoa, että todella monet blogit muistuttavat ulkonäöllisesti enempi vähempi toisiaan. Valkoinen tausta (on luettavuuden kannalta helpoin, tämän ymmärrän ja siksi itsekin vaihdoin), tietty fontti, kuvat tietyllä tavalla aseteltu, kuvat tietyllä tyylillä kuvattu... Ei mulle jää blogien ulkoasun perusteella monikaan blogi mieleen. Se on se kirjoittajan persoonallisuus ja ne jutut, jotka ratkaisevat. Mutta minähän en olekaan mikään visuaalinen tyyppi. Oon semmonen teoriatyyppi.

Blogi-inflaatio

Eräässä blogissa (en muista missä) käytettiin sanaa blogi-inflaatio. Pitänee paikkansa. Nykyään on ihan hirveästi erilaisia blogeja ja lukijoiden saaminen yhdelle blogille on varmasti todella vaikeaa. Varsinkin, jos et tee blogia samalla tavalla kuin muutkin. 

Blogia täytyy myös osata markkinoida oikein eikä sekään ole mikään helpoin juttu. Bloggaajien kesken esim. facebook-ryhmässä voi jakaa oman bloginsa linkkejä, mutta ei sekään välttämättä tuo sulle lukijoita, jos ja kun blogi vaikuttaa muiden mielestä ei-niin-kiinnostavalta. Linkkiä voi jakaa eri puolille somea, mutta osalle ihmisistä blogilinkit tulevat jo korvista ulos.

"Oon nyt pitänyt blogia kaksi vuotta enkä ymmärrä, miksi uusia blogeja perustetaan koko ajan lisää. En jaksa enää edes tutustua uusiin blogeihin."

Tämä on sun mielipide ja sun tapa toimia, mutta itse yritän blogimaailmassakin olla avoimin silmin ja mielin. Ties mitä helmiä sieltä tulee vastaan.

Miksi taas narisen?

Mun mielestä sitten taas on hienoa, miten paljon on erilaisia blogeja! Ihanaa, kun varmasti jokaiselle löytyy mieluisia seurattavia blogeja, jos vain jaksaa nähdä sen vaivan, että etsii niitä itseään kiinnostavia blogeja.

Itse skippaan suosiolla mun ei-seurattavista-blogeista muotiin, päivän asuihin, käsilaukun tavaroihin, sisustukseen ym. liittyvät blogitekstit, koska kyseiset aihealueet eivät minua sillai kiinnosta, mutta nämä ovat kuitenkin yllättävän suosittuja aiheita! Löytyy oma lukijakuntansa 👌

Sitten taas tietyntyyppiset elämäntarinat, ronskimpi huumori, henkisesti kivuliaampi äitiys, hyvinvointi, hyvällä huumorilla varustetut perhearjesta kertovat blogit ym kiinnostavat. Jos joku blogi kolahtaa, se vain kolahtaa 😊 Sillä tavalla kun ajattelee, on yksittäisten mielenkiinnon kohteiden luetteleminen vaikeaa. Vähän niin kuin mun musiikkimaku. Jos biisi kolahtaa, on ihan sama, mihin genreen se biisi kuuluu.

Tuttujen ja kavereiden blogeja luen ilman muuta, vaikka aihealueet eivät aina niin läheltä omaa sydäntä liippaisi, mutta tuttujen blogeja haluan omalla tavallani tukea lukemalla niitä (tai katsomalla niitä kuvia 😉). Tottakai näissäkin on paljon mielenkiintoisia ja kivoja juttuja.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen bloggaaja näkee sen blogin pitämisen vaivan, omalla tavallaan. 

Toiset panostavat enemmän kuin toiset. Olisi kuitenkin ihan jees, ettei erilaisempaa ulkoasua/erityylistä blogia heti kritisoitaisi. Joskus olisi ihan hyvä keskittyä lukemaan, mitä niillä ihmisillä oikein on sanottavaan. Voi vaikka yllättyä, positiivisesti!

Osallehan bloggaaminen on ihan työtä, josta he saavat palkkaa ja silloin blogiin täytyykin panostaa 200 prosenttisesti. Kuvien on oltava laadukkaita, teksti  on oltava luettavaa ja mielenkiintoiset aiheet, on jaksettava ylläpitää blogin omia tilejä Facebookissa ja Instagramissa, on jaksettava vastailla ihmisten kommentteihin (tätä muuten arvostan bloggaajissa. Jää vähän paska maku suuhun, jos ei edes pienemmässä blogissa vaivauduta vastaamaan/reagoimaan kommentteihin. Suositummat blogit asia erikseen) ja muutenkin... Homman on vain toimittava eikä se tapahdu sormia napsauttamalla. Eikä varsinkaan hetkessä. Saa varmaan muutamat tekstit näpytellä ennen kuin blogi oikeasti huomataan laajemmalla tasolla.

❤ Tässä vaiheessa haluan jälleen kiittää mun omaa, pientä lukijakuntaani. 
On kiva kirjoittaa, 
kun tietää, 
että edes joku lukee. ❤

Toistaiseksi pysyn pienenä vastarannan kiiskinä ja keskityn jatkossakin tylsän tekstin kirjoittamiseen ja aion jatkossakin keskittyä lukemaan muiden blogeja ja toivon löytäväni lisää kivoja seurattavia blogeja.

Tämä ei ollut katkeran ämmän postaus, vaan tämä oli postaus siitä, miten et ainakaan saa lisää uusia lukijoita blogillesi 😁Lähinnä olen vähän pettynyt, miten blogimaailmassaKIN sun on yritettävä sulloutua tiettyyn muottiin, että tavallisena pulliaisena blogikirjoittajana kelpaat.

Annetaan kaikkien kuitenkin edes yrittää ja annetaan mahdollisuus.

Jatkossa taas laittelen jotain kuviakin tekstien joukkoon, ne eivät kuitenkaan tule olemaan pääroolissa. Kuvaaminen ei ole mun juttu, kirjoittaminen (ehkä) on.

Kaikella rakkauvella,

8 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, muakin kiinnostaa sisältö enemmän ku kuvat 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!
      On tosiaan tullut yllätyksenä, miten tekstit ei kiinnosta. Kuvia mie saan katella esim Instassa ihan tarpeeksi 😊

      Poista
  2. En pidä itseäni kovin visuaalisena ihmisenä, mutta toki sitä kauniita kuvia katselee mielellään. Kuitenkin teksti on minulle henkilökohtaisesti tärkeämpää ja välillä koen jopa rasitteeksi kuvien etsimisen / ottamisen postauksiin (erinäisistä syistä yhteen blogeistani on jokaista postausta varten kaivettava jostain vähintään yksi kuva).

    Pidän myös siitä, että blogeja on erilaisia ja ulkoasut vaihtelevat, toki luettavuus huomioon ottaen. Jollekulle niin sanotusti massan mukana meneminen on luontevaa, mutta jos se ei tunnu hyvältä, kannattaa rohkeasti tehdä omaa juttuaan eikä välittää siitä, mikä on muodikasta tms. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentistasi! :)

      Näinhän se on. Täytyy vaan uskaltaa tehdä sitä omannäköistä juttuaan eikä mennä vastentahtoisesti massan mukana.

      Uskon, ainakin haluan uskoa, että jokaiselle blogille on oma lukijakuntansa. Toisilla +1000 lukijaa, toisilla +20 :)

      Poista
  3. Tää oli kyllä mielenkiintonen ja hyvä teksti, oon tosi samoilla linjoilla sun kanssa noista asioista, joita postauksessa käsittelit. :)

    VastaaPoista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.