maanantai 2. tammikuuta 2017

Arki - täällä taas

Se on täällä taas. Arki. Pikkulapsiperheen arki. Joulukuu olikin yhtä juhlaa, kun vietettiin poikien synttärit joulun ja uuden vuoden lisäksi. Semmoista hulinaa ollut viikkotolkulla. Nyt mennäänkin monta kuukautta ihan perusarki meiningillä.

Tänään oli tosissaan "karu paluu arkeen". Mie olin pienemmän eli Jössikän kanssa aamupuurolla jo klo 5.30 jälkeen. Hän kun olisi vain halunnut maitoa lipittää pitkin aamuyötä, niin noustiin sitten ihan puurolle! Seiskan aikaa herättelin unisen Jäpikän ja miehen myös. Mies lähti kotitilalleen hommiin ja me Jössikän kanssa vietiin Jäpikkä päiväkotiin, pieni kävelylenkki Jössikän nukkuessa rattaissa ja kotiin. Hetki yhdessä touhuamista ( +somettamista), lounasta molemmille, Jössikkä päikkäreille ja mie itte sohvalle lämpöpeiton alle plotslojoo. Hetki taas somettamista ja lopulta torkuin niin, että kuola valui suunpieltä pitkin. Ennen kahta lähdettiin hakemaan Jäpikkä päiväkodista. Kotiin välipalalle, hetki leikkiä, päivällisen valmistus. (Tänään oli ihan vain keitettyjä perunoita, jauhelihakastiketta ja salaattia, ei sen kummempaa.) Mies tuli kotiin klo 16 aikaa, syötiin. Jälkkärikahvit, Pikku Kakkonen. Taas hetki leikkiä/hengailua, puolen seitsemän jälkeen iltapalaa, jonka jälkeen koko porukka suihkuun. Jössikälle maito, poikien hampaidenpesut, hyvätyöt, iltasatu ja poikien nukutus. Torppaa VÄHÄN kuntoon, oma iltapala, hengailua rauhassa, nukkumaan joskus klo 23. Yöllä muutama herätys Jössikän toimesta ja aamulla taas sama rumba alusta.

Päiviin sisältyy lisäksi erotuomarina olemista, paikkojen järjestyksessä pitämistä, pyykkihuoltoa, huutoa, hymyjä, haleja, huumoria, hermojen menettämistä, turhautumista, ärsyyntymistä, yllättymistä, ihailua, kehuja ja mitä kaikkea nyt voikaan lapsiperheen arkipäiviin sisältyä.

Joskus ihan oikeasti ottaa aamuisin päähän, kun heräät ja tiedät aloittavasi päivän ihan samalla tavalla kuin aina muulloinkin ja lopetat päivän suht samalla kaavalla, mutta onhan se niin, että kyllä mie rakastan rutiineja ja lapsillekin se on pelkkää plussaa.

Myös arkeen kuuluu hyvä ruoka

Jäpikkä on tosiaan maanantaisin ja tiistaisin päiväkodissa, silloin meillä harvemmin on muuta ohjelmaa. Ke-pe -akselille yritetään sitten järjestää treffejä, tai mennään läheiseen kauppakeskukseen tai mummilaan/mummolaan kylään tai ihan vaan pyörimään tohon kylälle.

Mie olen semmoinen, etten jaksa olla vain kotona, ellei sitten tule vieraita käymään siinä päivällä. Jos meillä menee koko päivä niin, ettei astuta omasta pihapiiristä ollenkaan pois ja/tai mie en saa jutella kenenkään aikuisen kanssa kasvokkain, olen aika helisemässä siinä vaiheessa, kun mies iltapäivällä tulee kotiin.

Vasemmalla maanantailook ja oikealla kuva lenkin jälkeen joskus viime viikolla. Ei mikään kedon kaunein kukkanen, mutta näillä mennään.

Onneksi meillä on sillee jonkun verran kavereita ja ystäviä, joita treffata. Lisäksi perjantaisin on perhekahvila. Muutaman kuukauden päästä on taas puistokelitkin kohdallaan, joten ei tässä tarvitse ihan erakoitua.

Mie vaan tarvitsen niitä sosiaalisia kontakteja. Osaahan sekin väsyttää, jos hirmuisesti on menossa, mutta enemmän mie väsyn ja turhaudun ilman niitä menoja ja ihmisten seuraa. Täytyy vain itse muistaa olla todella aktiivinen eikä jäädä kotiin märehtimään.

Rauhallisemmatkin lenkit on hyvä sisällyttää arkeen eikä aina mennä veren maku suussa eteenpäin.
Tätä mieki nyt harjoittelen.

Nyt mun on tarkoitus aloittaa Jössikälle unikoulu. Tavoitteena on saada yöllinen maidon lipittäminen vähemmälle. Imetys on lopetettu melkein 3 kk sitten, mutta Jössikkä saattaa öisin juoda 4-6 dl maitoa ja sama setti vielä päivisin. Herra on kuitenkin nyt 1v ja on aika keskittää noi syömiset ja vastaavat sinne päiväsaikaan eikä öihin. Katsotaan, mitä tulee. Aion unikoulun tuloksista tehdä oman postauksen, jos on mitään kerrottavaa.
Ja siis tiedän, että nälkä saattaa tulla aamuyöstä ja se olisikin ihan ookoo, mutta meillä eka syöttö saattaa olla jo klo 24.
Mutta, näistä tarkemmin eri postauksessa :) Tämä semmoisena välihuomautuksena ;)

Kuitenkin.
Jokainen voi yrittää tehdä arjestaan sellaista, että sitä olisi mahdollisimman hyvä elää, koska arkea tämä meidän elämä suurimmaksi osaksi on.
Mieki yritän. Iha hitoksee yritän.

Rakkauvella
Henna ✌

2 kommenttia:

  1. Kiva ja realistinen postaus!:) Minäkin olen kolmen pienen lapsen kotiäiti ja samoja fiiliksiä tunnen joka päivä. Nautin yksinolosta enemmän kuin toisten seurasta, mutta harvoin saan olla aivan yksin. Totta se on että arjesta kanattaa tehdä mahdollisimman mukavaa ja toimivaa, koska elämä on 90% arkipäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)
      Minäkin kyllä viihdyn myös ihan yksinäni, mutta harvemmin sellaisia hetkiä on tarjolla, joten sitten panostan sosiaaliseen elämään :)

      Tsemppiä sinunkin arkeesi :)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.