perjantai 24. helmikuuta 2017

"Äiti, leikittäiskö jotain?"

Tämä postaus käsittelee asiaa, josta tunnen jatkuvalla syötöllä huonoa omatuntoa. Ihan joka päivä.

Mie en yleensä leikkimällä leiki poikieni kanssa.

En tiedä, mistä se kumpuaa, mutta mulle itse leikkiminen on vaikeaa. Miellän varsinaiseksi leikkimiseksi tyyliin autoilla päristelyn tai lego-ukkojen keskinäiset höpöttelyt ja ylipäänsä kaikki roolileikit. 

Olenhan mie pienenä leikkinyt paljon. Itsekseni ja/tai pikkuveljeni sekä serkkujeni kanssa. Ihan oli meillä hyvät leikit eikä me niihin aikuisten opastusta kaivattu. Myöhemmällä iällä tuli tietysti kaveritkin kuvioihin, mutta lapset keskenään sen leikkimisen hoitivat.

Meillä esikoispoika Jäpikkä on sellainen, joka vaatii aikuisen seuraa todella paljon. Eikä siinä vielä mitään, mutta hänen kanssaan täytyisi olla leikkimässä ja touhuamassa, koko ajan. Pienempi pojista, Jössikkä taas menee välillä jo "omia menojaan" ja usein löydänkin hänet poikien huoneen lattialta joko ajelemassa autoilla tai rakentamassa joko dubloilla tai junaradalla, ihan itsekseen.


Jäpikkä tietää, etten mie leiki. Voin lukea kirjoja, pelata jotain, jutella mukavia tai ihan vain olla seurana poikien huoneessa (ilman kännykkää), mutta minä en leiki.

Mun mielestä yksi parhaimmista puuhista on kävellä poikien kanssa kylillä ja siinä samalla höpötellä Jäpikän kanssa. Häneltä tulee paljon asiaa ja hän kertoo tosi hyviä juttuja. Välillä sitä ihmettelenkin, mistä hän niitä juttuja keksiikään :)

Olen miettinyt, että kuinkahan paljon tästä on tulevaisuudessa haittaa, kun nimenomaan äiti ei leiki? Välillä mie yritän. Yritän heittäytyä leikin maailmaan, mutta jo pienen hetken päästä jostain syystä turhaudun ja painun tekemään kotitöitä. Ahdistavaa. Yleensä jo se leikkimisen yrittäminen alkaa enemmän ärsyttämään kuin tuottamaan riemukasta leikin iloa ja onnea. 


Sanotaan, että lapsi kyllä huomaa, kun aikuinen ei ole leikissä kunnolla mukana. Lapsi huomaa, milloin aikuisen leikkiminen on ns. "väkinäistä". Palveleeko se sitten ketään?

Poikien kanssa leikkii heidän isänsä, kummisedät, isovanhemmat ja tietysti ne kaverit. Pärjäisivätkö he tällä kombolla? Ilman, että äiti leikkii ollenkaan?

Mie kuitenkin ulkoilen heidän kanssaan, hoidan ruoat, puhtaat vaatteet, juttelen ja kuuntelen, luen iltasadut, joskus harvoin jopa askarrellaan, saatan jonkun legotalon rakentaa, hoidan päiväkodin lisäksi vielä muun sosiaalisen elämän sekä kaikki muut juoksevat asiat, joten eikö ole ihan ok, jos äiti ei nyt sitten leiki?

Hattua nostan heille, jotka osaavat heittäytyä leikin maailmaan ja kokevat sen leikkimisen riemun :) Mie sitten yritän hyväksyä itseni tällaisenä äitinä, koska kaikki me olemme erilaisia.

Rakkaudella
Äiti, joka ei leiki ✌

4 kommenttia:

  1. Saat synninpäästön ja vertaistukea toiselta leikkimättömältä. 😂 Voin juoda kahvit lapsen tarjoamasta kupista tai rakentaa lapsen kanssa tornin legoista, mutta koen myös teennäiseksi ja tylsäksi lasten leikkiin osallistumisen. Ajattelen myös, ettei kenenkään perheenjäsenen ensisijainen tehtävä oo toimia toisen viihdyttäjänä, vaan jokainen vasta itse omasta viihtymisestään. Yhden vanhemman perheessä aikaa kuluu suhteellisen paljon kodin/lasten perushoitoon, joten koen erityisen tärkeäksi sisällyttää päiviin mahdollisimman paljon itselle mielekästä tekemistä, johon ei toistaiseksi kuulu lasten leikkeihin osallistuminen. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju synninpäästöstä! 😁 Tottakai lasten kanssa täytyy sen verran pystyä, että juo leikisti kupista kahvia tai tyyliin syö leikkijäätelöä (äsken vasta vaniljaa "söin"), mutta kyllä lapset niitä parhaita leikkijöitä ovat ja minusta on kiva heidän touhuja seurata ja kuunnella ☺

      Poista
  2. Mä en myöskään leikkinyt paljoa lasten kaa kun olivat leikki-iässä. Silti monessa paikassa kehuttiin niiden leikkitaitoja. Ei oo munkaan juttu toi leikkiminen. Meitä on erilaisia ���� t. Seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija kommentistasi! :)
      Huojentavaa kuulla, että teitä ei-leikkijöitä on muitakin :)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.