perjantai 24. helmikuuta 2017

Esittelyssä blogin kirjoittaja



Mie olen siis Henna ja tämän Pölyä Pinnoilla -blogin kirjoittaja. Ikää mulla on 32 vuotta eli kolmenkympin kriisissä elellään.

Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Yritän löytää mahdollisimman monista asioista myös ne hyvät puolet, tai ainakin uskoa parempaan. Uskon naiivisti, että lähes kaikella on tarkoituksensa ja tietyt asiat tapahtuvat niin kuin niiden kuuluu tapahtua. Välillä elämässä ja sen heittämissä haasteissa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta jonkun ajan kuluttua sitä havahtuu, että joidenkin asioiden piti mennä juuri niin. Tosin kaikkea tapahtunutta ei tälläkään ajattelutyylillä pysty selittämään itselleen tai muille.

Minulla on omanlaiseni huumorintaju. Ihan aina en kaikkea läppää ymmärrä, mutta toisinaan revin rivien välistä vaikka mitä huumoria. Hymy on loppujen lopuksi aika herkässä, naurukin raikaa oikeassa porukassa. Välillä itkettää, mutta itkun jälkeen pyyhitään kyyneleet ja taas hymyilyttää.

Olen erittäin kiinnostunut ihmisten mielen liikkeistä ja joskus jopa ylianalysoin, että miksi tuo teki noin tai tuo sanoi näin. Mitä siellä on taustalla? Ajattelen liikaa ja siitä syystä unohtelen oleellisempia asioita. Joskus toivoisin, että saisin aivoni off-asentoon ja painelisin eteenpäin laput silmillä. Olisi helpompi, kun päässä ei pyörisi niin paljon kaikkea enkä havainnoisi niin paljon  asioita ja tunteita ympäriltäni.

Perheemme lapset

Meillä on kaksi, joulukuussa 2012 ja 2015 syntynyttä poikaa eli hästäg #joulukuunpojat. Pojat ovat kuin yö ja päivä, mutta silti niin samankaltaiset, veljekset kuin ilvekset.

Esikoinen on arempi, harkitsevaisempi ja herkempi, mutta todella kova puhumaan tutussa seurassa. Kohtelias, fiksu ja tiedonhaluinen! Esikoisesta alkaa huomaamaan, että pian häämöttää eskari ja hänessä alkaa olemaan paljon ison (pienen) pojan piirteitä. Kuopus on ennakkoluulottomampi eikä paljon arkaile. Hän on leppoisa, voimakastahtoinen ja erittäin kova hymyilemään.

Molemmat pojat ovat kovia halailemaan ja varsinkin esikoinen muistaa kertoa, kuinka rakkaita hänelle olemme. Vauhtia ja naurua riittää, kun näiden poikien kanssa viettää aikaa. 

Joulukuun pojat eivät esiinny nimillään eikä kasvoillaan tässä blogissa.

Entäs me vanhemmat?

Mieheni on rakennusalan yrittäjä ja heillä on hommia riittänyt ihan mukavasti. Mie teen työkseni assistentin hommia, syyskuun 2017 alussa palasin töihin kaksi vuotta kestäneen perhevapaan jälkeen.

Olemme mieheni kanssa menneet yksiin kesällä 2004 ja maistraatissa pyörähdimme syksyllä 2012, kun esikoista odotimme.

Asumme omakotitalossa lähellä palveluita. Muun muassa kauppa, neuvola ja päiväkoti ovat ihan kävelymatkan päässä. Olemme taloomme muuttaneet pian yhdeksän vuotta sitten. Paljon on remontoitu ja laitettu kuntoon, mutta mikään sisustaja mie en ole ;)

Mistä mie tykkään ja harrastanko mitään?

Tykkään perheestäni, ystävieni ja läheisteni seurasta, liikunnasta, hyvästä ruoasta ja kirjoittamisesta. Enimmäkseen pidän ihan tästä perusarjesta ja niistä pienistä asioista, jotka tuovat elämääni iloa.

Kuulun myös paikallisen MLL:n yhdistyksen hallitukseen ja sitten tietysti kirjoittelen tätä blogia. Musiikki on joskus ollut tärkeä osa elämääni ja sitä harrastusta pitäisi herätellä uudestaan, kuten myös kirjojen lukemista.

Mitä en voi sietää?

En voi sietää toisten ihmisten jatkuvaa arvostelua, nälvimistä, tuomitsemista ja tunteiden vähättelyä. En siedä ilkeyttä ja puhdasta, tarkoituksenmukaista vittuilua. En oikein siedä itseltäni virheitä ja tämähän on joskus melko rasittavaa. Siedän huonosti jatkuvia keskeytyksiä, jotka kuuluvat lapsiperheen arkeen.

Blogi

Blogi on syntynyt lokakuussa 2016 ja koko ajan tässä opitaan uutta ja kehitytään. Paljon kirjoittelen yleisesti lapsiperhearjesta, ruuhkavuosista, äitiydestä, omista ajatuksistani, tunteistani ja hyvinvoinnista.  Mielipiteitä on ja pitääkin olla, mutta mikään ei ole kiveen hakattu eli mielipiteet voivat muuttuakin, myös minun. En kirjoita tekstejäni kenellekään henkilökohtaisesti, ellei kyseessä ole positiivinen pöhinä, jolloin lämpimästi ajattelen jotain tiettyä ihmistä/ihmisiä.

Mitään hirmu hauskoja tekstejä en osaa luoda, vaikka se olisikin tosi hienoa ja kivaa, mutta tällä omalla tyylillä mennään. On hienoa, kun blogillani on lukijoita, edes vähäsen. Kaikista hienointa on joskus saada kommenttia, miten lukija on postauksestani tajunnut asioita oman elämänsä kannalta tai postaus on toiminut vertaistukena tai tietynlaisena herätyksenä.

Bloggaaminen antaa paljon.
Kiitos, jos kuljet tätä matkaa kanssani.


Rakkaudella
Henna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.