keskiviikko 8. helmikuuta 2017

"Ikuisesti 25v vai 30v"?

Mulle tuli tuossa vaivihkaa 31 vuotta mittariin. Viime syksynä kirjoittelin mun kolmenkympin kriisistä ja siihen liittyvistä kasvukivuista.

Kasvukipuja ja pientä kriisiä on edelleen. Toisina päivinä paljonkin. Jopa niin paljon, että meinaa välillä ahdistaa. Onneksi nämä kuitenkin ovat ohimeneviä tunteita varsinkin, kun aletaan syvällisemmin pohtimaan.

Tässä viime päivinä olen miettinyt, etten enää edes haluaisi olla parikymppinen. Jos nyt mietitään meikäläistä vaikka kuusi vuotta taaksepäin ja mietitään nyt, niin ei ei ei ei... En halua enää sitä 25-vuotiasta Hennaa takaisin. Tai jos mietitään minua 20-vuotiaana. Tai 15-vuotiaana. EI! Elin epätasapainoista  ja epäterveellistä elämää. Jos en aikanaan olisi alkanut odottamaan esikoistamme, olisin varmaan tänä päivänä huomattavasti sairaampi ihminen, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Henna 24v ja 31v

Tottahan toki kun ikää tulee lisää, näkyy se jossain ja pitääkin näkyä, mutta se voi näkyä hyvällä tavalla. Ehkä käyttäydytään jo hieman kypsemmin eikä niin kuin parikymppisenä, jolloin oli "tukka takana ja elämä edessä". Ei välttämättä aina ollut järjen hiventä omissa tekemisissä. Ehkä se iän lisääntyminen näkyy siinä, että aletaan arvostamaan omaa kroppaa enemmän. Tehdään parempia valintoja elämäntapojen suhteen. Elämänarvot muuttuvat, ehkä jopa pehmeämmiksi kuin ennen. Opitaan itsestämme uutta, opitaan ajattelemaan "värikkäämmin" eikä kaikki ole enää niin mustavalkoista. Ymmärretään toisia ihmisiä ja heidän valintojaan paremmin. Pystytään ehkä olemaan avuksi muille, tuodaan asioihin erilaisia, uusia näkökulmia.

Eikä aikuistuminen ole sama asia kuin tylsäksi tosikoksi muuttuminen. Huumorintaju pitääkin säilyttää, vaikkakin joissain elämäntilanteissa se voi olla vaikeaa. Huumorintajua täytyisi viljellä enemmänkin sen kaiken (piilo)vittuilun, piikittelyn, valittamisen ja muun sonnan tilalla. Varsinkin näin äitiydessä sitä huumoria pitääkin olla 😁

Välillä on ikävä teiniaikoja, ilman muuta. Periaatteessa silloin oltiin vailla huolen häivää, mutta toisaalta elämä oli olevinaan ihan tosi ahdistavaa ja tietyllä tapaa olikin ahdistavaa 😂 Kaiken maailman ihmissuhdedraamoja ym. ja muutenkin sitä oman itsensä etsimistä eli ts. tääääääysin hukassa olemista.

Mutta ilman niitä 15-, 20- ja 25- vuotiaita Hennoja en olisi tämä Henna, joka olen nyt 31-vuotiaana. Kaikki ne kokemukset, virheet, oman itsensä etsiminen ym. ovat minusta muokanneet tämän naisen.

Naisen, joka tällä hetkellä voi fyysisesti hyvin ja aikoo voida entistä paremmin tulevaisuudessa. Naisen, joka koko ajan yrittää päästä eroon siitä, ettei ajattelisi, mitä muut hänestä ajattelevat. Naisen, jolla on vielä aikaa toteuttaa unelmiaan. Naisen, joka on kuitenkin saavuttanut aika paljon elämänsä aikana, vaikkei olekaan sitä korkeakoulututkintoa takataskussa tai menestyvää uraa. Löytyy kuitenkin perhe, katto pään päällä ja terveet perheenjäsenet.

Mun perhe antoi mulle synttärilahjaksi ihanat ja tarpeelliset lahjat, jotka tulevat käyttöön:



Vaikka elämässä on nyt omat haasteensa, olen kuitenkin loppupeleissä onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni nyt kuin vielä esimerkiksi kuusi vuotta sitten. Ei siis ole hassumpaa olla +30v. Ei mun tarvitse olla "ikuisesti 25v" tai edes 30v. Katsotaan sitten, kun tulee neljäkymmentä mittariin, jos lopetan iän laskemisen siihen 😉

Muistathan, että oma asenteesi sinuun itseesi ja elämääsi voi tuoda sinulle henkisesti joko lisää ikää tai vastaavasti nuorentaa 😘

Rakkauvella
Henna ✌

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.