tiistai 21. helmikuuta 2017

Kohti (mielen)rauhaa - kohti kesää

Kyllä tiedättekö huomaa, että kaamos on selätetty! Kuten jo syksyllä kirjoitin, ei syksy eikä kyllä tämä kuluva talvikaan ole minun lempparivuodenaikoja. Talvi on aiemmin menetellyt, mutta nyt nämä erittäin vaihtelevat säät ovat laittaneet odottamaan kevättä entistä enemmän.

Ja nyt!! Viimenään alkaa olemaan kevään merkkejä ilmassa: aurinko paistaessaan lämmittää, linnut laulavat, päivien valoisa aika pidentyy joka päivä, ihmiset ovat iloisempia (?) :D... Auringon paistaessa myös likaiset ikkunat ja pöly pinnoilla korostuu, mutta tiedättekö mitä? Ei haittaa!

Se on varmaan ne yhä useammat aurinkoiset päivät, jolloin mekin lähdetään herkemmin ulos...


....tai mun uusi deodorantti ;) ...


...tai liikunnan lisääntyminen lenkkeilyn ja lihaskunnon osalta...


...tai hyvä ruoka...


...tai ihan vain yksinkertaisesti pelkkä kevään lähestyminen, mutta


mun sisäinen ahdistus 
ja kireys ovat 
helpottamaan päin.

Tottakai edelleen mäkätän ja tiuskin, mutta se tuntuu välillä olevan äitien tehtävä, että paketti ylipäänsä pysyy kasassa tässä lapsiperhearjessa ;) Pieni natsimeininki täytyy olla, että hommat toimivat. Välillä käskytän kuin mikäkin kenraali, mutta minusta ei ole "lässyttäjäksi", joka sadannen kerran toteaa lapselleen lempeällä äänellä: "Voisitko sinä ystävällisesti pukea vaatteet päälle, että pääsemme lähtemään? Olemme jo 10 minuuttia myöhässä". Ei, homma hoidetaan lopulta sanomalla: "Ja NYT ne vaatteet päälle niinku olis jo!!" :D

Tulee myös niitä huonoja hetkiä ja päiviä, mutta nekin kuuluvat tähän meidän elämään. Toivottavasti eivät enää jatkossa niin vallitsevasti kuin aiemmin.

Huomaan kuitenkin, etten ole enää niin negatiivinen kuin aiemmin syksyllä ja talvella. Haluan rakastaa enkä olla katkera, kateellinen tai tuomitseva muita ihmisiä kohtaan. En jaksa ruokkia omalla negatiivisuudellani omaani ja muiden negatiivisuutta. En halua olla pahoittamassa muiden ihmisten mieliä. Jos mun/meidän elämä itsessään pahoittaa jonkun mieltä, on sitten varmaan parempi suoraan jatkaa matkaa eikä jäädä pahoittamaan mieltään sen enempää.

Joskus on päästettävä irti vanhasta ja jatkettava matkaa kohti uutta avoimin mielin.

Alan pikkuhiljaa löytämään sisäistä rauhaa. Vaikken aina äitinä ja ihmisenä hyväksy itseäni, yritän kuitenkin oppia rakastamaan sitä Hennaa, joka olen. Tämmönen mie olen. Aika usein joskus suhteellisen kireä, mutta tietynlaisen, ehkä kieronkin huumorintajun omaava, itseään edelleen etsivä nuori nainen. Tarkkailija, mahdollisesti jopa introvertti  (tätä mun täytyy tutkia lisää ja aiheesta tulee aikanaan ihan oma postaus).

Se, että toisella on joskus/enimmäkseen paha olla, ei tarkoita sitä, että muillakin pitäisi olla. Jos toisella on hyvä fiilis, ei se tarkoita, että muillakin pitäisi olla. Näiden ei kuitenkaan pitäisi sulkea toinen toistaan pois. Vaikka esimerkiksi mulla olisi paha olla, osaan kuitenkin iloita muiden puolesta ja heidän saavutuksistaan. Eivät ne ole multa pois. Jos olisivat, olisi silloin itselläni peiliin katsomisen paikka. Jos mulla on hyvä olla, ei se tarkoita, ettenkö voisi olla pahoillani/surullinen/huolissani muiden puolesta.

Muiden sylkykuppi ei pitäisi kenenkään joutua olemaan. On eri asia vuodattaa toiselle ihmiselle murheitaan kuin piikitellä ja arvostella, pahoittaa jatkuvasti mielensä toisen sanomisista ja tekemisistä. Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan jatkuvan ilkeilyn ja arvostelun kohde.

Itse kullakin on opittavaa ja opeteltavaa mielenhallinnan suhteen ja siitä, miten muita, varsinkin niitä itselle rakkaita ihmisiä tulisi kohdella. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minun perheeni on hetkittäin joutunut kestämään aika paljonkin minun huonojen fiilisten takia, mutta parempaan päin on onneksi nyt menty! Ei vielä sitä zeeeeeeeen-tasoa, josta haaveilen omalta osaltani, mutta sinne päin :D



Blogin kirjoittamista aion jatkaa, vaikka sitten ihan vain äitini iloksi, koska jos ei muut, niin ainakin hän tekstejäni lukee ja jaksaa niitä kehuja. Menee osittain vanhemmuuden "velvollisuuksien" piikkiin, mutta kuitenkin :D Kiitos siis äidilleni <3 Ja tietysti muutamalle muulle vakilukijalle <3

Aion jatkaa itsestäni huolehtimista. Minun kroppa, minun tavat toimia. Koko ajan opin uutta ja kehityn. Tässä on kaiken muun lisäksi taka-ajatuksena se, että tällä tavalla jaksan äitinä paremmin. Toivottavasti tulevaisuudessa olen myös hyvinvoiva mummo, joka jaksaa touhuta lastenlastensa kanssa enkä silloin joutuisi miettimään, että olisinpa pitänyt itsestäni parempaa huolta jo aiemmin. Tosin, useimmissa tapauksissa ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa huolehtimaan itsestään paremmin. Ei jätetä sitä aloittamista sinne "ensi maanantaihin" tai "ensi kuuhun" tai "kesän jälkeen". Muutoksen voi aloittaa NYT.

Aion jatkaa hyvän ruoan syömistä, koska ruoasta saan keholleni polttoainetta, jolla jaksan porskuttaa eteenpäin. Sitä paitsi, syöminen on kivaa! :)

Otan myös jatkossakin aikaa itselleni. On se sitten hetki yksin kotona tai kaupassa käyminen tai lenkillä pyörähtäminen. Joku hotelliviikonloppu/kaupunkiloma kotimaassa voisi miehen kanssa olla ihan tosi jees, mutta katsellaan niitä semmosia joskus tulevaisuudessa poikien ollessa isompia JA rahatilanteen ollessa parempi :D Eikä sitä tietysti tiedä, mikä nykyisen tukiverkoston tilanne on aikanaan, mutta aina saa haaveilla.

Jatkan haaveilua opiskelusta. Ei ole ehkä tähän saumaan se paras mahdollinen juttu lähteä opiskelemaan, mutta vielä jonain päivänä aion sen tehdä. Itsensä kehittäminen ja terve kunnianhimo eivät ole koskaan pahitteeksi nykymaailmassa. Nykyään ei voi enää jämähtää siihen samaan ja toivoa, että voi tehdä samaa työtä seuraavat yli 30 vuotta eläkeikään asti.

Odotan tulevaa kesää ihan todella paljon! Meidän Jössikkä (toivottavasti) kävelee silloin ja muutenkin arki helpottaa näiden kaikkien pukemisruljanssien ym. kanssa. Lähtemiset minne tahansa helpottavat todella paljon, kun säästetään aikaa pukemisessa. Lisäksi Jössikän ruokailut eivät ole ihan niin justiinsa, joten liikkuminen helpottuu muutenkin. Toivottavasti hän jatkaa rattaissa päikkäreiden nukkumista, niin päikkäriaikakaan ei ole mikään rajoite.

Toivon, että saan poikien kanssa järjestettyä kivaa tekemistä. Viime kesänä kävimme Jäpikän kanssa kerran liikennepuistossa ja jos sinne saisi aikaiseksi mentyä ensi kesänäkin. Pitäisi myös opettaa Jäpikkä uimaan. Toivottavasti näemme paljon kavereita ja ystäviä. Sellaista leppoisaa hengailua. Tai no, niin leppoisaa hengailua, mitä se nyt voi lasten kanssa olla :D

On tulossa musiikkitapahtumia, joihin toivottavasti pääsen. Haluan päästä hölkkäilemään kohti auringonlaskua poikien nukahdettua iltaisin. Toivottavasti pääsemme koko perhe mökille asti, edes pari kertaa kesän aikana. Kaupungin illassa/yössä olisi kiva istua terasseilla edes yhden kerran kesän aikana.

Toivon, että kesästä tulee lämmin, muttei kuuma ja vähäsateinen, muttei kuiva ;)


Täytyy sanoa, että IHANAA, kun valo alkaa voittamaan pimeyden ja oma olokin alkaa olemaan energisempi. Olen kuin karhu, joka heräilee pikkuhiljaa talviuniltaan. Tämän energisyyden myötä päivitin myös blogin ulkoasua hieman valoisampaan suuntaan.

Kevät ja kesä 2017, olen valmis! :)

Rakkauvella
Henna ✌

P.S. Positiivisuus kohtuudella ei todellakaan ole perseestä.

P.P.S. Tämä positiivisuus ja energia häviävät hetkeksi siinä vaiheessa, kun perheemme sairastuu noroon tulevan kevään aikana :D







2 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus... Täytyy tutustua ajan kanssa muihinkin kirjoituksiisi. 😊 Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löytyy mielenkiintoista luettavaa... ☺
      Mukavaa (joskin nyt talvista) kevättä 😊

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.