lauantai 4. maaliskuuta 2017

"Ei kai sen pienen vauvan itku häirinnyt teitä...?"

Olimme tuossa taannoin mieheni kanssa juhlistamassa meidän 12v kihlapäivää (huh, ihan "muutama" vuosi takana). Pojat oli viety hoitoon, itse olin heittänyt hyvän hölkkälenkin, siihen päälle saunominen kaikessa rauhassa ilman itkuhälyttimen läsnäoloa sekä laittautuminen siiderin ja hyvän musiikin kera. 

Meillä oli pöytä varattu kaupungilta eräästä ruokaravintolasta. Saimme pöydän seinän vierestä ja viereisessä pöydässä oli isompi seurue, varmaan sellainen reilu 10 henkeä. Seurueeseen kuului myös kaksi lasta, toinen oli noin 2-3-vuotias ja pienempi oli ihan pikkuinen, ehkä 3-4kk? Vaikea arvioida :)


Koska olen suomalainen äiti, kerkesin pienen, huom. erittäin pienen hetken miettimään, mitä hemmettiä pienet lapset tekevät ravintolassa siihen aikaan eli noin klo 20? Herranen aika sentään, johan lasten pitäisi olla valmistautumassa nukkumaan!! Tuohon aikaan olisi pitänyt olla jo iltatoimilla kotona kaikessa rauhassa eikä missään ravintolassa!! Kunnes taas hiljensin tämän ärsyttävän sisäisen kukkahattutädin ja mietin, että niiiiin joo, tosiaan... Vaikka meidän pojat olivatkin sillä hetkellä mummilassa valmistautumassa nukkumaan, on katsokaas erilaisia perheitä erilaisine päivärytmeineen! Ei tää yhteiskunta pyöri vaan sillee, että kaikilla olisi sama päivärytmi, vaikka kuinka jotkut sitä toivoisivat. Tiedän, että on ihan oikeasti ihmisiä, jotka paheksuvat, jos näkevät lapsen vanhempiensa kanssa esimerkiksi kaupassa noin klo 21. Tsemppiä näille paheksujille 👍

Sivukorvalla kuunnellessa tuli kuitenkin ilmi, että tähän seurueeseen kuuluvat lapset vanhempineen asuivat muualla kuin Suomessa, jossain päin Keski-Eurooppaa. Olivat siis porukalla juhlistamassa jälleennäkemistä ja kyllähän se pöytävaraus oli varmaankin tehty nimenomaan ajatellen näiden lasten päivärytmiä, joka siellä heidän kotimaassaan saattaa olla erilainen kuin mihin täällä Suomessa on totuttu. :)

Pieni vauva oli hetkittäin aika itkuinen. Hän oli siinä erään seurueeseen kuuluvan nuoren miehen sylissä sillä aikaa, kun vauvan äiti ja isä söivät äkkiä omat annoksensa. Nuori mies saikin vauvan rauhalliseksi, mutta aina välillä vauvalla tuli itku. Siinä ensin mietin, että on tämä jumalauta, kun sen kerran kun lähdet illalla ravintolaan syömään rauhassa, ilman lapsia, saat kuunnella pienen vauvan itkua. Kunnes taas otin pääni sieltä takapuolestani ja totesin itselleni kyseessä olevan pieni vauva, joka ilmaisee tarpeensa itkemällä eikä todellakaan tee sitä tahallaan, joten ei se itku sitten enää minua/meitä häirinnyt. Lopulta tämä pieni vauva rauhoittui äitinsä rinnalle syömään (eikä muuten häiriinnytty tästäkään). :)


Me saimme siinä syötyä erittäin herkulliset härän sisäfilepihvit lisukkeineen ja viereisestä pöytäseurueesta suurin osa oli poistunut, myös tämä lapsiperhe. Tarjoilija tuli meiltä kysymään, onko ollut mukava ilta, maistuiko ruoka ja ehkä eniten hämmästyin, kun tarjoilija kysyi varovaisesti: 

"Ei kai sen pienen vauvan itku häirinnyt teitä, kun kerran olitte nimenomaan ilman lapsia, kaikessa rauhassa liikenteessä...?" 

Vastasin, ettei todellakaan häirinnyt (kun ensin olin sen pääni ottanut takapuolestani)! Kyseessä oli kuitenkin pieni vauva, joka ei siis todellakaan itke ilman syytä eikä se itku muutenkaan ollut mitään hysteeristä paniikki-itkua. Tämä itku ei siis todellakaan pilannut meidän iltaamme. Ehkä jonkun muun illan pilasi, mutta onneksi tämä pieni vauva ei sitä itse tiedä. Minä sain kuitenkin syödä ruokani rauhassa ilman, että joku sotkee vieressä tai kerjää minun lautaselta ruokaa tai heittelee lusikoita tai kaataa vettä pöydälle... Sain syödä ruokani kera punaviinin, lämmin puna poskilla. Ei siis ollut minulta pois, jos toinen nyt vähän itki. 

Olen tässä sittemmin miettinyt, että suomalaisilla on vielä aika paljon opittavaa suvaitsevammasta kulttuurista, mitä tulee esimerkiksi lapsiin. Ymmärrän siis toki, ettei pienten lasten paikka todellakaan ole sellaisissa paikoissa, joissa ympärillä olevat ihmiset ovat todella humalassa tai että ihan oikeasti joidenkin ilta saattaa mennä pilalle siitä, kun pieni, avuton vauva itkee ravintolassa, mutta eikö meille jokaiselle ole kuitenkin oma paikkansa tässä maailmassa? Meillä on erilaisia päivärytmejä, erilaisia tapoja juhlistaa merkkipäiviä/jälleennäkemistä/tmv., erilaisia tapoja opettaa lapsille mm. ravintolakäyttäytymistä. ABC:llekö tämän kyseisen seurueen olisi pitänyt mennä syömään "hienommin"? 

Harmi, jos ja kun jonkun ilta meni pilalle tämän pienen vauvan takia, mutta ehkä on sitten on parempi pysyä kotona omassa rauhassa, jos ei kestä näiden meidän tulevien veronmaksajien ääntä julkisella paikalla. Joskus tuntuu, että nimenomaan aikuiset ihmiset ne vasta osaavatkin käyttäytyä todella tökerösti ja pitävät kovaa ääntä, varsinkin kun ovat saaneet vähän alkoholia maistella. Törkeämpiä juttuja silloin heidän suustaan kuulee. Ne jutut sattuvat korviin ja päähän enemmän kuin toisen vauvan itku.

Otetaan edes joskus ne päät pois omista takapuolistamme ja opetellaan katselemaan maailmaa muidenkin silmin. 

Rakkaudella 
Henna, joka edelleen vesi kielellä muistelee herkullista pihviateriaa✌


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.