maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ihanat, kamalat älylaitteet!

On älypuhelinta, tablettia ja ehkä vielä se läppärikin ja/tai pöytäkone. Älylaitteet ovat tulleet jäädäkseen ja se on hyväksyttävä. Meidän on vain sovitettava älylaitteet arkeemme fiksusti (ja joskus ei niin fiksusti).

Itsehän olen puhelin kourassa vähän väliä eli liikaa edelleen, tämän suhteen on petrattavaa. Jos en ole somessa (tämä on onneksi vähentynyt aiemmasta!), niin viestittelen ihmisten kanssa, luen uutisia ja blogeja, kirjoitan blogia, pelaan... Hoidan pankkiasiat ja käyn kyttäämässä Kelan sivuilta, joko he olisivat saaneet vihdoin tehtyä päätöksen hoitolisästä (tähän kohtaan murinaa).

Kirjoitin jo viime vuoden puolella postauksen omasta somekäyttäytymisestä ja reilu kuukausi sitten postasin sometauostani. Olen sinällään nyt tyytyväinen, ettei mulla ole koko ajan tai edes joka päivä tarvetta käydä päivittämässä elämästämme uutta tietoa. Jos jotain enemmän kiinnostaa, voi vaikka laittaa viestiä 👌😊 Somen kautta on toistaiseksi turha odottaa mitään ihmeellistä, niin kuin tässä nyt mitään ihmeellistä tapahtuisikaan 😊

Älypuhelimien lisäksi meiltä löytyy kaksi tablettia. Toinen, pienempi on aikanaan saatu joululahjaksi ja isompi on hankittu toissakesänä. Pienempi tabletti toimii pelkästään wifillä, joten se on sellainen "kotikone" ja isommassa on ihan nettiyhteyden sisältävä sim-kortti eli se on kätevä ottaa esimerkiksi mökille mukaan.

Kyllä, meillä laitteet otetaan mukaan myös mökille ja niitä jopa käytetäänkin siellä. Silti kerkeämme mökillä olemaan ulkona, pelailemaan pihapelejä, lenkkeilemään ja ihan vain hengailemaan perheen kesken 😉

Älylaitteet
Aina joku masiina latauksessa

Voin sanoa rehellisesti, että tabletit ja älypuhelimet ovat pelastaneet meillä monia tilanteita!

Varsinkin pienempi tabletti on sellainen, jolla Jäpikkä eli isompi pojista saa katsella YouTubea. Sieltä hän yleensä katsoo mm. legovideoita tai jotain työkonejuttuja tms. Pienempänä hittejä olivat Fröbelin palikat ja muut lastenlaulut.

Kun odotin Jössikkää, kärsin jonkun verran aika paljon pahoinvoinnista. Yäk. Pahoinvointi oli seurana myös Jäpikän odotuksen alussa, mutta Jössikkää odottaessa voin vielä huonommin. Jäpikän hoitopäivän ja oman työpäiväni jälkeen oli mulle helpotus, kun sain istuttaa pojan tabletin ääreen ja itse torkuin pahoinvoivana vieressä sohvalla. Joskus saatoin käydä oksentamassakin. Näin selvittiin aina se 1-2h siihen asti, kunnes mies tuli töistä kotiin.

Kun nykyään menen ulos nukuttamaan Jössikkää, saa Jäpikkä sisällä katsella tablettia sen aikaa. Nukutan Jössikän terassilla, Jäpikkä halutessaan näkee minut olkkarin ikkunasta koko ajan.

Ja mun monet pienet lepohetket... Jössikkä ulkona päikkäreillä, Jäpikällä tabletti ja mie torkahtelen sohvalla.

Jos meidän täytyy miehen kanssa saada vaikka siivottua/leivottua juhlia varten, on Jäpikkä hyvä istuttaa tabletin ääreen Jössikän ollessa päikkäreillä, niin saadaan tällä tavalla parikin tuntia tehokasta työaikaa. Jäpikkä kun ei niinkään suostu itsekseen leikkimään/touhuamaan.

Saimme loppuvuodesta Jäpikän istutettua ensimmäistä kertaa ihan hänelle vieraan parturin tuoliin, kun hän sai samalla katsella puhelimellani Youtubesta legovideoita.

Mies ja Jäpikkä kyllä paljon leikkivät ja riehuvatkin yhdessä, mutta joskus myös pelaavat tabletilla yhdessä, esimerkiksi lapsille soveltuvaa rakennuspeliä. Se on nimenomaan heidän juttunsa, kun Jössikkä ei niinkään vielä ymmärrä. Näin Jäpikkä saa pikkuhiljaa tutustua pelien maailmaan aikuisen seurassa.

Ei meillä sillee mitään varsinaisia ruutuaikoja ole. Jos suositus on 2 tuntia per päivä, niin johan se meillä paukkuu yli sekä aamun että illan Pikku Kakkosista (yhteensä näistä tulee KOLME tuntia!) 😁

Joinain päivinä meillä tuijotetaan telkkaria ja tabletteja enemmän, joinain päivinä jää todella vähäiselle käytölle. Jäpikälle ei yleensä tablettia anneta Jössikän ollessa hereillä.

Fröbelin palikat
Jössikkä saa joskus katsoa telkkarista Fröbelin palikoita

Mutta joskus täytyy käyttää "konejäähyjä". Sen verran paljon alkoi taas Jäpikällä olemaan kinuamista ja kiukkua tabletin perään, että koneet ovat nyt jäähyllä muutaman päivän. Toisinaan menee pitkään hyvin ja Jäpikkä tyytyy siihen, mitä hän saa, mutta joskus menee överiksi ja hän testaa rajojaan. Siinä kohtaa on hyvä puhaltaa peli poikki vähäksi aikaa.

Vaikka meillä on älylaitteet, ei mikään kuitenkaan voita perinteistä Pikku Kakkosta ihan telkkarista katsoen klo 17. Se tunti on vanhempien kahvihetki, mutta toisaalta koko perheen yhteinen hetki, kun olemme samassa tilassa telkkaria katsellen ja Pikku Kakkosen ohjelmia kommentoiden.

Hah, tämän postauksen perusteella minusta saa varmaan todella laiskan äidin kuvan, muttei se mitään. Olen ihan oikeasti myös laiska 😁😊 Eikä tässä nyt muutenkaan olla mikään "ihanneäidin perikuva" 😁

Mutta kuitenkin, meillä myös ulkoillaan, nähdään ihmisiä ihan livenä, pojat remuavat ja riehuvat ja leikkivät sisällä jne. Ruokapöytään ja iltasatuhetkeen ei kuulu älylaitteet ja normaalisti telkkarikin on kiinni klo 9-17. Iltaisin pidetään huoli, ettei telkkarista tule lasten hereillä ollessa sellaisia ohjelmia, jotka eivät heille sovi.

Ehkä joskus tunnen huonoa omatuntoa siitä, miten paljon meillä älylaitteita käytetään, mutta sitten taas vaimennan sen huonon omatunnon, koska eihän meistä kukaan vanhempi tee kaikkia asioita "oikein", mutta silti me kasvatetaan ihan hyviä tyyppejä 👌

Lapsille täytyy myös opettaa sitä fiksuutta ja tiettyä kohtuutta älylaitteiden käytön suhteen. Vanhemmat ovat ne, jotka rajat asettavat, ei lapset. Toiset aloittavat tutustumisen älylaitteisiin myöhemmin, toiset aiemmin. Kuitenkaan nämä laitteet eivät ole pelkästään pahoja, "mörköjä", mutta jokainen perhe ajallaan ja tyylillään 😊

Rakkaudella
Henna✌

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.