tiistai 21. maaliskuuta 2017

"Se itkee kuin iso vauva!"

Mie olen yrittänyt ja tulen jatkossakin yrittämään kasvattaa meidän pojat niin, että tunteet saa ja pitää näyttää, vaikka joskus (usein) ottaakin päähän se kiukku ja itku milloin mistäkin syystä, mutta pyrin luomaan turvallisen ilmapiirin, jotta lapset tietävät olevansa rakastettuja kaikesta huolimatta.

Oma sukupolveni on vielä osittain kasvatettu niin, että aina piti olla kiltti ja hiljaa, vaikka olisi kuinka tehnyt mieli huutaa. Itse olen ollut todella herkkä tyttö ja monesti sainkin siitä kuulla lähinnä vähättelyä tyyliin "Älä nyt viitti tollasestakin alkaa itkemään". Piti vain olla kiltti ja hyväkäytöksinen tyttö.

No, mitä on mun tunteiden hallinta tällä hetkellä? Ei mikään hyvä. Nyt täällä on yksi äiti, joka joskus taantuu lasten tasolle ja jonka on välillä todella vaikea ottaa lastensa kiukunpuuskia vastaan.


Menin kerran hakemaan Jäpikkää päiväkodista ennen välipalaa. Hän oli juuri pukemassa vaatteita päikkäreiden jälkeen ja kun näki minut, alkoi hervoton itku. Tulin ns. väärään aikaan, koska hän on yleensä kerennyt vähän touhuamaan päikkäreiden ja kotiin lähtemisen välissä. Nyt päikkärit olivat venähtäneet ja touhuaminen jäi välistä.

Otin pojan syliini ja itku jatkui. Eräs poika totesi: "J itkee kuin iso vauva!" ja naureskeli vielä vähän päälle. Ei nyt varsinaisesti ilkeästi, mutta naureskeli kuitenkin. Mie pojalle totesin, että J kyllä saa itkeä eikä siinä ole mitään väärää. Tähän totesi toinen poika: "Ei isot pojat itke!".

Ei näin!

Totesin tälle toiselle pojalle, että kyllä isotkin pojat saavat itkeä. Tässä vaiheessa pyrin itse pysymään rauhallisena, vaikka olisi tehnyt mieli alkaa itsekin itkemään 😁 (se tunteiden hallinta...kröhm...)

Ensinnäkin, olin oman poikani puolesta todella harmissani. Toiseksi tulin jopa vähän surulliseksi näiden kahden pojan puolesta, koska kotoahan se oppi tulee, ettei isot pojat saisi itkeä.


Näin sitä vielä nykypäivänäkin kasvatetaan tulevia isiä ja puolisoita. 

"Älä nyt vaan saatana näytä niitä tunteitas, koska oot mies!"

Tämä on jo niiiiin last season. Nyt eletään 2010-lukua, melkein 2020. Koko ajan joka tuutista toitotetaan, miten ihmiset voivat pahoin. Jopa lapset masentuvat.

Jospa nyt vain alkaisimme hyväksymään, että meillä kaikilla on tunteet. Emme ole mitään robotteja. Miehet saavat näyttää tunteensa ihan siinä missä naisetkin. Lapsemme ottavat mallin meistä, heidän omista vanhemmistaan. Meidän tehtävä on nyt katkaista se vuosisatojen kierre sukupolvelta toiselle, etteikö muka tunteita saisi näyttää, varsinkaan miehet.

Missä vaiheessa pojasta muka kasvaa niin iso, ettei hän saisi enää itkeä? Miksei 4-vuotias saisi käpertyä itkemään äitinsä syliin silloin, kun häntä harmittaa? Mikä taas oikeuttaa, että tytöt saavat vollottaa koko ikänsä vedoten milloin mihinkin syyhyn, mutta poikien pitää kotihoidontuen loputtua lopettaa itkeminen?

Meidän Jäpikkä on todella herkkä ja tunnistan hänessä itseni. Tässä ilkeässä maailmassa hänestä varmaan tulee kiusattu herkkyytensä takia, mutta aion häntä leijonaemon lailla puolustaa ja kannustan häntä olemaan oma itsensä. Hän on vahvempi kuin moni muu, koska hän näyttää tunteensa. Tottakai tiettyä tunteiden hallintaa täytyy opetella, mutta ei sitä herkkyyttä pidä kitkeä pois.

Meidän pojat saavat itkeä.

Rakkaudella
Henna ✌


2 kommenttia:

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.