maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tää mahtava tyyppi...

Meidän esikoinen. Meidän rakas esikoispoikamme. Jäpikkä. Pian 4v4kk. Ensimmäinen joulukuun poikamme.

Odotettu, toivottu, kaivattu.



Ihan huippu tyyppi! Nyt kun siitä pienestä pojasta on kasvanut sellainen isompi poika, alan ymmärtämään, miksi toiset vanhemmat tanssivat valssia, kun pikkulapsiaika alkaa olemaan voiton puolella.

Jäpikkä on fiksu, herkkä, omistaa tunneälyn. Hän on erittäin kohtelias (tästä saamme joskus kehuja), hellyyttävä, ystävällinen, joskus vähän "pikkuvanha". Ojentaa joskus muita lapsia ja kertoo, mitä saa tehdä tai ei saa 😁

Tykkää halata ja pussata. Kertoa, kuinka rakastaa ja kuinka olemme hänelle tärkeitä.



Auttaa vähän kotihommissa. Korjaa omat ja joskus muidenkin astiat pöydästä, laittaa tiskikoneen päälle. Joskus jopa pyyhkii ruokapöydän ruokailun jälkeen.

Kertoo hyviä juttuja. Kyselee. Ihmettelee. Pierujutut ovat nyt in. 😂

"Äiti, miksi naisilla on tissit?"
"Miksi ihmisillä on peput?"
"Kakkaako muumit?" 
"Äiti, veikkaa nyt väsyttää, siksi hän ei jaksa syödä. Minä sulle kerroin, koska et itse huomannut" 
"Äiti, onpa sun hiukset kauniisti tänään" (aamulla tyttöjen illan jälkeen "hieman" räjähtäneet 😁) 

Koneet, autot, pikkulegot, ninjaleikit, ylipäänsä kaikki hippaleikin tyyliset leikit ovat nyt kova sana. Uno-kortit hommattiin viikonloppuna, niillä tykkää pelata.

Osaa myös itkeä ja kiukuta, raivota. Laittaa vanhemmilleen ja muille läheisilleen hanttiin, jos joku asia ei mene hänen mielensä mukaan.



Pukee vaatteensa itse, osaa peseytyä suihkussa, vessahommat sujuu, on suhteellisen pienestä pitäen syönyt itse ja hänellä on siistit pöytätavat. Katsoo tarvittaessa pikkuveljensä perään ja tulee kertomaan, jos Jössikkä on jossain kielletyssä paikassa.

"Tiedätkö äiti, minusta nyt tuntuu, ettei minulla oikein ole nälkä" 
"Koska isi on isompi kuin äiti, saa isi syödä kolme piparia ja äiti kaksi"
"Voisitko sanoa selvemmin, koska en nyt ymmärtänyt?" 
Jäpikkä avaa tiskikoneen luukun ja toteaa: "Mjaa. Voisin pyytää Jarmoa hakemaan nämä likaiset astiat. Jarmo on hyvä tyyppi. Ei tekis pahaa kenellekkää. Tosi mukava". Jäpikkä häviää ja hetken päästä tulee keittiöön poika suojalasit päässä. "Terve! Mie oon Jarmo ja tulin hakemaa teiän likaset astiat pois". Bröööööööm ja sinne "häviää" astiat.
Seuraavassa hetkessä eteisen lattialla pyörii poika, joka huutaa: "Varokaa! Olen paali! Paali, joka pyörii ja pyörii maailman ympäri!" (Jäpikkä viime syksynä)

Tiedän, että sieltä on tulossa kuusvee uhmat, murrosiät jne jne, mutta tällä hetkellä nautin meidän Jäpikän seurasta ja jutuista ehkä enemmän kuin koskaan. Tässä kohtaa viimeistään on varmistunut se, ettei vauva- ja taaperoajat ole minua varten, mutta onneksi Jäpikän osalta ne ovat takana päin. Jössikän osalta vielä matkaa jäljellä, mutta koko ajan helpompaan päin. Tottakai mulla menee välillä hermo, mutta kyllä moni asia nykyään kiristää ihan väsymyksen ja muiden asioiden takia.

"Äiti, miksi kuu seuraa meitä?" 
"Äiti, mikä on maan vetovoima?" 
"Äiti, miksi nuo pojat tekevät tollee? Eihän tollee saa tehdä?"

Tämä on itseasiassa yksi niistä asioista, mikä on toisen lapsen kanssa erilaista kuin sen ensimmäisen: toisen kanssa sie pystyt eri vaiheiden osalta konkreettisemmin tietämään, että kyllä ne siitä ohi menee, kunnes tulee taas uusi vaihe 😉

Jäpikkä. Minun kopioni, ruumiinrakenteeltaan ja monessa asiassa myös luonteen suhteen. On välillä kuin peiliin katsoisi. Miespuolinen Henna, hah 💙❤

Rakkaudella
Jäpikän ylpeä äiti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.