tiistai 9. toukokuuta 2017

Äiti poikien


Kun esikoistamme odotin, oli mulla olevinaan tosi vahva tyttöfiilis, vaikkakin jollain tavalla takaraivossa kolkutti ajatus pojasta. Olenhan itse kasvanut kolmen veljen kanssa ja miehelläni on pelkkiä veljiä, joten poikajatkumo olisi ollut "luonnollinen". 

Nt-ultran jälkeen mies totesi, että ihan tuli semmonen poikafiilis hänelle ja mie yritin jankata, että kyllä se tyttö on, vaikka edelleen oli vaikea nähdä "vaaleanpunaista unelmaa". Kai sitä jotenkin ajatteli, että kyllähän nainen haaveilee nimenomaan tytöstä, ei pojasta, vaikka molemmat yhtä lailla tervetulleita, tottakai.

Rakenneultrassa jännittyneinä kysyttiin, kumpiko mahtaisi olla tulossa. Poikaa kätilö vahvasti veikkaili. Miehelle tuli silmiin onnenkyyneleet, mulle ehkä hienoiset pettymyksen kyyneleet. Rakenteiltaan kuitenkin tervettä poikaa odotettiin. Kaikki oli hyvin. Siitä olin onnellinen.

Meni vähän aikaa tajutessa, että kyllähän se poikakin on kuulkaa aika siisti juttu. Kun vauvan sukupuoli oli selvillä, oli helpompi alkaa "luomaan yhteyttä" kohdussa olevaan vauvaan. Miettimään, mimmonen pojan viikari se sieltä elämäämme tulee. Mimmosia luonteenpiirteitä perii keltäkin jne. Loppuraskauden aikana tuntuikin ihan luonnolliselta odottaa poikaa.

Joulukuussa 2012 syntyi vauhdikkaan synnytyksen jälkeen rv 36+6 meidän Jäpikkä.

Mummolassa renkaiden vaihtoa

Kuopusta odottaessa oli alusta asti se poikafiilis. Tällä kertaa mun oli vaikea kuvitella, että voisin odottaa tyttöä. 

Olenhan mie semmoin "Mom of Boys". 

Kun sitten rv 14 selvisi kromosomitutkimuksen yhteydessä (tästä teen oman postauksen jossain kohtaa), että poikaa odotetaan, itkin ja hypin työpaikkani pukuhuoneessa onnesta. Tietysti siksi, että kromosomeiltaan terve poika tulossa, mutta että POIKA nimenomaan! Kyllähän mie poikien kanssa pärjään ja meneepä samat vaatteet ja lelut ja ja ja :D Voi sitä ilon päivää.

Joulukuussa 2015 rv 40+1 seesteisen ja rauhallisemman synnytyksen jälkeen syntyi meidän Jössikkä.

Nyt olin kahden pojan äiti ja ihan hemmetin ylpeä. Meidän perhe tuntui kokonaiselta. Viimeinenkin puuttuva palanen oli täällä.




"VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA! Niitä teillä tulee riittämään, kun on pelkkiä poikia! Sotkua ja kakkajuttuja. Rikkinäisiä leluja. Hajonneita vaatteita."

No tuota tuota... Ihania stereotypioita 😊😊 Kärjistettynä tottakai 👌

Voin sanoa puolueettomasti, että meidän Jäpikkä on siisti ja kohtelias lapsi. Mm. hänen pöytätapansa ovat olleet jo taaperoajasta asti niin siistejä, että moni on tätä ihmetellyt. Me vanhemmat myös, koska ei olla millään natsimeiningillä opetettu pöytätapoja :D Mutta ei kyllä olla tiettyä perseilyäkään suvaittu. Päiväkodissa hoitajat jaksavat hyvällä ihmetellä hänen kohteliaisuuttaan. "Kiitos" ja "Ole hyvä" ovat niin selkärangassa tuossa pojassa.

Hän on herkkä ja sinänsä tarkka vaatteistaan, etteivät ne saa olla likaisia. Jäpikkä ei ole tahallaan hajottanut yhtään leluaan, vahinkoja tottakai sattuu kaikille. Hän ei ole puistoissa ja leikkipaikoissa se, joka roikkuu toisten rivelissä, tönii, kiipeää korkeimmalle ja hyppää sieltä alas, varomatta muita. Hänelle on tosi vähän käynyt haavereita, koska on aina ollut niin arka ja harkitsevainen. 

Ihanaa kuitenkin, että hän on rohkaistunut ja siellä puistoissa ja leikkipaikoilla jopa uskaltaa mennä mukaan porukoihin juoksentelemaan ilman, että häntä tarvitsee erikseen rohkaista :) Riehuu myös kotona, mutta kaikki lapset riehuvat ja huutavat, myös ne tytöt.

Muistetaan siis, että pojatkin voivat olla herkkiä ja varovaisia siinä missä tytöt rohkeita rämäpäitä. Ei se sukupuoli määritä lapsen luonnetta ja toimintatapoja, me aikuiset ehkä joskus yritämme määrittää roolit valmiiksi.

Jössikkä taasen näin vajaa 1,5-vuotisen elämänsä perusteella vaikuttaa enemmän "äijältä", jonka kanssa mahdollisesti saa olla tarkkana, ettei siellä puistoissa ja leikkipaikoissa ole tönimässä muita ja roikkumassa rivelissä :D Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee varmasti riittämään ja tulen saamaan monet "sydärit" ;)

Ja kyllä, kakka- ja pierujutut ovat Jäpikällä nyt IN. Täysin luonnollista ja niitä juttuja viljelee myös tytöt. Älyttömiä mekään ei jakseta kuunnella eikä ruokapöydässä tietenkään, mutta pitäähän välillä hauskaa olla, vai mitä? :D Mutta me nyt muutenkin ollaan tämmönen "ei-korkeasti-koulutettu", vähän yksinkertainen perhe, johon uppoaa yksinkertainen huumori :D



"Tottakai te nyt tytön viel teette?! Jokainen äitihän kaipaa omaa tytärtä. Ei äidit ja pojat voi olla niin läheisiä keskenään. Sulta jää jotain ainutlaatuista kokematta."

Mitenhän tämän nyt nätisti sanoisi...

Lapsia EI tehdä, lapset saadaan. Sukupuolen määräytymiseen vaikuttaa moni asia ja mie muutenkin vakaasti uskon, että mun kroppa suosii niitä "poikasiittiöitä", vaikka päälläni seisoisin :D 

Vaikka mie olen läheinen äitini kanssa, ei se sitä katso, ettenkö voisi aikanaan olla yhtä läheinen poikieni kanssa. Kyllähän se kuulkaa niin on, että äiti ja poika voivat olla hyvinkin läheisiä ja toistensa elämissä mukana siinä missä äiti ja tytär. Ihan yhtälailla tytön kanssa voi mennä aikuisiällä välit poikki tai olla muuta kitkaa. Eivät äiti ja tytär ole automaattisesti "bff".

Kaipaanko omaa prinsessaa? En. Jos ihan suoraan sanotaan, en tällä hetkellä näe itseäni tytön äitinä, varsinkaan itseni kopion äitinä :D Enkä näe itseäni muutenkaan tässä kohtaa kolmen lapsen äitinä. Ehkä mie joskus saan olla anoppi ihanalle miniälle tai mummo ihanalle pojantyttärelle?

Enkä mie tässä menetä mitään "ainutlaatuista". Mun ainutlaatuiset ovat jo täällä: 
mun rakkaat pojat.

Sitä paitsi, en minäkään mene pelkkien tyttöjen vanhemmille toteamaan, että kai he vielä sen pojankin tekevät, kun täytyyhän isilläkin olla kaveri?

Mummilan leikkimökissä, jossa minäkin olen pienenä leikkinyt

Keskityn nyt kasvattamaan näistä kahdesta pojan viikarista sellaiset miehet, joista jotkut saavat aikanaan hyvät puolisot ja mahdolliset isät lapsilleen. Ette välttämättä uskokaan, miten suuri rooli nimenomaan äideillä on siinä, millaisia miehiä pienistä pojista kasvaa ja miten he aikanaan näkevät naiset ja kohtelevat näitä. Toivottavasti eivät meidän pojat kovin paljon traumatisoidu äidistään ja kanna taakkaa mukanaan suhteesta toiseen... 

Jokainen lapsi on lahja ja arvokas vanhemmilleen. Jokainen lapsi ansaitsee rakkauden, hyvän kasvatuksen ja opin elämän peruspilareista.

Jokainen lapsi on yksilö, sukupuolesta riippumatta. 

Olkaamme ylpeitä vanhempia, oli meillä sitten pelkkiä tyttöjä tai poikia tai molempia.



Rakkaudella
Ylpeä Kahden Pojan Äiti ✌


Facebookissa muuten löytyy ryhmä VAIN poikien äidit, joka on nimensä mukaisesti tarkoitettu äideille, joilla on VAIN poikia :)


P.S. Myös tyttö voi olla ns. poikatyttö ja kyllä pojillekin löytyy "söpöjä ja nättejä" vaatteita, JOS haluaa panostaa :)



Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Tää mahtava tyyppi...

"Se itkee kuin iso vauva!"

Joulukuun pojat

2 kommenttia:

  1. Moiks!
    Löysinpäs kivan blogin. En nyt edes muista mitä kautta tänne tulla tupsahdin:)
    Meillä kaks ekaa lasta on poikia ja ai että mua ärsytti just nuo "kai te nyt vielä tytön haluatte"-kyselyt!! Niin ku niitä tilauksesta sais!
    Nyt meiltä löytyy pari tyttöäkin ja kyllä mun piti ekalla kerralla ihan opetella tytön äidiksi. Onhan se erilaista,ihanaa mutta niin erilaista♡♡
    Tervetuloa visiitille munkin blogiin unelmienelamista.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukemaan! :)

      On siinä varmasti ollut oma opettelunsa, kun pelkkien poikien äidistä opetellut myös tyttöjen äidiksi :)

      Käynpä tutustumassa blogiisi! :)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.