sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vääristynyt minäkuva


Mitä näen, kun katson peiliin?

Naisen kasvot, jotka ovat ei oikeastaan minkään näköiset. Ilman meikkiä aika väsyneet, semmoiset "kolmekymppisen" kasvot, ei vanhat, muttei enää niin nuoretkaan. Ehkä pientä äijämeininkiä havaittavissa?

Naisen vartalon, joka on nyt vähän kerännyt kiloja ja nämä kilot eivät ole lihasta, vaikka niin kovasti toivoisinkin :D En sano, että se kilojen tuleminen olisi huono asia, mutta edelleen pelkään olevani pian samanlainen turvonnut ihminen kuin vielä 6 vuotta sitten. Tosin tiedostan sen, että samaan tulokseen en tule näillä elämäntavoilla pääsemään. Vaaka pitäisi muutenkin heivata kaapin perälle ja nauttia hieman pehmeämmästä kropasta ja siitä, että mulla kuitenkin on suhteellisen hyvä fyysinen kunto tällä hetkellä :)



Selluliittia, muhkuraa ja huonoa ihoa. En siis aio tulevanakaan kesänä hillua bikineissä julkisilla uimarannoilla. En pysty, vaikka "rantakuntohan" ei vaadi mitään timmiä kroppaa ja sileää ihoa, päinvastoin. Hyvä rantakunto lähtee sisältä päin. Siitä, että itsellä on hyvä olo ja se hyvä olo säteilee ulospäin. Tätä säteilyä mulla ei ole. Tosin näillä lämpötiloilla en edes tarkene hillua bikineissä tai muissa uima-asuissa :D Enkä mie siinä muutenkaan mitään menetä. Minä bikineissä julkisella uimarannalla on tapahtunut viimeksi vuonna 2005 ja sekin Kanarialla.

Kun peilin kautta katson itseäni silmiin ja sitä kautta "mieleni syvyyksiin", näen epävarman ihmisen, joka yrittää ihan liikaa olematta kuitenkaan missään todella hyvä. En äitinä, en ihmissuhteissa, tuskin töissäkään, kun sinne aikanaan palaan. On vaikea itselleen myöntää, että ei vain voi osata kaikkea.

Itselleen pitäisi osata olla armollinen. Puhua itselleen kauniisti. En osaa. En nyt itseäni varsinaisesti paskaksi hauku, mutta ahdistun itsestäni, koska en ole sellainen kuin haluaisin olla. Ilmeisesti haluaisin olla joku "supertyyppi".

Haen jatkuvasti hyväksyntää muilta, joko somessa tai oikeassa elämässä. Yritän osoittaa olevani ihan kelpo tyyppi. Haen paikkaani joka suhteessa. En oikein tunne kuuluvani mihinkään.

Toivon, että vielä jonain opin rakastamaan itseäni ja tajuamaan, että olen ihan hyvä tyyppi just näin. Juuri nyt on kuitenkin vaikea lähteä mihinkään #bodypositive tai #kelpaanjuuritällaisenäkuinolen -juttuihin.


Olen myös miettinyt, että missä vaiheessa minusta on tullut ihminen, joka ei halua heikkouksiensa näkyä? Tai että missä vaiheessa minusta on tullut ihminen, joka on kyynistynyt eikä osaa tai halua enää puhua tunteistaan, niistä syvimmistä fiiliksistä? Missä vaiheessa minusta on tullut ihminen, joka vain yrittää todistella, että pärjää kyllä?

Missä vaiheessa minusta on tullut ihminen, joka ei enää halua tai osaa itkeä muiden nähden? Siis minusta, entisestä oikein kunnon itkupillistä?
Fuck this shit.

Näillä näkymin (ehkä) hiljennyn bloginkin osalta hetkeksi, koska tämä kaikki sisäinen negatiivisuuteni heijastuu myös blogiini enkä haluaisi tämän olevan sellainen itkunyyhvalivali-blogi, jota kukaan ei jaksa lukea.

Yritän opetella hyväksymään itseni ja siksi aikaa täytyisi varmaan erakoitua kokonaan, koska mulla on huono ja epävarma olla melkein missä vain (paitsi lenkillä 👌). :D Erakoituminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska mulla on lapsia, joista varsinkin isompi kaipaa leikkikavereita ja kyllä mie kuitenkin ihmisiä kaipaan ympärilleni, sopivissa määrin.

Ihanaa kesää teille rakkaat lukijani ❤❤
Kiitos, kun olette olleet mukana
ja toivottavasti olette jatkossakin :) :) 

Toivotaan lämpöistä kesää, vaikka tulevat ennusteet hieman huonoilta näyttävätkin :/

Rakkaudella
Henna ✌




2 kommenttia:

  1. Minusta sinulla on kuitenkin kirjoituksissasi sellainen positiivinen pohjavire. Vaikka kaikki ei ole täydellistä niin jotain hyvää asioista kuitenkin löytyy. On ollut ilo lukea rehellisiä tekstejäsi ja monesti on tehnyt mieli kommentoida, mutta ajanpuute estää... Joka tapauksessa toivon että jos pidät taukoa blogin kanssa niin se ei ole lopullista ja sinusta kuuluu vielä. Nytkin vain tällainen pikainen kommentti vauvaa ulkoiluttaessa... :) hyvää kesää sulle. Sinä olet hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maana ihanasta kommentistasi, meinasi vallan tulla tippa linssiin <3

      Ehkä olen onnistunut saamaan sitä positiivista virettä teksteihini, vaikka mielessä olisikin kuohunut tekstejä kirjoittaessani. Ja pyrin edelleen löytämään asioista niitä hyviäkin puolia, vaikka kuinka ottaisi päähän :)

      Enkä mie blogia kokonaan hylkää, aiheitakin on vaikka kuinka mielessä tulevaa ajatellen :)

      Hyvää kesää myös sinulle ja kiitos vielä kommentistasi <3

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.