keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Paluu perhevapaan jälkeen töihin - negatiivisessa hengessä?


Kuten aiemmin kirjoittelin, olen palaamassa työelämään ensi syksynä. Pojille on päiväkotipaikat varattu ja työnantajan kanssa on kuviot suhteellisen selvät sen osalta, mitä tuleman pitää ja millaisia työtehtäviä on luvassa. Tittelini tulee muuttumaan, osa vanhoista työtehtävistä jää mulle, osa siirtyy toisaalle. Itselleni tulee myös uusia työtehtäviä.

Tulen palaamaan töihin osittaisella hoitovapaalla eli työpäiväni ovat noin kuuden tunnin pituisia, pojat ovat maksimissaan seitsemän tuntia päivässä hoidossa.

Kyllä mie innolla odotan tulevaa. Olen päättänyt odottaa positiivisella mielellä enkä sillä mielellä kuin meidän elämä olisi nyt pilalla tälläisen ratkaisun myötä.

Positiivista pöhinää vai negatiivista naukumista?


Perheemme elämä siis muuttuu syksyllä. Alkaa ihan toisenlainen arki nykyiseen verrattuna. Enemmän aikataulutettua kuin nyt, mutta kuitenkin niin perusarkea kuin olla ja voi. 

Kommenttejakin asiasta saan. Mikä teidän korvaanne kuulostaisi paremmalta?

"Töissä on ihan paskaa kannattais olla kotona ja nauttia"

"Ei kannata palata töihin, mikään ei oo ku ennen"

"Ai kauhea, miten rankaks teiän arki muuttuu! Pienempikin jo päiväkotiin, ihan menee kylmät väreet"

"Sie hajoat töissä"

Vai...

"Hyvä homma, tsemppiä uuteen arkeen!"

"Kyl te pärjäätte!"

"Kyllä pojat pärjäävät!"

"Hyvin sie tuut pääsee taas työelämään sisälle!"

"Tervetuloa takaisin töihin! :)"

Niinpä. Miettikää omalle kohdalle. Iso elämänmuutos tulossa ja ympärillänne on positiivisen pöhinän sijasta negatiivista naukumista. Meinaa syödä naista väkisinkin ja sitä on alkanut miettimään, että teenkö kuitenkin ihan megaluokan virheen, vaikka tämä päätös on ollut yksinomaan meidän perheen sisäinen, ei muiden.

Kiitos kuitenkin heille, jotka hyvässä hengessä tsemppaavat! Vaikka nyt tulee myös negatiivista kommenttia, on tämä töihinpaluu siviilielämässä otettu paremmin vastaan kuin aikanaan esikoisen jälkeen. 

Uusi arki, täältä tullaan! 


Vaikka muuta luulette, aion kuitenkin itse lähteä uuteen arkeen sillä asenteella, että me todellakin pärjäämme, aion vastata työelämän haasteisiin parhaalla mahdollisella tavalla, aion opetella uusia asioita ja tehdä töitä, vaikka "mikään ei ole kuin ennen".

Aion olla tyytyväinen, kun mulla on työpaikka, johon palata perhevapaan jälkeen. Kaikilla ei ole. Aion olla tyytyväinen, kun saan tehdä työni maanantaista perjantaihin, päivisin. Saan pääsääntöisesti olla viikonloput ja juhlapyhät kotona perheeni kanssa. Mulla pyörii lakisääteiset lomat talvi- ja kesälomineen. Monilla nämäkään eivät ole mahdollisia nykypäivän työelämässä.

En väitä, etteikö työelämä olisi muuttunut hektiseksi, työntekijöiden henkistä ja fyysistä kuntoa syöväksi, sisältäen huonoa johtamista, kaiken maailman turhia kikyja ym. "ei niin kivaa", mutta omalta osaltani työkuviot ovat kuitenkin paremmin kuin monen muun. Mulla on töitä ja mie saan siitä palkkaa, jolla maksetaan laskut, lainat, verot, ruoat jne.

Se on ihan, miten oman tilanteen suhteuttaa muiden tilanteisiin verrattuna. Omakin työllisyystilanne voi muuttua, mutta sitä murehditaan tarvittaessa sitten aikanaan. Sitä ennen hoidetaan hommat mahdollisimman hyvin, hyvällä asenteella.



Kun esikoisen jälkeen palasin töihin, ennen uutta raskautta ja sitä seurannutta raskauspahoinvointia, minua ei kertaakaan maanantaisin v*tuttanut lähteä töihin, päinvastoin! Hyvä, etten ilosta hypähdellyt viikonlopun jälkeen, kun pääsin ns. omaan rauhaan, oman työpöytäni ääreen, VAIKKA se työelämä olikin muuttunut sillä aikaa, kun olin pois ollut ja moni asia oli eri tavalla "kuin silloin ennen". Työt kuitenkin antoivat tietyntyyppistä tasapainoa tähän arkeen ja omaan jaksamiseeni.

Tulen siis syksyllä palaamaan töihin tyytyväisenä ja positiivisena tyyppinä. Ennen kaikkea naisena, jolla on kaksi lasta. Naisena, joka lunastaa oman paikkansa ja tekee työnsä hyvin niin kauan kuin niitä on.

Ehkä se positiivinen asenne ja mieli siitä karistuu pikkuhiljaa kuukausien kuluessa, tai sitten ei. Aika näyttää, mutten jaksa nyt murehtia turhaan etukäteen.

Mites hän jo edesmennyt Koivistokin aikanaan totesi...

"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

Miten teidän töihinpaluuseenne perhevapaiden jälkeen on suhtauduttu siviilissä ja siellä töissä, jos työpaikka on ollut valmiina? :)


Rakkaudella
Henna, pian yksi niistä "ruuhkavuosimutseista", josta ei tälläKÄÄN kertaa ollut kotiäidiksi

P.S. "Taas mennään rahan takii, taas mennään rahan takii, kello on melkein seittemän nelkytviis..."
Olimme ystäväni kanssa katsomassa Antti Tuiskua viime viikon perjantaina. Hyvä fiilis, hyviä biisejä, hyvä humala, hyvä ilta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.