tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kateus on sielun home

Kateus. Onko se sieluasi nakertava tunne vai mahdollisesti voimavara, jota voisit hyödyntää elämässäsi?

Kateutta on ihan varmasti meistä kaikki tunteneet joskus jotain tai jotakin kohtaan. Itse ainakin tunnen, ihan harva se päivä, sen myönnän! :D 

Kateus on toisaalta ikävä tunne, varsinkin jos sille antaa valtaa nakertaa sisintä. Ikävää siitä tekee, jos ei enää pysty juuri koskaan iloitsemaan läheistensä puolesta, vaan tuntee aina niin suurta kateutta (ja katkeruutta), että hautautuu ilon sijasta mieluummin kuoreensa nakertamaan kateuden käpyä. Pian sitä huomaakin, ettei enää kuule niitä iloisia ja onnellisia uutisia ja asioita, koska muut ihmiset tietävät, ettei se oma ilo ja onni saa vastakaikua.

Kateus voi olla myös hyvä voimavara. Se voi antaa sen tietyn kipinän sytyttääksen palon, joka on puuttunut, että saisi asioita omassa elämässä eteenpäin. Kateuden myötä tuleekin palava liekki, että nyt perkele minäkin tähän pystyn, kun kerta tuokin on pystynyt! :) Hyvinä esimerkkeinä toimivat terveyteen ja kuntoiluun liittyvät asiat, työpaikanvaihdot, uusien alojen opiskelut jne.

Omalla kohdallani yritän nykyään pitää kateuden tunteet aisoissa ja hallinnassa. Aikanaan olen ollut todella kateellinen ihminen, milloin mistäkin ja milloin kenellekin. Kateudesta ei enää saa tulla elämässäni sellainen asia, joka nakertaa sisintäni kaiken muun huonon lisäksi. Yritän kääntää mahdollisen kateuden voimavarakseni ja yritän saada sen avulla potkittua itseäni persuksille asioiden suhteen.

Tässä tulee muutamia perus kateuden aiheita itselläni, ehkä näistä jotain on teillä muillakin? :)

Kotikateus


Voi että, miten olenkaan välillä kateellinen muiden kauniista kodeista, niiden sisustusratkaisuista ja värimaailmoista! Avarista tiloista, isoista keittiöistä, vaatehuoneista ym. ym.! Ai että! :)

Ihana tämä meidänkin koti on ja rakkaudella remontoitu ym., mutta kyllä mun haaveissa siintää tulevaisuudessa ihan toisenlainen koti kuin tämä. Nyt yritän visioida muista inspiroituneena, mikä voisi olla se tyyli, mitä lähtisi hakemaan? Millainen haluaisin perheeni kodin olevan?

Kroppakateus


"Tolla on isommat tissit, parempi perse, timmimpi kroppa, nätimmät varpaat, vähemmän näppylöitä käsissä ja jaloissa" ja mitä näitä nyt on :D 

Äitiys ja kilojen lähteminen vei mukanaan mun tissit, enkä muutenkaan ole luonnostani kurvikas. Paremman takapuolen (ja timmimmän kropan) eteen mun tarvitsisi tehdä paljon nykyistä enemmän töitä ja just tällä hetkellä perseen kasvatus ei ole se prioriteetti ykkönen :D Se kasvaa eli levenee sitten itsekseen, kun palaan taas toimistopöydän ääreen istumaan :D Pääasia, että pidän huolta itsestäni noin muuten :)

Nätteihin varpaisiin ja vähemmän näppyläiseen ihoon vaikuttavat aika paljon geenit ja perimä, joten mun täytyy vain hyväksyä nämä omat varpaani ja ihoni, ne ovat osa minua, Hennaa.

Loppujen lopuksi se sisäinen kauneus ja hehku saavat sinut näyttämään kauniilta, ihan sama mimmonen takapuoli
tai varpaat sulla on. 

Taito- ja luonnekateus


"Toiki osaa tehä niin hienoi kakkui! Onpa toi hyvä laulamaan! Ihanaa, miten toiki tollee osaa neuloa, miksen mieki? Miten toiki jaksaa aina olla noin ihana kaikille ja hyvä äiti siinä sivussa?"

No, mun vahvuudet eivät ole esimerkiksi käsitöissä, musiikissa, leipomisessa tai olemalla hyvä tyyppi kaikille ja kaikkialla :D Varsinkaan kotona.

Mulla on ne omat vahvuudet, joissa olen hyvä. Esimerkiksi olen aika herkkä ihminen ja vaistoan ympärilläni tunnetiloja. Kuulostelen ja tunnustelen ihmisten mielialoja. Jos ja kun vaikutan jossain tilanteessa alkuun tylyltä, saatan kuitenkin vasta kuulostella, missä mennään ennen kuin päästän oman, ihanan itseni valloilleen :D

Olen myös hyvä kuuntelija ja pyrin ottamaan ihmisten mulle tekemät tunnustukset ja avautumiset avoimin mielin vastaan enkä kauhistellen ja tuomiten. Neuvoja ja kiperiä kysymyksiä en niinkään osaa antaa/kysyä, mutta kuuntelen kyllä :)

Ja ihan hyvin mie äitinä saan tämän arjen pyörimään, ainakin toistaiseksi :D




Ja sitten on tämä eräs kateuden "alalaji", jota jotkut huomaavat ympärillään:

Kateus toisten

"parempaa" elämää kohtaan


Vaikka ihmisillä on esimerkiksi lapsia, ei se tarkoita automaattisesti, että nämä kaikki lapselliset eläisivät samanlaista elämää kaikkien muiden lapsellisten kanssa. 

Toiset ottavat enemmän omaa aikaa lapsien ollessa sillä aikaa hyvässä hoidossa, toiset haluavat viettää kaiken ajan ihanan perheensä kanssa, toiset alkavat elää taas oman näköistä elämäänsä esimerkiksi eron jälkeen tai lasten kasvettua isommiksi ym., mutta ei näidenkään takia kannata omia yöuniaan menettää.

Toiset luovat menestyksekkäästi uraansa, toiset opiskelevat maisteriksi, toiset rakentavat unelmiensa talon...

Jos oikein kovasti alkaa kateus nakertamaan sisältä päin, on syytä miettiä, että miksi? Miksi se toisen mukamas "parempi" elämä niin kovasti ottaa aivoon? Miten se on itseltä pois? 

Eihän välttämättä kukaan tiedä, mitä siellä "paremman" elämän taustalla ihan oikeasti on tai että miten kovasti on tehty töitä ja uhrauduttu niiden unelmien saavuttamiseksi? Lisäksi kannattaa miettiä, onko kenties omassa elämässä jotain, mitä olisi syytä muuttaa vai pitäisikö olla kiitollinen jo olemassaolevasta? Antaisi muiden elää elämäänsä ja olla mahdollisesti iloinen toisten puolesta, jos ja kun syytä iloon on?

Itselläni on paljonkin suunnitelmia ja haaveita tulevaisuuden varalle. Asioita, joita en tässä hetkessä voi enkä jaksa alkaa toteuttamaan, mutta tulen jonain päivänä toteuttamaan :) Kun aika on. Se ei kuitenkaan ole multa pois, jos jotkut mun läheisistä unelmiaan toteuttavat tälläkin hetkellä. Päinvastoin, olen aidosti iloinen heidän puolestaan :) 

Opetellaan olemaan iloisia muiden puolesta. Jos ihminen voi hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, se ei ole meiltä muilta pois. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä. Ei käytetä sitä kateellisuuteen ja katkeroitumiseen, vaan pyritään olemaan tyytyväisiä omiin elämiimme. Ja jos emme ole, yritetään tehdä asioiden eteen jotain, jos jotain on tehtävissä. 


Jokainen on oman onnensa seppä.


Kaikki ei ole aina mustavalkoista.


Kateus on sielun home.



Tähän loppuun voi vielä käydä lukemassa erään aiemman kirjoitukseni tätä asiaa sivuten:
"Kel onni on, se onnen kätkeköön"


Eikä somessa roikkuminen kavereiden päivityksiä jatkuvasti lukien tee välttämättä hyvää, jos on kovin taipuvainen kateuteen...
Some - kiiltokuvaelämääkö?


Meidän elämä on tässä ja nyt.


Rakkaudella
Henna


Blogilla on sivu myös Facebookissa. Instagramissa löytyy käyttäjätunnuksella @polyapinnoillablogi :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.