perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kun äitiä laiskottaa

On iltapäivä. Lapset ovat nukkuneet päikkärit tai olleet nukkumatta. Välipala on syöty tai sitten se on heitelty pitkin lattioita tai ei muuten vain ole kelvannut. Ulkona paistaa aurinko ja pitäisi lähteä lasten kanssa kirmailemaan pihalle. Nauttia tästä kesästä, joka tuntuu loppuvan ennen kuin on kunnolla alkanutkaan.

Mutta sitten on se fiilis. Ei kiinnosta, ei niin yhtään lähteä ulos juoksemaan pienemmän perässä tai syömään niitä isomman, rakkaudella tehtyjä kymmeniä leikkiaterioita. Ei siinä maata missään baden-badenilla ja oteta samalla aurinkoa lasten iloisesti kirmatessa ylikasvaneen nurmikon ja apiloiden seassa.

Tekisi mieli hautautua sohvan nurkkaan pelaamaan kännykällä Candy Crush Jellya, kun ei siellä somessakaan kiinnosta roikkua. Tekisi mieli laittaa radiopeltorit korviin ja antaa lasten huutaa, kinastella ja mankua keskenään ihan niin paljon kuin sielunsa sietävät eli paljon. 


Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää


Ärsyttää aamusta iltaan toimia erotuomarina ja yrittää opettaa pienemmälle jästipäälle, ettei saa ottaa kädestä eikä saa hajottaa isoveikan rakennelmia eikä saa heitellä tavaroita pitkin poikin. Isommalle voisi laittaa sellaisen "mute"-nappulan, koska ihan aina ei meinaa osata/jaksaa vastata kaikkiin kiperiin kysymyksiin.

Kyllästyttää jatkuvat kotityöt. Aina on pyykkiä pestävänä ja/tai viikattavana ja keittiössäkin pitäisi mahtua jotain tekemään, monta kertaa päivässä. Roskat ja rojut kerääntyvät lattioille, koska ei jaksa ottaa sitä imuria käteen. Laiskottaa. Ei jaksa. Ei kiinnosta.

Vaihe. Sehän tämä nyt. Elämänvaihe, kun lapset ovat vielä pieniä. Pitäisi nauttia.

Mutta silti voisin hautautua sinne sohvan nurkkaan ja kuvitella matkustavani ajassa eteenpäin, kun lapset olisivat hieman isompia. Ajassa taaksepäin, aikaan ennen lapsia en haluaisi (pysyvästi) palata. Silloin mun elämässä ei ollut niin paljon rakasta sisältöä kuin nyt, vaikka tätä äitiä välillä laiskottaakin ja turhauttaa. Niin kuin varmaan muitakin äitejä joskus, mutta eihän sitä välttämättä ääneen sanota. Saa kuitenkin sanoa. 



Rakkaudella
Henna



P.S. Eikä muuten menty iltapäivällä ulos✌Viikkasin kuitenkin ne pyykit, jotka mun "pyykkinurkkauksessa" odottivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.