lauantai 19. elokuuta 2017

Eräs lauantaiaamu


Eräänä lauantaiaamuna heräsin yhtä räjähtäneenä kuin meidän kotikin. Edellisenä iltana taapero oli oksentanut alkavan flunssan kunniaksi. Pyykkikone pyörimään klo 22.30, taaperon uudelleen nukuttamista, vanhempien joka perjantainen yhteinen saunavuoro vaihtui pikaisiin yksinään käytyihin suihkuvuoroihin.

Yöllä monta herätystä taaperon levottoman unen takia. Aamulla herätys liian aikaisin.



Silmät ristissä vaeltelin kodin läpi. Ärsytti viikkaamattomat pyykit. Ärsytti sotkuinen keittiö, jota en todellakaan jaksanut enää illalla suoria. Poikien huone näytti siltä kuin yleensäkin.





Ärsytti, kun ärsytti, mokomat pienet asiat.

Join kupin kahvia, join toisenkin kupin. Söin kunnon aamiaisen.




Myöhemmin päivällä viikkasin ne pyykit ja suorin keittiön. Poikien huoneesta suorimme vähän ylimääräisiä leluja.

Ei lapsiperheen kodin tarvitse olla tiptop aamusta iltaan.
Viikkaamattomat pyykit kertovat siitä, että perheellä on puhtaita pyykkejä. Sotkuinen keittiö kertoo siitä, että ruokaa on laitettu ja syöty. Sotkuinen lastenhuone kertoo siitä, että lapset ovat saaneet siellä leikkiä eikä hyviä leikkejä ole tarvinnut siivota illalla pois, vaan aamulla on saanut jatkaa siitä, mihin illalla jäätiin.

Tosin, juuri tänä lauantaina mulla on siivouspäivä. Päivä, jolloin hikoilen imurin ja mopin kanssa. Pojat saavat tuijottaa telkkaria koko aamupäivän eivätkä tiedä, että siivoamalla äiti purkaa turhautumistaan maailman pahuutta kohtaan.

Tämä on meidän koti. Meidän turvasatama. Tämä on meidän perhe, jonka perheenjäsenet ovat sentään elossa. 


Rakkaudella
Henna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.