sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kotiäitiys - plussat ja miinukset


Viimeiset päivät kotiäitinä ovat käynnistymässä. Yhden aikakauden ja elämänvaiheen loppu häämöttää. Uusi arki kolkuttelee ihan oven takana. Ilmassa on tunnusteltavissa haikeutta, jännitystä, stressiä, innostusta, uuden odottelua, joskus jopa pientä pakokauhua... :D A-P-U-A !

Olen ollut kotiäitinä kahdessa eri pätkässä. Molemmat pojat ovat olleet 1v8kk aloitellessaan päivähoitouraansa. Alunperin mun oli nyt tarkoitus olla kotona syksyyn 2018, jolloin esikoinen olisi aloittanut eskarin ja pienempi ollut lähempänä 3v.






Viime keväänä keskustelin uuden esimieheni kanssa ja hän löi niin hyvät kortit pöytään kera osittaisen hoitovapaan ja uusien työtehtävien, että päätös töihinpaluusta nyt tulevana syksynä olikin yllättävän helppo. Olin jo valmiiksi miettinyt ja ehkä jopa ahdistunut, miten selviäisin tulevasta syksystä ja talvesta kotona... Kun ei se kotiäitiys ole sitä ominta minua. Oli myös ahdistanut töihinpaluu.

Jos työnantaja olisi sanonut, ettei osittainen hoitovapaa tai muu kevennetty työaika olisi missään tapauksessa mahdollista (kuten ensin olin saanut kuulla viimeiset kaksi vuotta), olisin pysynyt kotona vielä vuoden. Nyt nuo 6h/pv työpäivät tulevat olemaan luksusta ja pojat ovat hoidossa maksimissaan 7h/pv, poikkeuksia lukuunottamatta.

Näin uuden aikakauden kynnyksellä voisin kahden kotiäitipätkän perusteella listata kotiäitiyden plussat ja miinukset tälläisen ei kotona viihtyvän äidin näkökulmasta.





PLUSSAT


1. Hitaat ja (useimmiten) rauhalliset aamut


Ihan luksusta, kun pari kuppia kahvia saa juoda aamulla rauhassa ilman, että on kiire mihinkään. Jos on tiedossa aamupäivä sisällä, voi hillua yökkärissä vaikka lounaaseen asti.


2. Säännöllinen ateriarytmi


Iso plussa! Tasaisin väliajoin syömistä pitkin päivää, lasten kanssa samassa rytmissä. 


3. Sosiaalinen elämä


Sitä on nyt tällä toisella "kierroksella" riittänyt enemmän kuin silloin esikoisen ollessa kotihoidossa. Nyt on tullut tutustuttua entistä enemmän kylän paikallisiin äiteihin, joten on helppo mennä porukalla puistoon tai vierailla toistemme kotona puolin ja toisin. Tässä säästää myös bensakuluissa: autoa ei välttämättä tarvita moneen päivään, kun siirtymiset saa suoritettua kävellen (hyötyliikunta!).

4. PÄIKKÄRIT!


Tämä on ehkä parasta! Pienempi nukkuu sellaisia 1,5-3h päikkäreitä rattaissa, esikoinen katselee sillä aikaa joko telkkaria tai tablettia ja mie torkun sohvalla hyvällä omatunnolla kuola poskella. Päikkäriaika on aina ollut se pelastus tässä kotiäitiarjessa. Silloin nollataan mahdollinen huono aamu ja kerätään voimia päivän kakkososaan ennen iltatoimia.

5. Kotitöiden jakaminen pitkin päivää


Nyt pyörii tiski- ja pyykkikoneet heti aamusta, kaupassa voi käydä aamu-ulkoilun ohella ja "siivouspäivänä" voi yrittää heti aamusta aloittaa hommia.

(tosiasiassahan mun siivouspäivät ovat siivousviikkoja eli yhtenä päivänä vessan ja kylppärin pesu, toisena pölyjen pyyhkiminen, kolmantena imurointi jne...)


6. Ei huonoa omatuntoa saikkupäivistä


Lasten tai itsensä sairastellessa voi hyvällä omatunnolla olla kotona toipumassa, vaikkei äitinä saakaan rauhassa sairastaa. Vanhempainrahat ja kotihoidontuet pyörivät ilman lääkärintodistuksia. Ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä.




MIINUKSET


1. Lasten ja äidin kiukkupäivät


Kun me kaikki kolme olemme kiukkuisia, on koko päivä kiukkua ja vääntöä joka asiasta. Monesti jo pelkästään oma huono päiväni heijastuu meihin kaikkiin. Tässä mulla on skarpattavaa, tiedän.

2. Kaaos leikki- ja kahvitreffeillä


Sosiaalinen elämä on oikeasti henkireikä ja on kiva olla tekemisissä muiden vanhempien kanssa, mutta leikki- ja kahvitreffit yleensä sisältävät katkonaisia lauseita, hukattuja ajatuksia, lasten huutoa ja kiljumista, vanhempien syliin tungettuja leluja säestettynä lauseella: "Äiti, kato! Äiti, kato! Äitiiiiiiii! KATO!!" Niin, että mitä olinkaan sanomassa...?


Kaikella rakkaudella <3 Äitienkin pitäisi ottaa enemmän kahdenkeskisiä kalj... siis kahvinjuontisessioita, jolloin voisi oikeasti vaihtaa kuulumisia ilman keskeytyksiä ja erittäin tarkkaavaisesti kuuntelevia pieniä korvia.


3. Ei vessarauhaa


Monesti vessareissuja säestää olkkarista kuuluva poikien nahistelu tai vessan ovi avautuu pienemmän toimesta. Isompi osaa jo antaa vessarauhan.

4. Mitä tänään/huomenna/ensi viikolla syödään?


24/7 ruokahuolto. Ei muuta lisättävää.


5. RAHA tai siis sen puute


Mun mielestä on takapuolesta kituutella, vaikka tarkoitus on hyvä. Ennen kauppaan menemistä pitää tarkastaa, minkä verran tilillä on rahaa (onneksi mobiilisovelluksella tämä onnistuu ilman tunnuslukutaulukoita) tai sitten suosiolla jännätään kassalla, onko tilillä katetta. Kolmen kuukauden välein maksellaan vakuutusmaksuja, sitten on vesi- ja sähkölaskut, autojen verot, lämmitysöljy ym. pakollisia menoja. Lisäksi pitää syödäkin jotain ja tarvittaessa ostaa pojille vaatteita ja muita tarvikkeita. Onneksi meillä oli säästöjä. Huom. OLI.

Olisihan meillä ollut tulojen ja menojen budjetoinnissa parantamisen varaa, mutta silti. Jatkossakin  raha-asioita on mietittävä, mutta joka tapauksessa mulle jää päivähoitomaksujen ja bensojen jälkeen enemmän rahaa käteen verrattuna nykytilanteeseen. Ylpeä olen siitä, miten hyvin olemme saaneet pienennettyä ruokakustannuksia verrattuna aikaan ennen lapsia ja kuitenkin syömme huomattavasti paljon paremmin kuin silloin.

Koska tulen tekemään 80 prosenttista työaikaa, on mulla mahdollisuus saada Kelasta joustavaa hoitorahaa siihen asti, kunnes pienempi täyttää 3 vuotta.


6. Henkinen yksinäisyys


Esikoisen aikana kävimme kyllä esimerkiksi perhekahvilassa, srk:n avoinkerhossa, treffailimme ystäviä silloin tällöin, kävimme isovanhempien luona, mutta silti koin tuolloin olevani henkisesti yksinäisempi verrattuna nykytilanteeseen. Koin olevani henkisesti yksinäisempi vielä viime syksynä, jolloin kirjoitin TÄMÄN.

Olen huomannut, etteivät esimerkiksi facebookin vertaistukiryhmät anna mulle sitä, mitä kaipaan eli nimenomaan niitä kasvokkain tapahtuvia kontakteja. Kaipaan kontakteja, jolloin itsekin ihan livenä näen, miten muut äidit toimivat lastensa kanssa. Menettävät hermojaan ihan siinä missä minäkin. Kaipaan kasvokkain tapahtuvia kontakteja, joissa voin olla oma itseni. Miettimättä, miten päin mun kuuluu olla tai mitä uskallan sanoa pahoittamatta jonkun mieltä. Onneksi näitäkin kontakteja on ollut, koko ajan.

7. Erotuomarina ja kaverikoordinaattorina toimiminen


Nyt kun pojilla alkaa iän myötä vauhti kasvamaan, saan aika paljon toimia erotuomarina, koska pienempihän on sotkemassa isomman leikkejä tai pienempi ei sattuneesta syystä ymmärrä, miten isoveli haluaisi leikin menevän. Vaikka heillä on todella paljon hyviäkin hetkiä keskenään, on kuitenkin rasittavaa kuunnella sitä naljailua ja rääkymistä, mahdollisesti heti aamusta alkaen...

Koska isompi pojista jo ikänsä puolesta tarvitsee nimenomaan samanikäisiä ja mieluiten samanhenkisiä kavereita, täytyy olla aktiivinen, että niitä leikkikavereita on. Päiväkodissahan esikoinen oli viime kaudella 10h/vko eli kahtena päivänä viikossa, mutta hänellä on niiiiin suuri tarve leikkiä ja nimenomaan muiden kanssa, ei itsekseen, joten kaverit ovat tärkeitä.

8. Jatkuva älämölö


TÄMÄ. Aamusta iltaan, poikkeuksia lukuunottamatta se pölötipölöti-höpötihöpöti, "WYÄÄÄÄÄÄÄÄ", "Toi otti mun lelun!!", "Ei EI EIIIIIIII", "Äiti, kato! Äiti, kato! ÄITI, KATOOOOOOOO!!".

Ei muuta lisättävää, tähänkään.





Näissä ajanjaksoissa on ollut puolensa ja puolensa. Tietyiltä osin kotona oleminen on varsinkin tällä toisella kierroksella ollut ihan mukavaa, mutta toisaalta on kiva lähteä töihin. Aikuisten hiekkalaatikolle, jossa saa pieniä hetkiä olla hiljaisuudessa, käydä vessassa rauhassa, nauttia lounaansa ilman että joku kerjää sun lautaselta jotain tai että tarvitsee hypätä antamassa milloin mitäkin, saa haastaa aivojaan toisenlaisissa tehtävissä ja saan olla Henna.

Kiitos kuitenkin näistä ajanjaksoista, mitä olen saanut poikieni kanssa kotona viettää <3 Ovathan nämä ajat kasvattaneet, niin poikia kuin minuakin.


Rakkaudella
Henna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.