tiistai 1. elokuuta 2017

Kuukauden päästä töihin - jännittää!

Niin se on heinäkuu taputeltu, elokuu vaihtunut ja viimeinen kuukausi kotiäitinä pyörähtää käyntiin. Kuukauden päästä koittaa ensimmäinen työpäiväni kahden vuoden tauon jälkeen.

Pojat aloittelevat päiväkotiin tutustumista ja totuttautumista reilu kahden viikon päästä. Syyskuun alusta alkaa uusi arki ihan todenteolla.

Mikä kaikki siinä uudessa arjessa jännittää?

Arjen pyörittäminen


Kaikki menee tietysti omalla painollaan, mutta kyllä sitä jännittää, miten aamut lähtevät meillä sujumaan, miten illat menevät, milloin meillä jaksetaan siivota (kun ei jakseta nyttekään :D) ja muutenkin kaikki kotityöt, kaupassakäynnit jne. 

Sairastelut


Jännittää, sairastetaanko meillä joka viikko vai vain joka toinen viikko :D Tuleeko täitä, kihomatoja, yrjötautia, rokkoja... Isomman ollessa päiväkodissa viime elokuusta toukokuun loppuun sairasti pojat lähinnä vain flunssia, kuumeen kera tai ilman. Tosin isompi pojista oli vain kaksi päivää viikossa päiväkodissa, joten varmaan senkin takia säästyttiin isommilta sairasteluilta, vaikka osaa ne tavalliset flunssatkin olla inhottavia.

Aikanaan isomman pojan aloittaessa pph:lla oli poika todella paljon kipeänä ensimmäisen syksyn aikana, mutta kevät olikin jo helpompi. Nythän pienempi on muutenkin "tottunut" pöpöihin ihan toisella tapaa kuin isoveljensä aikanaan.

Työyhteisö


Kyllä, jännittää nähdä taas kaikki sellaiset työkaverit, joita ei ole aikoihin nähnyt. Jännittää nähdä kaikki :D Osa työkavereista on myös vaihtunut, porukkaa on lähtenyt ja uusia on tullut taloon. Jännittää, miten minut otetaan taas työyhteisöön mukaan. Täytyy aloittaa vähän niin kuin alusta. Ja osaankohan mie enää mitään, noin niin kuin työtehtäviä?




Aikatauluttaminen


Poikien neuvolat, hammaslääkärit, päiväkodin vasu-keskustelut, omat mahdolliset hammaslääkäri- ja lääkärikäynnit, työreissut, harrastukset ym. Jännittää, miten kaiken saa aikataulutettua. Kalenteri on otettava tehokäyttöön :) Ruuhkavuodet ovat alkamassa! Isovanhemmat ovat onneksi luvanneet tarvittaessa auttaa.

Poikien sopeutuminen päiväkotiin


Toivon, että molempien osalta menee päiväkodissa hyvin, vaikka alkuun voi olla kaikenlaista. Varsinkin pienemmän osalta jännitän enemmän, kun ei toinen edes puhu mitään, vaikka hyvin häntä kuitenkin ymmärtää :) Jospa päiväkoti toisi sen tarvittavan sysäyksen puheen kehitykselle :)

Jännittää myös, tuleeko päiväkoti vaikuttamaan pienemmän yöuniin, siis huonompaan suuntaan :D Onhan sitä kahvi sitten keksitty :D

Jännitän, miten isompi tottuu siihen, että päiväkotiin mennäänkin nyt viitenä päivänä viikossa eikä vain kahtena.

Jännitän, onko meillä kuinka paljon itkuja varsinkin aamuisin, kun päiväkotiin pitää jäädä.

Jännitän, tuleeko jotain kiusaamisjuttuja tai muita vastaavia ikäviä asioita, joita ei toivoisi omalle perheelleen, tai edes muille.

Tunteet


Apua! Se huono omatunto, syyllisyys, riittämättömyyden tunne, haikeus, mutta toisaalta niin hiton innostunut ja hyvälläkin tavalla jännittynyt. Toisaalta tekisi mieli itkeä, toisaalta hyppiä innoissaan tasajalkaa. Ristiriitaista, eikö?

Myös niitä negatiivisempiakin tunteita saa tuntea, vaikka töihinpaluu onkin tässä kohtaa oma ratkaisuni eikä ns. "pakon sanelema" kuten esimerkiksi hoitovapaan loputtua lapsen täyttäessä kolme. Joskus porukka tuntuu ajattelevan, että mitä hittoa toiki tossa pillittää ja jännittää, kun itsepähän halusi töihin. Suuri elämänmuutos se töihinpaluu on joka tapauksessa, oli ratkaisun takana syyt mitkä tahansa.

Osaanko olla armollinen itselleni? Hyväksyä kaikki nämä tunteet, että ne kuuluvat pakettiin tälläisen elämänmuutoksen kynnyksellä? Onneksi on jo yksi töihinpaluu takana, joten osa tunteista tulee olemaan ihan "tuttua huttua".

Mitä mie puen päälle? :D


Olen nyt niin "kotiäitiytynyt", että kuljen vain leggareissa tai ulkohousuissa ja jossain löysissä, kirppareilta löydetyissä lyhythihaisissa, collegepaidoissa jne. ja ilman meikkiä.

Näin kesäaikaan tietysti maximekot ovat olleet kova juttu ja pitkiä mekkoja/hameita voi käyttää pitkällekin syksyyn esimerkiksi neuleiden kanssa. (toisin sanoen niin kauan kuin tarkenee ilman sukkiksia tai muita välipöksyjä)

Ei mulla ole mitään kivaa takkia syksylle tai laukkua, johon mahtuisi "puoli omaisuutta" mukaan. Tai onhan mulla sellainen laukku, hoitolaukku :D

Ja saahan töihinkin mennä "äitinutturassa"? ;)

Tosin, nämä vaateasiathan ovat se pienin murhe :) Kunhan nyt on jotain päällä, kun töihin menee :D


Ilman muuta uusi arki jännittää ja pitääkin vähän jännittää. Uskon (ja toivon), että kaikki sujuu omalla painollaan, pyrin olemaan itselleni armollinen, meille toivottavasti sallitaan kaikenlaiset tunteet, sairastaisimme mahdollisimman vähän (hah :D) ja tuntisimme poikien kanssa  kuuluvamme omiin yhteisöihimme, töissä ja päiväkodissa :) 

Ja ennen uutta arkea on vielä elettävänä tämä elokuu ja monia kivoja juttuja on luvassa :)


Onko siellä lukijoissa muita, jotka aloittelevat uutta arkea syksyn aikana? :) Millaisia ajatuksia ja tunteita käytte läpi? :) Mikä jännittää?


Rakkaudella
Henna


2 kommenttia:

  1. Ihana blogi sinulla! Aloin seuraamaan :)
    Meillä alkaa vanhemmilla pojilla eskari että ei sinänsä uutta mutta muistan tuon tunteen viime syksystä kun aloitin koulun! Ihmisiä! Keskusteluja! Lämmintä ruokaa! Tauot! Kotiäitiyden jälkeen oli ihmeellistä palata aikuisten ihmisten pariin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna ihanasta kommentistasi ja kiva, jos tykkäät blogistani! :) Aina välillä sitä miettii, että tykkääkö kukaan teksteistäni vai käydäänkö täällä muuten vain.

      Tsemppiä poikienne eskaritaipaleelle, melkein jo koululaisia :)

      Muistan itse kolmen vuoden takaa, miten olikin ihanaa tehdä hiljaisuudessa töitä :D Ja jos joku keskeytti, oli hän yleensä aikuinen ihminen.
      Lounastauolla sai jutella päivän polttavista puheenaiheista ja vessassa sai käydä hiljaisuudessa.

      Kyllä mie odotan, se on myönnettävä :) Vaikka alkuun voikin tuntua rankalta.

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.