tiistai 22. elokuuta 2017

Näitä asioita en tiennyt - ennen omia lapsia


On muutamia asioita, jotka ehkä olisin halunnut tietää ennen omia lapsia. Tai oikeastaan parempi, kun en ihan kaikkea tiennyt  ;)

1. Imettämisen kamaluus ja ihanuus


Ennen omia lapsia sitä ajatteli, että imettäminen on helppoa kuin mikä: tissi vaan vauvan suuhun parin kolmen tunnin välein ja öisin pari kertaa, mitä vaikeaa siinä muka on?

Heti esikoisen syntymän jälkeen karu totuus iski, kun en kerran aiemmin viitsinyt asiaan enemmän perehtyä. 

Vauva syö, kun hänellä on nälkä. Oli se sitten kerran kolmessa tunnissa tai kolme kertaa tunnissa. Alkuun yötä päivää näin. Ja imuote. Sekin täytyy olla kunnossa, jotta vauva saa ravintoa eli sitä maitoa mahdollisimman hyvin. Tiheän imun kaudet eli vauva tilaa itselleen lisää maitoa. Tsissus sentään. Silloin vauva on tissillä lähes koko ajan, päivästä viikkoon. Mitä se nyt kelläkin kestää. Rintaraivarit. Kaverilla on olevinaan nälkä, mutta silti sille tarjolla olevalle nännille huudetaan ja karjutaan pää punaisena. Vauvan kasvaessa huomio syömisestä herpaantuu vähän väliä. On kiva, kun vauva irroittaa yhtäkkiä otteensa ja alkaa katselemaan ympärilleen samalla, kun nännistä suihkuaa maitoa joka puolelle. Kiitti kaveri.

On se imettäminen myös ihanaa. Oikeasti myös helppoa, kun vauvan ensimmäiset kuukaudet sitä on aina ruoka mukana, oikealla koostumuksella, sopivan lämpöisenä eikä yleensä tarvitse erillisiä välineitä.

Ai niin. Myös pulloruokitut lapset kasvavat siinä missä imetetytkin.

2. Lapset oksentavat muulloinkin kuin mahataudissa


Tuli yllätyksenä, miten helposti jotkut lapset oksentavat esimerkiksi flunssassa ja yskässä. Olin autuaasti ollut siinä uskossa, että yrjöjä siivoillaan vain asiaankuuluvassa taudissa. Kyllä omien lapsiemme osalta olemme enemmän siivoilleet flunssaoksennuksia kuin mahatautioksennuksia.

Pojilla oli juuri sellainen flunssa, joka alkoi yöllisellä kertaoksennuksella ja seuraavana päivänä alkoi nenä vuotamaan.



3. Miten isompikin lapsi vaatii vanhempiensa huomion lähes koko ajan


"Äiti, äiti! Kato mua!"
"Äiti, arvaa mitä?"
"Äiti, sitä asiaa mulla vaan, että..."
"Äiti äiti äiti äiti äiti äitiiiiiiiiiii!!!!"

Kun lapsen lause alkaa sanalla "Äiti", sun on vähän niin kuin pakko reagoida. Edes jotenkin. Melkein koko päivän. Skarppina!

Lapselle on annettava huomiota, koska muuten hänestä kasvaa huomiota hakeva, huonosti voiva aikuinen, joka purkaa huonoa oloaan muihin ihmisiin.

Lapselle, varsinkin isommalle lapselle tosin voi jossain kohtaa alkaa opettamaan, että tietyissä tilanteissa lapsi voi hetken malttaa odottaa.



4.  Tunteiden myllerrys


Tästä olen ennenkin kirjoittanut, mutta on yllättänyt erittäin suuresti, mitä kaikkia tunteita omat lapset voivat äidissä saada aikaan. Aina sieltä raivosta pakahduttavaan onneen. Kuinka itsessä välillä herää se oma, sisäinen uhmaikäinen. Kuinka joissain tilanteissa ei pysty olemaan aikuinen, ei millään... Ja se turhautumisen määrä! Eikö se lapsi voi jo kymmenennestä kerrasta oppia, ettei kengät jalassa kävellä sisällä?? Joku tunteidenhallintakurssi voisi sisältyä neuvolan antamiin palveluihin :D

5. Teet niin tai näin, teet aina jonkun mielestä väärin


Ennen lapsia ei tarvinnut paljonkaan selitellä ja puolustella omia ratkaisujaan ja tekemisiään muille ihmisille. Kun sulla on lapsia, olet vapaata riistaa muiden ihmisten arvostelulle. Iiiiihan sama, mitä teet tai olet tekemättä. Aina joku arvostelee, joko päin naamaa tai sitten taivastelee muille ihmisille selkäsi takana. Parempi on kovettaa nahkansa tai sitten ihan kaikkea ei tarvitse tuoda esiin somessa, mammakerhoissa tai hiekkalaatikon reunalla istuessa. Jotkut asiat on hyvä pitää ihan oman perheen sisäisinä asioina.

Vanhemmaksi kasvetaan yhdessä lapsien kanssa. Jokainen päivä on erilainen, jokainen vanhempi on erilainen, jokainen lapsi on erilainen, jokainen perhe on erilainen.

Aina oppii uutta ja yllättyy :) Vanhemmuus antaa paljon eikä kaikkeen voi henkisellä tasolla millään valmistautua :) 

Oma vanhemmuuden matkani on vasta alussa ja monia "Näitä en tiennyt" -yllätyksiä on luvassa.


Rakkaudella
Henna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.