perjantai 11. elokuuta 2017

Sumusta kirkkauteen


Tiedättekö, taivas on todella kaunis. Taivas on upea, kun aurinko nousee tai laskee. Silloin punaisen ja keltaisen eri sävyt täyttävät taivaanrannan. Taivas on kunnioitusta herättävä, kun synkät ja massiiviset myrskypilvet vyöryvät lähemmäs. Kuin muistuttaen meitä siitä, että luonnonvoimat ovat ihmistä suuremmat. Taivas on ihanan hempeä, kun erilaisia, valkoisia hattarakuvioita piirtyy vaaleansinistä taustaa vasten. Ihanat pumpulipilvet ovat niin pehmeän näköisiä, että niihin tekisi mieli hautautua.





Olen viime viikkojen aikana tuijottanut usein taivaalle ja ihaillut sen kauneutta. Olen taas havainnut ympäriltäni ja luonnosta erilaisia asioita ja värejä, joita en välillä huomannut. 

Sain luettua kirjan (!!!!), aikaa meni vain viikko. Ensimmäinen kokonaan luettu kirja sitten syksyn 2013. Nautin pitkästä aikaa lukemisesta. Oli ihana uppoutua ihan toisenlaiseen maailmaan. Kirja eli Himoshoppaajan vauva oli sellaista sopivaa "hömppää", ei liian monimutkaista tekstiä :) Tällä viikolla aloitin uuden kirjan, jotain rakkaushömppää :D

Eräs ilta kävelin pieni hymynhäivä huulillani lähikauppaan. Ilman meikkiä, punainen finni nenän alla, toinen tuloillaan. Silti kuljin selkä suorana. Ihana kesäilta. Mitä väliä, miltä näytän? Keneen mun muka pitäisi tehdä vaikutus, lähikaupassa?

Nautin blogin kirjoittamisesta. Olen tämän suhteen saanut ihan uutta virtaa ja koko blogimaailma antaa tällä hetkellä mulle paljon. Imen itseeni tietoa, yritän kehittyä ja oppia uutta. Olen löytänyt itselleni hyvän harrastuksen, joka on mulle tärkeä. Tärkeä siinä, missä jollekin toiselle on leipominen, käsityöt, koirat, kissat, hevoset, sisustaminen... Kyllä, aion edelleen jatkaa tätä harrastusta, vaikka lukijoita olisi vain kymmenen :D Jokainen, se yksikin lukija on tärkeä ja erittäin hyvä syy jatkaa kirjoittamista.

Töihinpaluu perhevapaan jälkeen jännittää, mutta tällä hetkellä hyvällä tavalla ja olen vaivihkaa innoissani ;) Olen levollinen asian suhteen. Otamme perheenä uuden arjen vastaan sellaisena kuin se meille annetaan. Arki tulee vaatimaan paljon aikatauluttamista ja se antaa meille paljon räkää, mutta myö selvitään.

Nautin taas perheeni seurasta, kunhan säännöllisesti saan olla hetkiä itsekseni, käydä esimerkiksi lenkillä. Nollata ajatuksiani rauhassa. Se on yllättävän raskasta kuunnella aamusta iltaan toisen hokemaa "Äiti, äiti, äiti" ja toisen erinäisiä äänteitä, jotka tarkoittavat milloin mitäkin vaatimuksia.



Tällä hetkellä voisin sanoa, että olen onnellinen. Juuri tässä hetkessä. Suurimmat kriisit äitinä ja vaimona ovat (toivottavasti) takana päin. Tottakai on hetkiä ja päiviä, jolloin kaikki vituttaa. On hetkiä ja päiviä, jolloin olen todella, todella kaukana lempeästä ja kärsivällisestä äidistä. Tottakai on hetkiä, jolloin tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit ja joskus hanat aukeaakin, mutta yleisolotila: onnellinen.

Suurin univelka on selätetty ja saan pikkuhiljaa huomata olevani oma itseni. Sen lisäksi löydän itsestäni uusia piirteitä.

Olen nyt ihminen, joka ei päiväkausiksi ahdistu pikkujutuista. Olen ihminen, joka haluaa yhä enemmän havannoida ympäriltään hyvää ja kaunista kuitenkaan unohtamatta, että maailmaan mahtuu paljon huonoa, ikävää, tuskaa ja surua.

Olen ihminen, joka janoaa eri ihmisten elämäntarinoita, jotta voisin entistä enemmän ymmärtää, miksi näin ja toisaalta, miksei? Olen ihminen, jonka ei tarvitse jatkuvasti vertailla itseään muihin. Olen ihminen, jolle toisen onni ei ole itseltä pois. Olen ihminen, joka viimenään alkaa luottamaan itseensä. Tajuamaan, että on hyvä näin eikä elä täällä miellyttääkseen muita tai pyytämällä koko ajan anteeksi olemassaoloaan ja ratkaisujaan.

Viime kuukaudet on uitu syvissä vesissä. Melkein vuoden verran, jos ihan tarkkoja ollaan. Valonpilkahduksia on onneksi löytynyt. Pojat ovat pitäneet arjessa kiinni. Olen pärjännyt, vaikka ei olisi ollut pakko pärjätä. Olisin voinut sanoa, että nyt en pärjää. Olin kuitenkin heikko. Huono äiti siltä osin, kun en sanonut. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä olen pääni sisälläni käynyt läpi.

Nyt alkaa olemaan hyvä. Elämä on palannut raiteilleen, palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikoilleen. Kaikki järjestyy.

Oma elämä on tässä ja nyt. Ei menneessä, ei tulevassa, ei muiden elämissä.


Rakkaudella
Henna :) :) :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.