perjantai 29. syyskuuta 2017

Uusi arki - ensimmäinen kuukausi


Niin se vierähti. Ensimmäinen kuukausi uutta arkea perhevapaan jälkeen :) Ensimmäisen viikon kuulumisia ja tunnelmia voit käydä lukemassa täältä.

Miten meillä on mennyt?


Täytyy myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt, miten helposti ja omalla painollaan tämä siirtymä ja uuteen arkeen totuttautuminen on sujunut! Tässä postauksessa kirjoittelin, miten toivoisin jonkun muun tekevän meidän puolesta uuteen arkeen sopeutumisen, kun  itseäni jännitti niin pirusti :D

Poikien sopeutuminen päiväkotiin ja muita heidän kuulumisiaan


Pienempi on päiväkodissa kuin kotonaan. Hymyilee, nauraa, viskoo leluja, juoksee nauraen hoitajia karkuun, on tyttöjen suosiossa, syö, nukkuu... Aamuisin hän jää itkemättä hoitoon. Käsienpesun ja pienien halien jälkeen hän painelee kavereidensa kanssa leikkimään. 

Isompikin on päässyt päiväkotirytmiin ja -ryhmään hyvin mukaan. Häntä kun hakee, ei hoitajilla yleensä ole mitään ihmeellistä kerrottavaa eli päivät ovat menneet hyvin. "Kiltti ja reipas poika", sanovat hoitajat usein :) Isompi monesti vähän itkee aamuisin eron hetkellä, mutta parina aamuna on jäänyt itkemättä ja mennyt suoraan omalle paikalleen odottamaan aamupalaa :)

Pienempi herättelee öisin noin klo 2. Silloin kannan hänet suosiolla sänkyymme ja nukutaan aamuun asti. Aamut meillä alkaa klo 5.30-6.00, vaikka pojat saisivat arkisinkin nukkua melkein klo 7 asti.

Pienemmältä jätettiin myös unitutti eli siis tutti kokonaan pois viime viikonloppuna. Pientä protestointia oli alkuun, mutta nyt ei enää juurikaan kysele (lue: örise ja inise) perään. Osaa nukahtaa nopeasti ilman tuttia, myös päiväkodissa.




Kuinka paljon olemme sairastelleet?


Sairasteluiden(kin) suhteen olen positiivisesti yllättynyt. Melkein neljä kokonaista viikkoa saimme uutta arkea elää ja vasta sitten tuli ensimmäiset poissaolot.

Esikoiselle nousi toissailtana kuume ja eilen aamusta mittari näytti 39 astetta. Hänen päiväkotiryhmässään olisi tarjolla vesi- ja enterorokkoa sekä vatsatautia. Jännityksellä odotimme, alkaako näppylöitä tai muita oireita ilmestymään. Iltaa kohti pojan vointi kuitenkin parani ja tänään aamulla mittari näytti normaaleja lukemia. Toivottavasti tämä siis oli tässä.

Onneksi ei heti syyskuun alusta alkanut hirveä sairastelurumba, koska nämä ehjät ja terveet viikot ovat vaikuttaneet positiivisesti poikien sopeutumiseen :)





Oma sopeutuminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen


Yllättävän nopeasti se tietynlainen rytmi löytyi tähän arkeen. Tosin miehän olen ihmisenä sellainen, että tarvitsen arkeen ne tietyt raamit ja toimintatavat, jottei minusta ala tuntumaan, että ajelehtisin holtittomasti päivästä toiseen :D 

Olen saanut arkeen edelleen mahdutettua riittävästi hyvää ruokaa säännöllisin väliajoin. Liikuntakin on taas enemmän mukana kuin loppukesästä. Joka päivä saan istumatyöstä huolimatta noin 10 000 askelta täyteen. Työpäivän aikana pyrin olemaan välillä liikkeessä ja iltaisin tulee oltua paljon jalkojen päällä.

Pikku Kakkosen jälkeen saatamme poikien kanssa lähteä pienelle kävelylle. Lenkillä käyn kerran tai kaksi viikossa ja kerran viikossa on kansalaisopiston salikurssi.

Töiden puolesta olen jo reissannutkin, kahteen otteeseen. Yhden päivän vietin Helsingissä Finlandia-talolla konsernimme (englanninkielisessä) koulutuspäivässä ja yhden päivän vietin Imatran toimipisteellämme. Työtehtäviini kuuluu kahden toimipisteemme assistentin tehtävät.







Omat fiilikset ja jaksaminen


Viime viikolla mulle iski ihan hirveä väsymys. Veikkaan, että samaan aikaan laukesi se tietynlainen jännitys ja iski pieni syysväsymys. Käyn edelleen iltaisin ihan liian myöhään nukkumaan, mutta meidän rytmi on edelleen se, mikä on ollut jo muutaman vuoden eli pojat nukahtavat noin klo 21 ja nukahtaminen sujuu  tuolloin nopeasti. Siitä menee noin 1,5 tuntia ennen kuin itse malttaa mennä nukkumaan.

Joskus tulee mietittyä, oliko töihinpaluu oikea ratkaisu, mutta tämän kuun tilipäivänä kummasti lämmitti mieltä ja "rahapussia" :) Viikonloput tuntuvat jälleen VIIKONLOPUILTA. Vaikka olen ollut väsynyt, on väsymys ollut erilaista. Tuntuu löytyneen tietty balanssi tässä(kin) suhteessa.

Viikonloput ja saikkupäivät vahvistavat entisestään sitä fiilistä, ettei se kotiäitiys ole mun juttu, edelleenkään. Eikä siinä ole mitään pahaa. Jokainen olemme erilaisia, hyvä niin :)

Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja tulevat puhaltamaan entistä kovemmin työyhteisössämme lähikuukausien ja -vuosien aikana, mutta yritetään roikkua tukka hulmuten mukana :D





Uusi arki on siis lähtenyt sujumaan yllättävän hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Aina kuitenkin on oltava vähän varpasillaan. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.


Rakkaudella
Henna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.