perjantai 8. syyskuuta 2017

UUSI ARKI - ensimmäinen viikko

Huh. Siinäpä se. Ensimmäinen viikko uutta arkea eletty ja kyllä mie olen meistä ylpeä!

Alkuviikosta minua vielä turhautti ja ahdisti. Mulle oli tuskaa tuntea sellaista oloa, etten ihan hallitse ja osaa kaikkea. Mietitytti, miten pojat pärjäävät ja oliko tämä oikea ratkaisu. Sitten muistin, millä summalla maksoimme laskuja sekä lainanlyhennystä kuunvaihteessa ja kummasti se tämän arjen tarkoitus sieltä taas löytyi.

Olin alkuviikosta iltaisinkin kotona todella kireällä mielellä ja olisi tehnyt mieli itkeä. Vetää semmoset itkupotkuraivarit. Päässä pyöri, ettei tämä tästä lähde sujumaan ja että olen ihan paska äiti. Nyt kuitenkin mieli on vähän rauhoittunut ja on tullut se tunne, että kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan.

Aamut 


Aamuisin meidän lähdöt ovat melko rauhallisia, kunhan mie vaan pidän aikataulusta kiinni. Itse herään klo 6.15 ja molemmat pojat heräilevät melkein heti mun jälkeen. Tosin perjantaina pienempi heräsi vasta klo 6.45 ja isomman herätin seitsemän aikaan.

He katsovat lastenohjelmia, mahdollisesti syövät jotain pientä, jos on oikein kova nälkä. Itse syön puuroa ja juon kupin kahvia. Sen jälkeen omat vessatoimet, hammaspesu, meikkaus ja hiukset. Tällä aikaa esikoinen jo pukee päivävaatteitaan päälle, pienemmän pojan otan käsittelyyn omien aamutoimieni jälkeen. Olen iltaisin laittanut meidän kaikkien vaatteet valmiiksi, ettei niitä aamuisin tarvitse valita. Kahvinkeittimen lataamme jo illalla valmiiksi. Riittää, kun aamulla silmät ristissä mie tai mies napsauttaa keittimen päälle.

Klo 7.35 aletaan pukemaan ulkovaatteita ja päiväkodilla olemme noin klo 7.45-7.50. Töissä leimaan itseni sisälle noin klo 8.15. Päiväkoti sijaitsee ihan meidän kodin lähellä ja työmatkaani menee noin vartti. Meillä on liukuva työaika, joka antaa armoa näihin aamuihin.

Aamut alkavat puurolla ja kahvilla.

Aamupötköttelyä lastenohjelmien parissa.

Heti maanantaiaamuna yllätin itseni olemalla jo klo 8.13 työpaikan parkkipaikalla, kun tavoitteeksi olin asettanut klo 8.30 :D

Sunnuntai-iltana kaikki tavarat valmiiksi seuraavaa aamua varten.

Poikien päiväkotiin sopeutuminen


Pojathan jäävät joka aamu itkien hoitoon, mutta isomman osalta olen jo tässä vuosien aikana niin "turtunut", etten osaa siitä enää stressata. Lähinnä joskus ottaa päähän lähteä päiväkodilta pois, kun toinen jää itkemään perään. Ehkä joskus kyynel pyrkii silmäkulmaani, mutta ammattilaiset siellä ovat poikiani hoitamassa. Heillä on keinonsa rauhoitella lapset ja kiinnittää heidän huomionsa muihin asioihin :) Isompikin yleensä rauhoittuu nopeasti.

Alkuviikosta isompi huutoitki iltapäivällä, kun ei olisi halunnut lähteä kotiin. Hänellä päivät menevät hyvin ja hänellä on kuulemma kivaa päiväkodissa. Perjantaiaamuna hän pääsi hoitajan mukaan keittämään aamukahvia. Samana aamuna ystäväni laittoi minulle viestiä, että meidän pienempikin oli nopeasti lopettanut itkut, jonka jälkeen sylitteli rauhassa hoitajansa kanssa. Isompi ilmoitti illalla, ettei halua mitään vapaapäiviä, kun tulee ikävä päiväkotikavereita.

Pienemmän sopeutuminen etenee ns. "normaalisti". Välillä tulee itkuja, mutta syö päivisin jotain, nukkuu päikkäreitä noin 2h ja leikkii. Aamuisin erotessamme pienempi ei jää roikkumaan kaulaani, vaan ojentaa kätensä kohti hoitajaa, jolloin lapsen luovuttaminen on helpompaa. Perjantaina iltapäivällä pienempää hakiessa oli vastassa iloinen ja vekkuli poika. Aiemmin tällä viikolla hän on alkanut itkemään, kun on nähnyt minut.

Pienemmän ryhmässä on se ihana tilanne, että heitä on siellä vain neljä lasta tällä hetkellä :) Perjantaina meidän poika oli omassa ryhmässään ainoa. Tämä ryhmä tekeekin paljon yhteistyötä toisen pienten ryhmän kanssa. Päiväkodissa on 1-2-vuotiaiden ja 2-3-vuotiaiden ryhmät.

Oma töihin sopeutuminen


Paljon on uutta, kuten tietokoneen uusi käyttöjärjestelmä, ohjelmat, tietyt käytännöt ja osa ihmisistä, esimerkiksi esimieheni. Paljon on myös sitä vanhaa tuttua, kuten oma työhuoneeni, suurin osa ihmisistä, toimistotilat ja osa työtehtävistä. On hienoa huomata, miten jotkut työtehtävät palautuvat mieleen melko nopeasti ja ahkerasti kyselen, jos ja kun jossain apua tarvitsen. Ihana on ollut huomata, miten oman, entiseen verrattuna paremman henkisen tasapainon myötä asioihin on toisenlainen suhtautuminen. Ihan jokaikinen pieni työasia ei stressaa, kuten joskus ensimmäisinä työvuosina. :)

On ihana nauttia lounasta aikuisten seurassa, välillä puhutaan lapsista, välillä ihan jostain muusta. Nauretaan. On ihana työskennellä omalla työpisteelläni, kuunnella ilmastointilaitteen vaimeaa hurinaa ja muuten nauttia hiljaisuudesta. On ihana kommunikoida aikuisten ihmisten kesken.

On ihanaa olla Henna.


Työpisteeni, jonka pyrin pitämään siistinä.
Töissä sentään pystyn kontrolloimaan ympäristöni siisteyttä, toisin kuin kotona :D

Lounas

Lounas

Illat


Olemme tällä viikolla ottaneet illat ihan rauhassa. Pikku Kakkosen jälkeen olemme saattaneet lähteä ulos ja samalla siinä on hoitunut kaupassakäyminenkin. Ruokina meillä on tällä viikolla ollut tonnikala-makaronilaatikkoa, perunamuussia ja nakkikastiketta sekä spagettia ja jauhelihakastiketta (tomaattimurskaan tehtynä). Perjantaina otimme hyvän viikon kunniaksi suunnan Prisman Pizzapuffaan.


Ensimmäinen annos



Pojat nukahtavat iltaisin ennen klo 21 eikä tässä ole huomattavissa normaalia enempää kiukkuamista. Kiukkua, itkua ja uhmaa oli jo ennestäänkin. Haleja kaipaavat ja saavat entistä enemmän.

Poikien nukkumaanmeno aikaistunee tässä pikkuhiljaa, itsekin maltan käydä nukkumaan jo noin klo 22.30. Pienempi on nyt öisin herännyt ensimmäisen kerran kahden aikaa, jolloin käyn hakemassa hänet viereeni ja jatkamme unia.

Väsyneitä olemme ilman muuta kaikki, koska onhan tämä nyt niiiin erilaista verrattuna kahteen edelliseen vuoteen kotona.

No mitä mie olen pukenut päälle? Pieruleggarit?


Löysin pari viikkoa sitten aivan ihanan uuden laukun ja nyt olen miettinyt, miten olenkaan pärjännyt ilman niin isoa laukkua :D Sinne mahtuu kaiken muun lisäksi myös päivän eväät ja tarvittaessa pienemmälle vaihtovaatteita, vaipat ym.

Löysin myös ihanat tennarit. Vaatekaapistakin on löytynyt jotain siistimpää päällepantavaa ja ainoastaan yhtenä aamuna vedin hiukset nutturalle. Noin muuten ovat saaneet olla puoliksi auki :)








Syksy tulee omalta osaltaan pimeydellään, erilaisilla taudeilla ja muilla ihanilla jutuillaan verottamaan tätä eloa, mutta ainakin olemme yhdestä viikosta selvinneet :D Muistellaan tätä lämmöllä :D


Rakkaudella
Henna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.