sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hyvästit tuteille


Kaksi viikkoa sitten mieheni kysyi minulta: 

"Mitä jos jätettäis pojalt tutti kokonaa pois?" 

Täytyy myöntää, että mun ensimmäinen ajatus oli, ettei missään nimessä. En halua takaisin erittäin rikkonaisia öitä ja miten poika nukahtaisi iltaisin ja miten automatkat ja ja ja...

"No en nyt tiiä... Voishan sitä kokeilla..."

Ei saanut kuopus tuttia yöunille sinä iltana. Hän kyseli omalla tavallaan tutin perään, mutta vastasimme, ettei hän enää tarvitse tuttia, koska hyvin pärjää ilmankin. Siitä asti kuopus on ollut kokonaan ilman tuttia. 




Miten tuttia oli totuttu käyttämään?


Kuopus aloitti tutin syömisen vajaa viikon ikäisenä. Koin tuolloin ihan hirveän huonoa omatuntoa. Hän roikkui silloin tissillä koko ajan, kuten sen ikäiset normaalistikin, mutta samaa tahtia tuli tavaraa ulospäin. Hän osoittautuikin hirmuiseksi puklaajaksi, jota kesti kolmen kuukauden ikään asti.

Kun annoin kuopukselle tutin ensimmäistä kertaa, istuin sänkymme reunalla pidellen häntä sylissäni ja itkin. Tunsin itseni niiiin huonoksi äidiksi, koska pelkäsin pilaavani imetyksen ja imuotteet ja kiintymyssuhteet ja kaiken antamalla tutin. (ihanat hormonit! 👌 Olihan se esikoinenkin tuttia aikanaan syönyt, tosin aloitti myöhemmin eikä tutti mitään pilannut)

Imetys sujui hyvin tutista huolimatta. Aika pian vakiintui, että poika tarvitsi tuttia lähinnä unilla ja automatkoilla. Enimmäkseen hän oli ja on edelleenkin suhteellisen perustyytyväinen lapsi. 


Miksi tutti jäi pois juuri nyt?


Olin itse kyllä huomannut, että tutista olikin tullut entistä tärkeämpi pojalle. Jos mahdollista, hän olisi kulkenut tutti suussa koko ajan, toisin kuin vauvana. Olimme joka tapauksessa pitäneet kiinni siitä, että tutti oli käytössä vain unilla ja automatkoilla sekä poikkeustapauksissa. En ehkä itse olisi vielä tuttia jättänyt pojalta pois, mutta hatunnosto miehelleni, kun uskalsi ehdottaa 😁 Onhan poika melkein 2-vuotias, joten jo ihan iänkin puolesta tutin oli aika jäädä historiaan. (esikoiselta jäi aikanaan tutti pois 2v1kk ikäisenä)


Miten tutittomuus on sujunut?


Tutin poisjättäminen ei ole vaikuttanut päivä- tai yöunille nukahtamiseen. Hän nukahtaa itsekseen suhteellisen nopeasti omaan sänkyynsä. Automatkoilla ei ole ollut ongelmia. 

Myös päiväkodissa poika on pärjännyt ilman tuttia. Silloin pari viikkoa sitten ilmoitin hoitajille, että olimme viikonloppuna tutin jättäneet pois. Hoitajat lupasivat jatkaa meidän aloittamalla linjalla. Sanoin, että jos tulee ihan hirveä hätä tai päikkäreille nukahtaminen ei onnistu tai jotain muuta, niin sitten voivat tutin ottaa käyttöön. 
Eivät tarvinneet tuttia koko päivänä.

Olen tosin miettinyt, voisiko meidän aamut alkaa hieman myöhemmin, jos tutti olisi edelleen käytössä? Tutin avulla poika jaksoi pötkötellä melko pitkiäkin aikoja ihan rauhassa. Öisin on ollut pientä levottomuutta, ensimmäinen unipätkä on ollut noin neljä tuntia. Johtuuko tutittomuudesta vai kulmahampaiden tekemisestä? Vai päiväkodista?

Tiedä näitä, mutta hyvin tämä tutittomuus on loppujen lopuksi sujunut, vaikka alkuun jännittikin! 😊

Aina välillä poika näyttää sormella suutaan kysyvästi, johon vastaan, ettei tutteja enää ole.

Eikä ole, koska ne on heitetty roskiin.

Hyvästi tutit. Kiitos näistä vuosista.


Rakkaudella
Henna





2 kommenttia:

  1. Meillä meni lopulta kans tutista luopuminen nopeasti - mutta ei kivuttomasti. Poika oli tasan 2v (ehkä viikon-pari päälle) kun yhtäkkiä huomattiin, että ennen niin rakas tutti ei yhtäkkiä vaikuttanutkaan tärkeältä. Toimittiin HETI! Niin nopeasti, että asian valmistelu itse lapselle jäi vähän huonoille kantimille... nukahtaminen kävi heittämällä, mutta heräsi yöllä tunniksi huutamaan tutin perään. Silloin meinasin monta kertaa antaa tutin, mutta ajattelin sitten aina, että tähänastinen kärsimys olisi ollut turhaa. Pidin pääni ja loppuyö meni sikeästi nukkuen.

    Ja siihen se jäi. Muutaman kerran kyseli nukkumaan mennessä vielä tuttia, muttei enää itkenyt sen perään! Ja kylläpä on taas elämä helpottanut, kun ei tarvitse pitää vara-vara-varatutteja joka puolella. :D

    Esikoinen ei suostunut syömään tuttia ollenkaan ja sen kohdalla mä itkin masentuneena just sitä. Olis helpottanut elämää niiiiiin paljon rauhatonta lasta. Olin tosi iloinen, että sitten kuopus suostui tutille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati kommentistasi! :)

      Kyllä niistä tuteista on iso apu monessa kohtaan, jos vain lapsi suostuu niitä käyttämään. :)

      Mullakin oli kuopuksen kanssa "haave", että tutti olisi tullut käyttöön vasta myöhemmässä vaiheessa, mutta petyin, kun "heikkona" otin sen käyttöön niin aikaisin. Voi huoh, kyllä ihmismieli kera hormoneiden osaa olla hurja ;)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.