torstai 19. lokakuuta 2017

KANSAINVÄLINEN IMETYSVIIKKO 2017: Omat imetyskokemukseni

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä imetysviikkoa, jonka teemana on tänä vuonna Imetyksen tukena yhdessä – Sustaining Breastfeeding Together. 

"Imetysviikon teema herättelee pohtimaan imetystä laajempana kuin vain äitiä ja lasta koskevana ilmiönä sekä miettimään, miten voisimme niin yksilöinä kuin yhdessä edistää ja tukea imetystä eri osa-alueilla. Eri toimijoiden yhteistyöllä on mahdollista saada vaikuttavampia tuloksia kuin yksin."
 - lainaus Imetyksen tuki Ry:n sivulta -



Imetys tai imettämättä jättäminen kuumentaa edelleen tunteita. Joitain äitiryhmien keskusteluita en jaksa enää edes lukea, jos bongaan sieltä seasta sanan imetys. Joidenkin blogitekstienkin kommentit jätän lukematta, koska tiedän, miten ihmiset käyvät siellä kuumina. 

Täysimetys 6kk ikään asti, kiinteiden aloittaminen, korvikemaidot, taaperoimetys, julki-imetys... Onhan noita, aiheita, joista aikuiset ihmiset jaksavat tapella ja väitellä. Samalla hetkellä iso osa äideistä syyllistää itseään ja potee huonoa omatuntoa, monesti ilman syytä.

Tärkeintä on, että vauva ylipäänsä saa ravintoa, lämpöä, rakkautta, puhtaita vaatteita, hoivaa ja rakastavia katseita. Nämä kun eivät valitettavasti ole itsestäänselviä asioita, edes täällä Suomessa. Äidinmaito on varsinkin vauvan ensimmäisinä elinkuukausina se paras vaihtoehto, mutta syystä tai toisesta ei ole aina mahdollista, että vauva sitä saisi.

Koen asian niin, että tukea imetykseen ja lisää tietoa pitäisi antaa entistä enemmän heille, joilla on halu imettää sen 2 kk tai 2 vuotta ja toisaalta taas antaa rauha heille, jotka tekevät jonkun muun ratkaisun. Tilanteita tai perheitä on erilaisia. Sellaista tietynlaista fanaattisuutta, suuntaan tai toiseen kammoan. 


Omat imetystaipaleeni poikieni kanssa


Olen molempia poikiani imettänyt melkein vuoden. Esikoinen oli 11kk, kun hän otti viimeiset hörpyt ja kuopus oli 10kk, kun maitobaari meni kiinni. Olen molemmista imetystaipaleista ylpeä, että kuitenkin, kaikesta huolimatta, jaksoin niin kauan. Nimenomaan käytetään sanaa "jaksoin", minun tapauksessani. Kuinka monta kertaa uhkasinkaan lopettaa koko homman. Silti imetin seuraavan kerran ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan, koska tietyllä tavalla imettäminen oli helppoa ja vaivatonta, vaikka toisinaan niin raivostuttavaa ja ahdistavaa.

Molempien kohdalla on turhauttanut tiheän imun kaudet, rintaraivarit, pullon hylkimiset, omat suihkutissini, poikien runsaat puklailut ja tiheät rinnalla käymiset ilman niitä tiheän imun kausia.

Molempien kohdalla olen saanut kokea sellaista läheisyyttä, mitä en osannut kuvitella olevan olemassakaan. Olen saanut kokea ylpeyttä siitä, että minä ja minun tissini pystyimme ruokkimaan lapseni. Imetin molempia melkein vuoden, vaikka sellaisen "hiljaisen tavoitteen" olin asettanut johonkin 3-4kk ikään asti.

Esikoisen imetys


Esikoisen odotusaikana tein yhden virheen: en etsinyt ja kysellyt tarpeeksi tietoa imetyksestä. Kävimme synnytysvalmennuksessa, jota veti neuvolamme äitiyspuolen terveydenhoitaja. Näin jälkikäteen ajateltuna imetykseen perehtynyt valmennuskerta oli hyvä ja tietoa tuli hyvin, mutta jostain syystä en silloin osannut ottaa sitä vastaan. Muistan tuon valmennuskerran jälkeen sanoneeni miehelleni: 

"Täytyy sanoo, et toi imetys alko enemmän ahistamaa ku tuntumaa kivalt jutult. En aio asiast ottaa stressii. Tuli jotenkii olo, että jos et imetä, oot huono äiti. Niin fanaattisest imetyksest tuol puhuttii. No, onnistuu tai ei onnistu. Kyl ne vauvat korvikemaidollakii kasvaa."

Esikoinen syntyi 5h20min kestäneen synnytyksen jälkeen rv 36+6. Hän tuli hyvin vauhdilla maailmaan. Oma pää ei kerennyt mukaan synnytykseen enkä oikein ollut mukana hommassa synnytyksen jälkeenkään. 

En esimerkiksi ensimmäisten tuntien aikana osastolla osannut pitää pientä vieressäni. Annoin hänen nukkua kapalossaan omassa sängyssään, kun toinen kerran nukkui niin tyytyväisenä. Vasta kun hänen lämpönsä alkoi laskemaan, laitettiin hänet paitani sisään köllöttelemään ja lämmittelemään. Hyvä kun uskalsin silloin edes hengittää, ettei hän vain herää. 

Huom esikoistaan odottavat! Se vastasyntynyt vauva ei heräisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Niin sikeästi he nukkuvat ensimmäisinä viikkoinaan. Todennäköisesti et saa häntä hereille, vaikka touhuaisit ja puhuisit (huutaisit) vieressä ihan normaalisti tai siirtäisit hänet paikasta toiseen. Paitsi sylistä pois siirrettäessä saattaa havahtua hyvin herkästi :D

Esikoinen oli alkuun todella väsynyt. Hän olisi vain nukkunut. Ei oikein jaksanut syödä ja syöttövälit olivatkin liian pitkät. Sairaalassa hän sai pienen tipan lisämaitoa. Imuote oli huono ja äiti epävarma. Olimme sairaalan kirjoilla ma-pe ja keskiviikkona minulla nousi maito. Torstaina eräs ihana kätilö haki minulle viimenään rintakumin, jonka avulla sain pienokaisemme hieman paremmin syömään. Siihen asti tarvitsin melkein joka kerta kätilön apua oikean imetysasennon löytämiseen.

Pääsimme jouluksi kotiin. Terkkarin vierailu oli joulunpyhien ja viikonlopun takia viikon päästä sairaalasta kotiutumisemme jälkeen, tuolloin oli perjantai. Pojan paino oli noussut viikossa vain 50g, kun painon olisi suositeltavaa ensimmäisinä päivinä nousta noin 25g/PÄIVÄ. Poika nukkui öisinkin pidempiä pätkiä ja nukkui niitä myös päivisin, joten hän ei kerennyt syömään. Tai sitten hän nukahti kesken syömisen. Terkkari ohjeisti, että alamme herättelemään poikaa maksimissaan kolmen tunnin välein ja imetyksen aikanakin pyrkii pitämään poikaa hereillä vähän leuan alta kutitellen. Maanantaina olisi uusi punnitus ja jos painoa ei olisi tullut tarpeeksi, otettaisiin lisämaito käyttöön. 

Tässä kohtaa mun pään sisällä tapahtui jotain. Minä, joka olin odotusaikana sanonut, ettei se ole niin justiinsa, kasvaako vauva äidinmaidolla vai korvikkeella, päätin, että nyt jumalauta se imetys laitetaan onnistumaan. 

Esikoisemme on viisas lapsi. Tuosta samaisesta päivästä hän alkoi syömään max 2,5-3h välein, ei meidän tarvinnut häntä herätellä. Maanantaina kävimme sovitusti punnituksessa ja paino oli noussut viikonlopun aikana 75g, lisämaitoa ei tarvittu. Tästä eteenpäin paino nousikin noin kilon kuukaudessa sinne puolen vuoden ikään asti. Tosin hän asuikin rinnalla ihan kiitettävästi. Yksi imetys kesti 30-45min ja imetysvälit olivat 1-2,5h. Rintakumista pääsin eroon esikoisen ollessa noin kolmen viikon ikäinen.


Hyvin huomasi, miten esikoinen virkistyi ja valpastui kolmen viikon ikäisenä eli niihin aikoihin, kun oikeasti olisi ollut laskettu aika. Tuolloin poika heräsi kunnolla tähän maailmaan.

Kiinteitä aloittelimme 4kk iässä. Esikoisella oli todettu refluksivaivaa ja tottakai halusin myös helpotusta öihimme, mutta eihän kiinteiden aloitus niihin öihin auttanut ;) Refluksiin kylläkin, pulauttelut vähenivät. 

Kesällä esikoisen ollessa noin 6-7kk ikäinen, otimme imetyksen ohella korvikkeen käyttöön. Korvike oli käytössä lähinnä silloin, kun olimme ns. "tien päällä" enkä halunnut imettää missä tahansa. Mulla oli suihkutissit ja esikoisen imetyssessiot kestivät aina niin kauan, etten halunnut alkaa missään julkisella paikalla tai juhlissa tai muualla imettämään. Mulle se ns. julki-imetys oli ahdistavaa. Kotona ja tutuissa paikoissa mentiin tissit edellä. 

Syksyn aikana lopettelimme imetystä kokonaan. Se oli marraskuun 24. päivä, kun esikoinen otti viimeiset pienet hörpyt tissistä, turhautui ja veti tämän jälkeen korviketta 1,5 dl naamariin. Siihen loppui meidän imetys ja samoihin aikoihin jäi yösyömisetkin pois. 



Esikoisen kanssa 2013, hänen ollessaan noin 2kk ikäinen


Kuopuksen imetys


Kuopus syntyi rv 40+1 ja hyvin huomasi, miten hän oli paljon valmiimpi ja virkeämpi pakkaus kuin mitä isoveljensä oli ollut syntyessään. Kuopus oppi heti oikean imuotteen ja sairaalassaoloaika menikin peiton alla pesiessä iho vasten ihoa. Kuopus oli sairaalassa ollessamme rinnalla melkein koko ajan. Imetys sujui hänen kanssaan jouhevasti eikä hän viettänyt niin pitkiä aikoja rinnalla kuin mitä esikoinen aikanaan. Kuopukselle tuli melko nopeasti rytmi, että viihtyi rinnalla noin 15 minuuttia kerrallaan ja tankkaus tapahtui 1-2h välein. 

En muista kuopuksella olleen samanlaisia iltatankkauksia tai niin selviä tiheän imun kausia kuin esikoisella. Kuopus oli pahempi pulauttelija, mutta se loppui kuin seinään kolmen kuukauden iässä. Hänellä nousi ainoastaan ensimmäisen kuukauden aikana paino kilon verran, siitä eteenpäin painoa on aina tullut juuri ja juuri riittävästi... Sen verran, ettei ole lisämaitoja tai muuta tarvittu.

Kiinteät hänenkin kanssaan aloiteltiin siinä 4kk iässä. Pullon suostui ottamaan vastaan vielä 2kk iässä, mutta 3-5kk iässä hylki pulloa ja nokkamukia. Se oli jokseenkin, siis todella turhauttavaa. Teimme samalla tavalla kuin esikoisenkin kanssa eli kuopuksen ollessa 6-7kk siirryimme imetyksen ohella antamaan myös korviketta lähinnä silloin, kun olimme "tien päällä". Imetystä lopeteltiin syksyllä, taisi olla 16. tai 17.10. viimeinen kerta. Toivoin imetyksen lopettamisesta olevan hyötyä meidän öihin, mutta turhia toiveita, jälleen kerran :D



Kuopuksen kanssa 2016, hänen ollessaan 3kk ikäinen


Mitkä fiilikset näin jälkikäteen?


Tästä on nyt vuosi, kun kuopuksen kanssa imetystaipaleemme loppui. Voin sanoa, etten ikävöi imetystä. 

Olihan imetyksessä hyvät puolensa; juuri oikeanlaista ravintoa oli aina mukana, vielä oikeanlämpöisenäkin. Ei välttämättä tarvittu ylimääräisiä välineitä. Tosin mulla piti yleensä olla maidonkerääjä siinä rinnassa, mistä vauva ei juuri sillä hetkellä syönyt. Muuten olisi aina ollut paita märkänä :D

Tissi antoi lohtua surussa ja kivussa, imetyshetket olivat läheisyyttä parhaimmillaan. Varsinkin esikoisen pikkuvauva-aikana imetysmaratonit kannatti hyödyntää telkkarin katsomiseen. Kuopuksen kanssa sessiot olivat niin lyhyitä, ettei siinä oikein ihmeitä kerennyt. :D Tosin nämä lyhyet sessiot olivat parempia jo esikoisenkin kannalta. Vauva ei ihan koko ajan roikkunut rinnalla.

Mikä imetyksessä yllätti?


Miten kipeät nännit olivatkaan ensimmäisinä päivinä! Aina kun vauva tarttui oikein kunnnnnnnolla nänniin kiinni nälkäisenä kuin mikä, se sattui. Ai jumankauta, miten sattuikin! Mutta ensimmäiset 15 sekuntia olivat pahimmat, sitten helpotti.

Maitoa täynnä olevat, kipeät rinnat. Kun maito syystä tai toisesta pääsi pakkautumaan rintoihin... Huuuuh, niihin balloihin ei parennut ylimääräisiä koskea ennen kuin tyhjennys oli suoritettu.

Sitovuus. Siinä vaiheessa, kun vauva ei huolinut maitoa keneltäkään muulta kuin minulta ja nimenomaan siitä tissistä, koin imetyksen sitovaksi. Kyllä, kuuluu asiaan, mutta se myös ahdisti. Niissä tietyissä hormonihuuruissa tämä sitovuus tuntui loputtomalta. Ettei hän vielä vuodenkaan iässä suostu nauttimaan mitään muuta kuin äidinmaitoa ja nimenomaan tissistä. Eihän se nyt niin mennyt eikä se pullonhylkimisvaihe kestänyt niiiiin kauaa, mutta silloin se ärsytti.

Sotkuisuus. Suihkutissien kanssa oikein kivaa hommaa. Vauva on saanut maidon herumaan, ottaa muutamat imut, päättääkin päästää irti enkä itse heti huomaa asiaa... Voitte kuvitella, maitoa suihkuaa vauvan naamalle, omille vaatteille ja mahdollisesti johonkin muuallekin. Toinen perus: maidonkerääjästä maitojen valuminen muualle. Ei muista imetyksen jälkeen ottaa maidonkerääjää pois ja kumartuu... Sinne meni maidot lattialle. Tai kuinka monta kertaa öisin heräsin siihen, että olin nukahtanut maidonkerääjän ollessa liiveissä ja tunsin jonkun märän valuvan pitkin mahaa...

Kaikki vaiheet; tiheän imun kaudet, rintaraivarit, suihkutissit, imetyksen tietty hankaluus ja se, ettei imetys olekaan sinun ja lapsesi välinen asia, vaan se on koko ympäröiväsi maailman asia. Yksi jos toinenkin utelee, riittääkö maito, miksi imetät niin usein, miksi imetät niin harvoin, mikset anna pulloa, miksi annat pulloa, miksi isä antaa pulloa öisin, miksi aloitit kiinteät, mikset aloita kiinteitä, miksi syötät vielä öisin, mikset syötä enää öisin jne. jne.

Imetysrauha ja piupaut vanhoille uskomuksille


Annetaan jokaiselle imetysrauha. Tuetaan imetyksessä, jos äiti tarvitsee, haluaa ja pyytää tukea imetykseen. 

Jos perhe etenee toisenlaisella ratkaisulla, he saavat rauhassa edetä ilman, että ympäröivä maailma syyllistää. 

Ei myöskään syyllistetä niitä imettäjiä. Imettivät sitten 2kk, vuoden tai kaksi, bussissa tai ravintolassa. Ei syyllistetä imettäjiä, vaikka he samalla antaisivatkin korviketta, imetyksen ohella.

Unohdetaan samalla nämä seuraavat vanhan kansan uskomukset: imettää saa vain 3-4 tunnin välein, vauva tarvitsee kiinteitä jo heti 4 kk iässä, vauva ei tarvitse maitoa öisin puolen vuoden iän jälkeen, äidinmaito muuttuu sokerilitkuksi vauvan täytettyä vuoden, imetys pilaa vauvan hampaat... Höpöhöpö-juttuja! Jos näihin vielä uskoo, suosittelen etsimään enemmän tietoa. Voi aloittaa esimerkiksi Imetyksen tuki Ry:n sivuilta :) Suosittelen ihan tulevia isovanhempiakin ja muita läheisiä tutustumaan sivustoon, jos lähipiiriinne on saapumassa uusi tulokas.


Kunnioitetaan toisiamme ja toistemme ratkaisuja. Syyllistämällä ei loppujen lopuksi pitkälle pötkitä.



Rakkaudella
Henna



P.S. Blogini Facebook-sivuilla on käynnissä arvonta, kannattaa käydä katsomassa ja osallistumassa :) :)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.