tiistai 10. lokakuuta 2017

Lokakuu iski ja lujaa

Näin viime viikolla ohimennen ystävääni. Hän totesi hyvin: 

"Lokakuu iski ja lujaa"

Ihan totta. Voin allekirjoittaa tämän lauseen. Hyvin sanottu, koska se kiteyttää myös omat fiilikseni. Tuntuu, että lokakuu iski tänä vuonna vasten kasvoja ihan kunnolla.

"Taas syksy tää, mut yllättää, ei kesän muistot mieleen jää..."


Vaikka sitä kuinka joka vuosi tiedostaa, että sieltä se loka- ja marraskuu saapuvat pimenevine päivineen, vähentyvine valonmäärineen, sateineen ja väsymyksineen, iskee syksyn saapuminen joka kerta lujaa jonnekin tuonne mielen ja kropan syvyyksiin. Viime vuonna kirjoittelin syksyahdistuksesta marraskuussa.





Tänä vuonna lokakuu toi tullessaan tietyntyyppistä epävarmuutta, jatkuvia sateita, huonommin nukuttuja öitä kuopuksen ansiosta, vähän itkua, pientä ahdistusta ja harmitusta.

Näistä huolimatta yritän sisällyttää arkeeni niitä hyviä hetkiä ja pyrin olemaan suhteellisen positiivinen äiti, vaimo, työkaveri ja ystävä. Arkeeni kuuluu olennaisena osana hyvä ravinto, liikunta, omat pienet hetket ja ne luksushetket. Mulle sellaista arjen luksusta voi olla hyvänmakuinen kahvi tai pari palaa herkullista tummaa suklaata. Tai viikonloppuisin lasten nukahdettua lasillinen punaviiniä samalla kun katson Sohvaperunoita.

Täytyy osata nauttia niistä tietyistä, hyvistä hetkistä


Viime päivien osalta voin nimetä helposti muutamia, hyvää mieltä tuottavia asioita:

Päiväkodista poikia hakiessani molemmat ovat niin hyväntuulisia. Isompi kapsahtaa kaulaani ja hihkuu, kuinka oli kiva päivä. Pienempi malttaa ehkä pikaisesti minua morjestaa, kunnes alkaa juoksemaan nauraen karkuun, moikkailee hoitajia ja hoitokavereitaan ja meillä oikeasti se kotiin lähteminen kestää, kun ei toinen malta lähteä :D

Aamulla isompi pojista saa heti hoitokaveriltaan ison halin. Ihana huomata, että hän on pidetty lapsi ryhmässään.

Päiväkodilla joskus autan aamulla erästä isää "nappaamalla" luvan kanssa heidän isomman lapsensa pienten ryhmän ovelta minun ja esikoisen mukaan ja vien lapset heidän omaan ryhmäänsä riisumaan ulkovaatteita sekä etsimään tossuja. Tämän toisen lapsen isä tulee vielä omansa halimaan ja vilauttamaan "kellokorttia", kunhan on ensin saanut perheen kuopuksen jätettyä hoitoon.

Viime viikolla vein työkavereilleni suklaata ja sain edes joillekin hetkeksi iloisemman mielen.

On ihanaa, miten kotonakin on nykyään aiempaan verrattuna rennompi ilmapiiri, jos ei lasketa toisinaan hieman hermoheikon äidin mielialanvaihteluita... Kröhm. Viime aikoina olen huomannut. että se oma asenne ja suhtautuminen asioihin vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ihan hirveästi, myös siellä kotona. Kaikki ei ole aina muiden vika.


Pimeyden saavuttua saan ihan luvan kanssa viritellä tunnelmavaloja ympäri kotia. 


Työkavereiden kiitokset ja kehut. Auttavat jaksamaan arjessa. Kyllä. Todellakin.




Täytyy yrittää muistaa, että elämässä on tällä hetkellä paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Arki kuitenkin rullaa ihan hyvin ja tietyt  hyväksi havaitut rutiinit ovat vakiintuneet syksyn mittaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen korostuu entisestään, mutta on pidettävä huolta myös niistä muista kanssakulkijoista, esimerkiksi piristämällä pienillä sanoilla ja teoilla.


Syksy 2017, kyllä myö sinut selätetään!!


Rakkaudella
Henna









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.