torstai 12. lokakuuta 2017

Meidän häät 12102012


Vietämme tänään puuhääpäivää eli olemme olleet viisi vuotta naimisissa. Odotimme esikoistamme ja silloin vuoden 2012 syksyllä saimme viimenään tehtyä päätöksen, että naimisiin mennään ennen esikoisen syntymää. Kihloissahan olemme olleet jo helmikuusta 2005 lähtien.


Millä perusteella valitsimme juuri tämän päivän hääpäiväksemme?


Sopiva päivä valittiin loka-marraskuussa olevien perjantaiden perusteella ja päädyimme päivämäärään 12102012, koska näyttäähän se nyt hienolta kirjoitettuna ;) 

Käytännön syistä valitsimme nimenomaan perjantain. Ensinnäkin minä sain töistä palkallisen vapaapäivän (tulipahan sekin hyödynnettyä :D ) ja maistraatti oli silloin auki. Perjantai siksi, koska siitä pääsi suoraan viikonlopun viettoon.




Miksi maistraattivihkiminen? 


Mieheni kuuluu kirkkoon, mutta minä olen eronnut kirkosta melkein heti täytettyäni 18 vuotta. Tiedän monien haaveilleen meidän isoista kirkkohäistä kunnon tansseineen seuratalolla, mutta me itse emme oikein koskaan sellaisista haaveilleet. Miestäni lähinnä ahdisti koko ajatus enkä itsekään halunnut alkaa järjestämään mitään sen suurempaa, en kokenut sitä yhtään omaksi jutukseni. Tosin tiedostimme, että kirkossakin voi suorittaa vihkimisen ilman sen suurempia jatkojuhlallisuuksia ja sadan hengen vierasmäärää.

Kun esikoisen laskettu aika alkoi lähestymään, teimme päätöksen naimisiinmenosta täysin käytännön syistä: isyydentunnustus jää lapsen synnyttyä pois ja koko perheelle saadaan sama sukunimi.

Mitä käytännönjärjestelyitä teimme ennen hääpäivää?


Kun päivä oli päätetty, otin yhteyttä maistraattiin varatakseni ajan. Toimitimme esteettömyystodistukset, kutsuimme todistajiksi meidän molempien vanhemmat ja varasin meille kaikille pöydän ravintolasta heti vihkimisen jälkeen. 

Sormuksen valinta oli loppujen lopuksi aika helppo, koska rahaa ei ollut mihinkään kymppitonnin sormukseen ja halusin muutenkin aika yksinkertaisen sormuksen. Kantajansa näköisen ;) Mekon sekä asusteena toimineen huivin löysin Prismasta ja miehelle ostettiin samaan sävyyn sointuvat paita ja solmio.

Äitini tilasi minulle kukkakimpun sekä sain häneltä kaulakorun, jonka hän on aikanaan saanut lahjaksi omalta isältään. Tuo kaulakoru on minulla edelleen kaulassa.




Naapurin isännän olin varannut ottamaan meistä hääkuvat. Hiukset kävin leikkauttamassa ja värjäämässä aiemmin, itse hääpäivän aamuna kävin ottamassa kampauksen.

Kenelle kerroimme etukäteen?


Töissä tietysti esimieheni sekä lähimmät työkaverini tiesivät. Vanhemmillemme kerroimme, koska tulivathan he olemaan todistajamme vihkitilaisuudessa. Lisäksi kerroin muutamalle lähimmälle ystävälle. (ja ehkä taisin "mainita" asiasta facessa parissa vauva- ja odotusajan ryhmässä :D)

Miten juhlistimme?


Maistraattivihkiminenhän on lyhyt, kestää kaikkinensa alle viisi minuuttia, mutta niissä raskaushormoneissani kerkesin kyllä vetistelemään ihan riittävästi siinäkin ajassa. Vihkimisen jälkeen suuntasimme porukalla syömään ravintolaan, jossa oli oikein hyvät ruoat :) Ravintolan jälkeen olimme kaikki hetken meillä kotona ja miehet joivat lasilliset konjakkia kunniaksemme. Minä laitoin sukulaisille kutsua kakkukahveille, jotka juotaisiin jo seuraavana päivänä. Hihi :D Yllätyyyyys...




Naapurin isäntä kävi ottamassa meistä hääkuvat, omalla takapihallamme. Ilma oli onneksi silloin samanlainen kuin tänäänkin, aurinko paistoi, oli ihana lokakuinen päivä. :) Meistä otettiin kuvia kahdestaan mieheni kanssa sekä koko juhlaväestä eli meistä tuoreesta avioparista ja vanhemmistamme.

Seuraavana päivänä, lauantaina otimme heti aamusta suunnan kohti anoppilaa ja valmistauduimme kahvittamaan lähisuvun. Anoppilaan oli tilattu kakut ja kahvitettavia oli yhteensä alle kolmisenkymmentä henkeä. Ei meillä mitään häätanssia ollut, mutta kakunleikkaus kylläkin. Veinköhän minä sen silloin, jos en ihan väärin muista :D Appiukko piti aivan ihanan maljapuheen meille. Siellä vetisteli meidän lisäksi moni muukin.

Ihana päivä oli.

Häälahjaksi saadut rahat käytimme sen syksyn aikana sauna- ja kylppäriremonttiin, joka valmistui joulukuussa juuri ennen esikoisemme syntymää.



Noin rv 28 :)


Jälkikäteen puhuimme mieheni kanssa, miten juhlaviikonloppu oli ollut juuri meidän näköisemme. Vaatimaton ja intiimi. Kumpikaan meistä ei vielä tänäkään päivänä kadu sitä, ettemme lähteneet järjestämään isompia häitä.

Itseni tuntien en olisi osannut nauttia suuresta päivästä kaiken stressin ja väsymyksen takia, jos olisimme isommat häät järjestäneet. Ei se olisi ollut sen arvoista. Hääpäivä täytyy olla pääosassa olevien eli avioparin näköinen. Ei sellainen, jollainen "pitäisi olla kun kaikilla muillakin ja kun sukulaisetkin haluaa".

Ei ne isot häät onnellista elämää takaa, mutta rahaa niihin saa menemään senkin edestä ;)


HYVÄÄ PUUHÄÄPÄIVÄÄ MEILLE! :)


Rakkaudella 
Henna



2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Vitsit sun kimppu näyttää ihan mun kimpulta, tai no okei, ainakin väreiltään ;) Voi kunpa itsekin olisimme valinneet simppelit maistraattivihkimiset... Noh, nuorena sitä välitti ihan liikaa vanhempien sanomisista ja "vaatimuksista", pöh. Jos nyt mentäis naimisiin, tehtäis varmaan aika samalla tavalla kuin tekin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru kommentistasi ja onnitteluista! :)

      Kyllähän ne isommat "prinsessahäät" ovat monen nuoren naisen (ja sukulaisten) unelma eikä siinä ole mitään väärää, että unelmiaan toteuttaa :) Toivottavasti hääpäivästänne jäi hyvät muistot :)

      Me monesti olemme mieheni kanssa melko kilttejä ja myötäillään toisia, mutta onneksi tässä asiassa tehtiin oman päämme mukaan :)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.