perjantai 17. marraskuuta 2017

Eräs marraskuinen viikko - pieni kurkistus arkeemme


Tässä kohtaa viikkoa en voi muuta kuin nauraa :D

Kulunut viikko sisälsi mm. (todennäköisen) lievän aivotärähdyksen, huonossa kelissä ajelua, hermojen menettämistä ja väsynyttä hihittelyä.

Olkaa hyvä, pieni katsaus meidän arkipäiviimme ja juuri tähän viikkoon.




Maanantai


Maanantai oli aikalailla perussettiä. Väsyneitä olimme edellispäivän isänpäiväkahvitteluiden ja -kyläilyjen jälkeen, mutta uusi viikko alkoi mukavasti. 

Klo 6.05 herätys, klo 7.40 lähtö kotoa, pojat päiväkotiin, itse töihin, töissä noin klo 8.20-14.20, poikien hakeminen päiväkodista, äkkiä jotain helppoa ruokaa (meidän perheen varma hitti: makaronia ja jauhelihakastiketta). Klo 17.00 kävellen miehen serkkupojan synttäreille, kotiin noin klo 19.30, iltatoimet ja pojat taisivat nukahtaa joskus klo 21.00 jälkeen.

Tiistai


Aamu alkoi muuten samalla tavalla kuin maanantainakin ja muina arkipäivinä, koska meillä noudatetaan tiettyjä rutiineja ja hyvä niin, helpottaa elämää lasten kanssa kummasti.

Aamulla päiväkodilta lähtiessäni laitoin eteisessä kengät jalkaani, nousin ja löin pääni kunnolla sellaisen iiiison lavuaarin reunaan. Sattui niin helvetisti, että olisi tehnyt mieli itkeä, taisi silmäkulma vähän kostuakin. Se oli ihan kunnon tälli. Siinä mietin, että olenpa ainakin tajuissani ja kokeilin, ettei päästä tule verta. Ei muuta kuin ääntä kohti eli töihin. 

Töissä mainitsin parille työkaverilleni aamuisesta kohtaamisestani lavuaarin kanssa ja eräs sanoikin, että kannattaa nyt seurata oloja, koska se lieväkin aivotärähdys voi tulla viiveellä. Tästä juttuhetkestä ei mennyt kauaa, kun oloni muuttui vähän oudoksi. Päätäni ei varsinaisesti särkenyt, mutta jomotti. Oli sellainen huimaava olo, vähän raskauspahoinvointiin verrattavissa (yäk). Tunsin, ettei ihan kaikki muumit olleet laaksossa siinä aamupäivän aikana. Iltapäivään mennessä olo kuitenkin normalisoitui enkä kokenut, että mulla olisi ollut mitään muistikatkoja aamulta tai muutakaan vakavampaa. Elämä jatkui.

Klo 14.45 hain pojat päiväkodista ja menimme ystäväni luokse käymään pikavierailulla. Kotiin klo 16.45, äkkiä edellisen päivän sekä pakkasesta löytyneiden pakastettujen hätävara-annosten lämmittämistä, syöminen perheen kanssa ja sitten mie lähdinkin salille "pumppaamaan rautaa", hah ;D. Salilta menin kävellen kauppaan ja kotona olin klo 19.30. Juuri samaan aikaan autokorjaaja naapuristamme tulikin hakemaan Passattiani, johon piti vaihtaa uudet takajouset. Katsastuksen jälkitarkastus pitäisi suorittaa viimeistään torstaina. Korjattu auto ilmestyi vielä saman illan aikana takaisin pihallemme.

Keskiviikko


Klo 5.45 ylös, klo 7.25 pojat päiväkotiin, auton tankkaaminen ja suunta kohti Imatran toimipistettämme. Aamulla olin verhoja avatessani hihkunut pojille: "Hiphei trallalaa, siel on lunta ja lisää sataa!", kunnes tosiaan muistin, että ai joo, pitäisi Imatralle ajaa, ajomatka yli 1,5 tuntia per suunta. Heh heh. Kiva ajokeli varmaan niin. Alkumatka menikin ihan ok, mutta Lappeenrannan kohdassa näkyvyys alkoi olemaan sen verran heikkoa ja loskaa vähän kertynyt tielle, että normaalia enemmän hölläsin kaasujalkaa. Onneksi ei ollut minuuttiaikataulu.

Rauhallinen päivä Imatran toimipisteellä ja klo 14.25 lähdin ajamaan kotia kohti. Klo 16.10 olin hakemassa poikia ja siitä äkkiä kotiin. Mies oli onneksi kerennyt ennen meitä kotiin ja oli valmistelemassa ruokaa. 

Ja nyt joku siellä miettii, että miksei mies ollut hakenut poikia päiväkodista, kun oli kerran aiemmin päässyt töistä kotiin ;) Ihan siitä syystä, että mulla oli käytössäni auto, jossa on talvirenkaat ja poikien istuimet. Meidän kakkosautossa ei ole vielä talvirenkaita (asia korjaantuu viikonloppuna). Miehellä on vain firman pakettiauto, johon ei sattuneesta syystä ole turvaistuinta asennettu.

Tuolloin keskiviikkona piti vielä muistaa tilata esikoisen päiväkotikuvat sekä lisää lämmitysöljyä, jottei torppa kylmene :D




Torstai


Normaalit aamutoimet ja aikataulut, mutta poikien päiväkotiin viemisen jälkeen kävin katsastuskonttorilla Passattini kanssa ja saatiinhan sille taas leima seuraavaksi vuodeksi. Katsastuksen jälkeen normaali työpäivä ja normaaliin aikaan kotiin, eli olimme poikien kanssa kotona noin klo 15.00.

Aloin tekemään vähän enemmän aikaa vievää, mutta kuitenkin ihan perus arkiruokaa: jauheliha-perunasoselaatikkoa. Ihan itse omin pikku kätösin kuorin ja pilkoin perunat, keitin ne, paistoin ja maustoin jauhelihan, tein keitetyistä perunoista muussin, sekoitin nämä vaativat raaka-aineet keskenään, laitoin seoksen voideltuun vuokaan, päälle pari voinokaretta ja lykkäsin uuniin. Suorin samalla keittiön ja laitoin pyykkiä peseytymään. Ennen klo 17 aloimme syömään ja ylläriiiii, kumpikin pojista söi todella huonosti. Pienempi ei juuri mitään. Tässä taas kiitos, kun yrittää olla vähän tehokkaampi äiti. :D

Ilta oli omalta osaltani yhtä kiukkua. Oli todella turhautunut fiilis, kun kaikenlaiset asiat mietityttävät ja on huoli tulevaisuudesta. Siinä miehelleni ääneen totesin, että kai se täytyy tämän rouvan lähteä jonnekin juttelemaan, koska pääni sisällä on aikamoisia, varsinkin äitiyteeni liittyviä solmuja, jotka tuntuvat olevan esteenä sille, että pystyisin nauttimaan ainakin 90 prosenttisesti. Pienet itkutkin siinä tirautin.





Perjantai


Kuopus oli herättänyt yöllä jossain vaiheessa ja minulla kesti sen jälkeen vähän aikaa päästä takaisin uneen, vaikka yleensä nukahdan todella helposti yöheräilyjen jälkeen. Aamulla raotin silmiäni ja tuijotin hetken aikaa yöpöydälläni olevaa kelloradiota. Kello oli 7.05. Hetki meni ennen kuin aivot reagoivat: "Voi helvetti, oon nukkun tunnin pommiin!". Miettikää, elämäni kolmas kerta, kun nukun pommiin/herään myöhemmin kuin olisi tarkoitus, jos ajatellaan koulu- tai työhistoriaani :D 

Äkkiä nousin ylös ja hetken aikaa ravasin ympäri kämppää kiroillen. Mies tuli esikoisen kanssa vessasta ja kysyi pienellä virneellä, että mitäs siinä ravaat ja kiroilet. 

"No mikset herättän??" 
"No mist mie tiiän, moneks sie oot tänää menos?" 
"No ihan normi aikaan! Tunti sit olis pitän herätä! Kyl sie tiiät!"

Olin edellisenä päivänä ottanut herätyksen pois päältä, kun normaalisti kello soittaa joka arkiaamu klo 6.05, ellei ole poikkeuspäiviä. Mies vielä rauhoitteli, että mullahan on liukuva työaika eikä sinänsä ole mitään hätää. No ei, mutta haluan pojat viedä päiväkotiin aamupalalle enkä sen jälkeen ja itsellekin olisi mukava tehdä joitain toimenpiteitä ennen ihmisten ilmoille astumista. 

Harmitus ja kiukku laantuivat aika nopeasti, kun ryhdyin toimeen. Klo 7.40 istuimme poikien kanssa autossa ja otimme suunnan kohti päiväkotia. 35 minuutissa sain meikattua, juotua kahvin, käytyä vessassa, puhdistettua hampaat, sain pojat ja itseni pukeisiin sekä napattua aamupalan mukaani. Täytyy sanoa, että onneksi mulla on tapana laittaa esimerkiksi poikien vaatteet iltaisin valmiiksi ;) Pieni juttu, mutta helpottaa arkiaamuja. 

Töissä olin klo 8.15. Nälkä oli kauhea, mutta jogurttirahka mustikoilla sekä kuppi kahvia pelasti :)




Perjantai meni noin muuten töissä hihitellessä ja hölmöä juttua heittäen. Hihitin jopa sille, miten paska ilma ulkona oli: pimeää ja vettä tuli niin, että ikkunat ropisi. Marraskuu parhaimmillaan.

Huh. Ja tästä vauhti vain kiihtyy, kun lähestyy firman pikkujoulut sekä poikien synttärit järjestelyineen ja se joulukin on sieltä tulossa...ja...ja... :D

Viikonloppu, olet tässä vaiheessa tervetullut! :D


Rakkaudella
Henna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.