torstai 23. marraskuuta 2017

Mitä hymyn taakse kätkeytyy?



"Miten sulla menee?"

"Ihan hyvin."

"Okei, no sehän on kiva."


Mutta, meneekö ihan hyvin? Mitä jos sinne hymyn ja mahdollisen iloisuuden taakse kätkeytyy asioita, joita ei kaikille kerrota? Ei haluta kertoa? Ei uskalleta kertoa?

Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy väsymystä, huolta, murhetta ja huonoa omatuntoa? 

Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy pikaisesti vessassa tai automatkalla itkettyjä ja yhtä pikaisesti kuivattuja kyyneleitä?

Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy pelkoa, ahdistusta, häpeää, raivoa ja turhautumista?

Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy menneisyyden varjoja ja huonoja muistoja?

Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy parisuhdeongelmia tai sairauksia?






Missä vaiheessa olisi hyvä kysyä:

"Miten sulla ihan oikeasti menee?"



Monesti ihmisten henkinen tai fyysinen vointi ei välttämättä ole sitä, miltä se pintapuolisesti näyttää siellä perhekahviloissa, töissä, harrastuksissa, kaupassa, kaupungilla ja siellä kaiken "pahan alkujuurilla" eli somessa.

Hyvä esimerkki on Pellavaa ja pastellia -sisustusblogin Annika, joka rohkeasti antoi Kodin Kuvalehdelle haastattelun, jossa tuli esiin se, miten monet asiat voi saada näyttämään hyvältä ja ns. "täydelliseltä", mutta totuus pinnan alla ja ruudun toisella puolella voi olla ihan toinen. Kannattaa käydä lukemassa.

Onneksi Annika voi jo paremmin, vaikka huonompia päiviä ja jaksoja arjessa edelleen on. Jaksamista hänelle, onneksi sai apua. ❤ 

Ennen kuin kadehtii toista ja katkeroituu tätä kohtaan, on syytä muistaa, että sielläkin pinnan alla voi kyteä jotain, mistä kukaan toinen ei tiedä mitään.

Onkin sitten eri asia, kenelle me haluamme sen isomman tai pienemmän totuuden palan itsestämme antaa. Kenet haluamme päästää sen mahdollisen suojamuurimme toiselle puolelle, sinne herkemmälle puolelle? Ilman pelkoa, että sitä avoimuutta jossain vaiheessa käytetään itseään vastaan?


Rakkaudella
Henna


P.S. Lisäksi voisin vielä linkata omaan juttuuni, miten ei kannata olettaa tietävänsä ihmisistä asioita vain lyhyen kohtaamisen perusteella.








4 kommenttia:

  1. Totta turiset. Ihan ok -vastauksen takana voi olla mitä vaan. Mutta kaikille kysyjille ei huvita eikä edes kannata vastata sen kummemmin. Kaikkien ei tarvii tietää kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja totta turiset sinäkin. 🙂
      Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea 🙂

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus! Ja kiitos että jaoit artikkelini. Olen itse alkanut kysymään vähän painokkaammin "Mitä sulle kuuluu?" sen sijaan että vain ohimennen pelkästä kohteliaisuudesta sanoisin nuo sanat vastausta sen kummemmin kuuntelematta. Monien sanojen taakse kätkeytyy usein paljonkin asioita, joista ei puhuta. Eikä toki tarvitsekaan puhua. Itse vain olen kokenut, että avoimuus on kuin lääkettä. Avoimuus on minua auttanut suhtautumaan itseeni ymmärtäväisemmin ja olen saanut todella kannustavaa palautetta. Lisäksi toivon, että se vähentää joidenkin tuntemaa kateutta minua kohtaan. Ei minussa ole mitään mitä jonkun pitäisi kadehtia. Jokaisen tulisi keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on juuri nyt hyvin ja lisätä sen hyvän määrää puhumalla siitä ja jakamalla sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika! ❤ Sain haastattelustasi sekä tilanteestasi hyvän inspiraation sekä ajattelemisen aihetta muutenkin. Varmaan aika monikin on havahtunut asioihin ja tilanteisiin, mitä ei noin muuten tulisi ajatelleeksi.

      Olet myös oikeassa tuossa, että jokaisen pitäisi keskittyä niihin oman elämän hyviin asioihin, jakaa hyvää ympärilleen sekä samalla yrittää vähentää tuntemaansa kateutta ja katkeruutta.

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.