tiistai 28. marraskuuta 2017

Muistinhan aamulla pukea vaatteet päälleni?


Moni äiti, ja miksei isäkin, voi samaistua kun totean:


"Apua tätä metatiedon ja 
muistettavien asioiden määrää!!"


Pääkoppani kapasiteetti ei varmaan kohta enää riitä. Eikä se aina riitäkään, vaikka aika hyvin olemme tätä arkea pyörittäneetkin. Silti saan välillä oikein pinnistellä, että kaikki tarvittavat asiat tulee arjessa hoidettua. Kännykän kalenteri, post it -laput ja keittiön seinällä oleva perhekalenteri ovat oivia apuja arjessamme. Vaikka meitä on perheessä kaksi aikuista, on "hallinnollisten asioiden" hoitaminen enimmäkseen minun vastuullani. Mies on hyvä siinä, missä minä en ole eli poikien kanssa leikkimisessä ja remuamisessa sekä hänellä on paremmat hermot kuin minulla.




Kirjoitan tähän esimerkkinä oman, tämän hetkisen "Muista tehdä tällä viikolla" -listani:

  • varaa pojille neuvola-ajat
  • varaa pojille hammaslääkäriajat
  • ilmoita Wilmassa poikien joululomasta
  • vie pojat keskiviikkona aiemmin hoitoon ja aja Imatralle
  • mene perjantaina normaalia aikaisemmin töihin
  • hoida poikien synttärijutut 
  • vie matot pesulaan
  • mene torstaina MLL:n paikallisyhdistyksen hallituksen kokoukseen
  • vie ylimääräiset pienet vaatteet pois 
  • tilaa joulukortit
  • tilaa valokuvat

Tietysti tähän päälle kaikki normaalin arjen päivittäiset toimet, kuten poikien vieminen päiväkotiin, oma työpäivä, poikien hakeminen päiväkodista, kotityöt, kaikki muut menot jne. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa joululahjoja katselemaan ja vähän sitä jouluakin järkkäilemään. Tosin, meillä menee aika samoilla siivouksilla ja muilla tohinoilla sekä poikien synttärit että joulun valmistelu. Eikä me muutenkaan (enää) siivota koko torppaa lattiasta kattoon, koska ne juhlat ja joulu tulevat ilman sitä yltiöpäistä siivoamistakin. Huomattu on :D

Koska pääkoppani kapasiteetti on mitä on tällä hetkellä, olenkin työkavereilleni sanonut, etteivät ihmettele, jos jonain aamuna ilmestyn töihin vain puoli naamaa meikattuna tai pyjamanhousut jalassani. Tärkeintä taitaa olla, että on edes ne jotkut vaatteet päällä :D Onneksi esikoisemme muistuttaisi aamulla, jos äitillä ei olisi päivävaatteita päällä kotoa lähtiessämme.




Täytyy todeta, että onneksi meidän perheellä ei ole sen kummemmin aikataulutettuja harrastuksia, koska niiden yhdistäminen tähän arkeen saisi hermoni riekaleiksi. Pojista huomaa muutenkin, etteivät he kaipaa päiväkotipäivien jälkeen muuta kuin omaa kotia ja omia leikkejään (+keskinäistä kinasteluaan). Olen pyrkinyt pitämään linjauksen, että noin kerran viikossa voimme kyläillä jossain hoito- ja työpäivän jälkeen.

Kyllä pitää jäädä sitä aikaa vain olla ja möllöttää. Eilen melkein 5-vuotias esikoisemme pötkötteli sylissäni samalla, kun katsoi Pikku Kakkosta ja itse meinasin siinä samalla torkahtaa. Ei ollut siinä hetkessä kiire mihinkään.

Nyt joku siellä ruudun/näytön takana ajattelee: "Miksi sitten lähdit töihin, kun on niin rankkaa? Olisit pysynyt kotona lastesi kanssa!"

En kuitenkaan koe tätä arkea rankaksi, päinvastoin, tietyllä tapaa nautin tästä. Tykkään olla töissä ja tykkään työstäni, vaikken tykkää siellä meneillään olevasta myllerryksestä. Työstä saatu palkka on ihan todella iso arkea helpottava asia. Lisäksi mulla on arkisin tämä "oma juttu", jossa olen hyvä. Kotiäitiydessä en ollut.

Jos olisin edelleen kotiäitinä, olisi pääkoppani jo poksahtanut. 

Saamme siis taas huomen aamulla jännittää, muistanko pukea vaatteet päälleni ennen kuin hyppäämme poikien kanssa autoon ;)


Rakkaudella
Henna







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.