lauantai 25. marraskuuta 2017

Ootappa vaa!


"Oon kyl ilonen, et meil on tommonen ihan helppo vauva"
"Ootappa vaa, kyl sielt sit tulee ne hampaitten puhkeamiset, ruokanirsoilut, tahtoikä, vierastamiset, eroahdistukset jne jne!"




"Ei vitalis en jaksa ton kaks veen kiukkua ja marinaa!"
"Ootappa vaa sitku tulee kolme vee uhma ja kaikki uhmat ja murrosiät ym. Ei toi oo viel mitään!"

"On tää välil rankkaa ton yhen lapsen kans, kun täs tuntee ittesä päivittäin huonoks äidiks ja oon vähä väsyny"
"Ootappa vaa sitku niit on kaks tai kolme tai enemmän! Sit se arki vast rankkaa on! Eihän yhen lapsen äiti tiiä arjen rankkuudesta mitää!"

"Onpa nyt ihanan seesteinen vaihe menossa"
"Ootappa vaa, kyl se todellisuus taas kohta iskee vasten naamaa!"




Kuulostiko tutulta? Oletko kenties saanut kuulla vai oletko peräti itse antanut näitä "Ootappa vaa!" -kommentteja? 

Miksi tarvitsee aina niin sanotusti pudottaa  toinen ihminen maan pinnalle? Miksei antaisi toisen märehtiä edes hetken siinä omassa tilanteessaan? 

Kun vauva valvottaa ja äiti on väsynyt, ei siinä kohtaan tarvita mitään ylimääräisiä, typeriä kommentteja, kuinka vauvavuoden väsymys ei ole mitään verrattuna siihen, että lapsi valvottaa seuraavat 20 vuotta.

Kun taapero uhmaa ja kiukkuaa milloin mistäkin (ts. joka asiasta), on se siinä hetkessä rankkaa ja verottaa vanhemman voimia ja hermoja. Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta ja vanhempi itsekin joutuu mahdollisesti opettelemaan uusia toimintamalleja ja tutustumaan itseensä paremmin, jotta osaa ottaa lapsen uhmaamiset vastaan.

Kun elämässä on seesteisempi vaihe menossa, miksi tarvitsee olla muistuttamassa, kuinka elämä tuppaa olemaan sellaista ylä- ja alamäkeä? Miksei voida antaa toisen nauttia siitä seesteisemmästä vaiheesta?

Jokainen fiksu vanhempi tiedostaa, että lasten kanssa elämä on vaihetta toisensa perään. Se, mikä juuri tässä hetkessä on rankkaa ja vaikeaa, saattaa seuraavassa hetkessä olla pikku juttu verrattuna seuraavaan, mahdollisesti aiempaa rankempaan ja kuluttavampaan vaiheeseen.




Jospa jätettäisiin nämä "Ootappa vaa" -kommentit sanomatta ja sen sijaan annettaisiin toisillemme myötätuntoa ja sympatiaa. Välillä voi vain kuunnella (tai lukea), kommentoimatta mitään sen ihmeemmin. 


Rakkaudella
Henna




2 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia! Olen itsekin kohdannut lähisukulaisteni osalta joskus väheksyviä ja vertailevia kommentteja siitä, miten heidän lastensa ollessa pieniä asiat olivat todellakin paljon pahemmin tai vaikeammin kuin minulla ja ettei mulla ole mitään syytä valittaa. Luulen että tällisen vertailun ja toisen väheksymisen taustalla on katkera tarve korostaa omaa kokemustaan. "Tietäisitpä vaan mitä on tulossa!"-kommentin sanoja haluaa todellisuudessa huomiota itselleen ja haluaa korottaa itseään osoittamalla, että hän on kokenut raskaita asioita ja tietää kyllä asiat paremmin. Olen itsekin joskus huomannut olevani lähellä sortua samanlaiseen keskustelutyyliin. Sitten olen kuitenkin muistanut, että oman itsensä korostamisen sijaan antaakin myötätuntoa toiselle, sillä itse en sitä riittävästi ehkä saanut silloin, kuin olisin sitä tarvinnut. Annetaan mieluummin hyvän kiertää <3

    VastaaPoista
  2. Näinpä! Sitä huomaa itsekin joskus sortuvansa ajatuksiin ja tilanteisiin, joissa toiselle tekisi mieli sanoa pahemmin tai just tämä "Ootappa vaa!", mutta yritän niellä kommenttini, koska ne kielisivät vain omasta pahasta olostani tai justiinsa siitä tietyn tuen ja myötätunnon puuttumisesta tietyissä tilanteissa.

    VastaaPoista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.