perjantai 10. marraskuuta 2017

Saatanan syksy - nyt väsyttää


Kyllä. Otsikossa on kirosana, mutta se kuuluu olla siinä. Sen kuuluu tuoda kunnolla esiin se, mitä syksystä tällä hetkellä ajattelen.

Kirjoitin aikalailla kuukausi takaperin, kuinka lokakuu iski ja lujaa ja nyt sitten iski marraskuu vielä lujempaa. 

Aivan järkyttävä väsymys iski päälle tällä viikolla, kun poikien vesirokosta selvittiin ja aloimme palailemaan normaaliin arkeen. Ihana kuitenkin, että kuopus oli päiväkodissa kuin kala vedessä, vaikka pidempiä taukoja hoidosta on tässä ollut.





Väsyttää. Mieliala meinaa väkisinkin puskea alaspäin, vaikka edelleen jaksan olla positiivinen ja nähdä asioista hyviäkin puolia. Jaksan ilahduttaa muita, nauran, hymyilen, heitän surkeaa läppää enkä (vielä) ole käpertynyt itseeni.

Mutta.

Pitäisi suunnitella poikien synttärijuhlia, mutta ei jaksa.

Pitäisi päättää, mitä ja millaisia päiväkotikuvia esikoisesta tilataan, mutta ei jaksa edes ajatella.

Pitäisi vähän miettiä jo jouluakin, mutta ei oikein lähde nyt.

Some kuohuu milloin tasa-arvosta ja milloin sukupuolineutraalisuudesta, mutta ei jaksa edes perehtyä asiaan.

Moni asia on vähän niin, ettei oikein jaksaisi niihin tarttua, ainakaan ajatuksen kanssa. Hoidan asioita "vasemmalla kädellä".

Niin ja some. Huhhuijaa. Liikaa on taas vienyt mukanaan! Tiedän, että pitäisi (jälleen!!) vähentää somessa roikkumista ja olla muutenkin "laput silmillä". Helpottaisi oloa sekin.





Voin sanoa, että olotila alkaa olemaan sellainen, että jos joku tulisi vinkumaan ja vikisemään jostain älyttömästä asiasta, en tiedä, miten reagoisin 😂 Ärsytyskynnys on suhteellisen matala tällä hetkellä.

Vaikka töissäkin on haasteensa, nautin kuitenkin työstäni, työpäivistäni ja työkaverit tuovat arkeeni ihanaa piristystä. Se, että aamuisin on sinne töihin lähdettävä, pitää paletin kasassa tällä hetkellä. En tiedä, miten kotiäitinä jaksaisin tätä pimeyttä, märkyyttä, kurakelejä, poikien nahistelua, jatkuvaa kodinhuoltoa ja murehtimista raha-asioista jne. Nyt poikien ei sentään koko päivää tarvitse katsella kireää ja kiukkuista äitiä 😄 Eikä mun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, kun en olekaan se kotiäitityyppi, mikä sitten taas näkyisi ja kuuluisi. Kyllä.

Täytyy nyt vain edelleen muistaa pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan syömällä hyvin, liikkumalla sopivasti, lepäämällä mahdollisuuksien mukaan ja jättämällä ylimääräisiä juttuja arjesta pois.

Tammi-helmikuun vaihde, silloin viimeistään alkaa helpottamaan! Sinne asti yritetään taas sinnitellä ja herätään silloin sitten "talviunilta".

Saatanan syksy.


Rakkaudella
Henna


P.S. Tai sitten mulla on vain PMS?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.