tiistai 30. tammikuuta 2018

Miten puhut muista ihmisistä lastesi kuullen?


"Kato ny tota Suskii... Miten se kehtaaki kulkee tommosis vaatteis kaupungil? Eiks se oo yhtää aatellu, ettei tommoset vaatteet sovi sen läskikropalle?"
"Mie en kyl voi millään ymmärtää, miten se Penakin sillä tavalla viittii. Ryyppää vaan ja tuhlaa kaikki rahasa, hulttio perkele!"
"Miten se Lissuki niitten lastesa kans pärjää... Ku mie en vaa ymmärrä, ku ei ne esim ulkoile joka päivä ja ne lapset on muutenki iha kauheit rasavillei. Ihan hirveit tapauksii. Ei meiän PirkkoLiisat vaan koskaa. Ja myö kyl ulkoillaa joka päivä!"
"On se Jaskaki sellain yks kusipää!" 
"Hyi helvetti, kato mitä homoja. Eiks se naapurin Villeki oo vähä semmonen pikkusormipystys kulkeva runkkari?"
"Kato totaki nössöä, miten se nyt tossa itkee ku mikäki pikkupoika?" 

Saahan sitä aikuiset ihmiset keskenään jutella, mitä juttelevat, tosin tuollainen jatkuva toisten arvostelu ja haukkuminen ei nyt tee kenenkään mielenterveydelle hyvää. Se on vain oman huonon itsetuntonsa pönkittämistä ja mahdollisen oman huonon olonsa peittelyä. 

Kuinka moni miettii, miten puhuu muista ihmisistä lastensa kuullen?


Puhuuko lastensa kuullen heille tutuista ja tärkeistä henkilöistä pahaa? Niin, että lapsi oppii yhdistämään, miten juuri SE Pena-eno on semmonen, joka vaan ryyppää ja tuhlaa rahansa. Semmonen perkeleen hulttio. "Mitä edes tarkoittaa ryypätä? Entä hulttio? Miksi aikuiset ovat vihaisia Penalle?", saattaa lapsi miettiä.

Tarvitseeko pienten lasten edes saada niin paljon negatiivista tietoa muista aikuisista? Niin paljon arvostelevaa puhetta, jota pieni mieli ei välttämättä pysty edes käsittelemään. Isompana sitä kerkeää huomioimaan ihan tarpeeksi, ettei se maailma olekaan ihan niin simppeli ja yksinkertainen kuin mitä lapsuudessa on saanut ymmärtää.

Tarvitseeko jo pienten lasten oppia tuomitsemaan muita ihmisiä ulkonäön perusteella?

Lapsi ottaa aikuisesta mallia


Jatkuvasti puhutaan, miten kiusaaminen on saatava kuriin. Ihan oikeasti se esimerkki lähtee meistä aikuisista. Se lähtee siitä, miten lasten kuullen puhumme muista ihmisistä. Se lähtee siitä, miten lasten nähden käyttäydymme muita ihmisiä kohtaan. Se lähtee siitä, miten lasten kuullen puhumme muille ihmisille. Muistammeko käytöstavat? Sanoa kiitos, ole hyvä ja anteeksi?

Lapsi oppii saman ajattelu- ja käyttäytymismallin kuin mitä vanhemmillaan on. Jos vanhemmat ovat kovia arvostelemaan muita ihmisiä, tulee lapsesta hyvin todennäköisesti samanlainen. Lapsi onneksi kasvaa ja oppii aikanaan muuttamaan ajatus- ja käyttäytymismallejaan, jos ja kun huomaa, ettei kaikenlainen puhe ja tavat käyttäytyä olekaan ihan ok. Lapsuudessa se voi kuitenkin tehdä hallaa omalle ja sitä myötä ehkä muidenkin lapsille.

On meilläkin kotona joskus hetkiä, kun puhutaan tietyistä asioista, mutta vähänkään negatiivisemmista jutuista ei koskaan kyseisten ihmisten nimillä eikä niin, että lapsi tunnistaisi, kenestä on kyse. Eikä niitä muutenkaan kovaan ääneen puhuta. Hiljaa  yritetään kuiskutella keittiössä lasten ollessa toisaalla. Hurjimmat jutut ja avautumiset jätetään iltaan, kun lapset ovat nukahtaneet. Sitä en voi sietää, että lasteni kuullen haukutaan esimerkiksi homoja tai arvostellaan kovin sanoin toisen ihmisen ulkonäköä.



Suosittelen miettimään ja kiinnittämään huomiota, miten lastensa kuullen puhuu. Vaikka lapsi vaikuttaisi olevan uppoutunut leikkeihinsä, hänen korvansa kyllä kuulevat, kaiken. Lapsi voi mennä hämilleen, jos hänelle tärkeästä ihmisestä puhutaan kovin arvostelevaan sävyyn. 

Vaikka hermo menisi siihen puolisoon, ei häntä lapsille haukuta. Että miten se isikin on semmonen kusipää, kun ei osaa edes tiskikonetta täyttää oikeassa järjestyksessä. Lapsi pahoittaa mielensä. Miksi hänelle tärkeästä ihmisestä sanotaan sillä tavalla?

Pienet lapset ovat kuitenkin hyvin "minä"-keskeisiä ja alkavat helposti ajattelemaan, että on jotenkin HEIDÄN syynsä, kun heille tärkeistä ihmisistä puhutaan sillä tavalla rumasti. Alkavat miettimään, että mitä HE ovat tehneet väärin. Nämä ovat isoja ajatuksia pienelle mielelle, liian isoja ajatuksia.

On eri asia, jos aikuinen käyttäytyy lasta tai toista ihmistä kohtaan todella huonosti. Silloin saakin tehdä lapselle selväksi, ettei tämä aikuinen toimi oikein eikä se ole hyväksyttävää.


Jos saa hetkittäistä hyvää oloa
muiden ihmisten haukkumisesta ja arvostelusta, 
olkaa hyvä, antakaa mennä, 
mutta älkää tehkö sitä lasten kuullen, jos siihen ei ole syytä.



Rakkaudella 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.