perjantai 23. helmikuuta 2018

Äiti on toiselle äidille susi, lampaiden vaatteissa


Äitinä sitä toivoo saavansa vertaistukea, ei jatkuvaa arvostelua tai pätemistä muilta äideiltä. Jokaisessa perheessä on omat tapansa toimia ja useimmiten nämä tavat ovat ihan toimivia. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa.


Kuva: Pixabay


"Kun sinust tulee äiti, oot sen jälkeen vapaata riistaa. Kosh!!! Monilla ihmisillä on mielipiteensä teidän perheen kasvatustavoista ja teille saa tulla jakelee neuvoja, vaikkette niitä ole pyytäneet. Yks ärsyttävämpii lausahduksia: 'Kukin tyylillää, MUTTA...' ja lause jatkuu, milloin mikäkin tapa olisi tämän toisen henkilön mielestä just se oikea tapa ja te toimitte kyllä niiiin väärin.Imetystä viikko tai vuos, ruoka purkista tai omilla pikku kätösillä väännettynä, tai kodin ulkopuolella hoidossa... Asiat, joista saat vääntää ja olla perustelemassa muille, miksi teidän perhe toimii juuri niin kuin toimii. Ehkä sen vääntämisen sijasta olisi mielummin huomioitava perheen onnellisuuden taso, oli taustalla ratkaisut mitä hyvänsä. p.s. Äiti on toiselle äidille susi lampaan vaatteissa."

Ylläoleva lainaus on suoraan omasta facebook-päivityksestäni neljä vuotta sitten. Esikoinen oli tuolloin 1v2kk eli olin vasta hyvin vähän aikaa saanut tuta äitiyden varjopuolista, mitä tulee niin sanottuun vertaistukeen.

Olin jo siihen mennessä saanut huomata, miten perheet kuulevat herkästi arvostelua erilaisista valinnoistaan: 


  • miten kauan imetetään vai imetetäänkö ollenkaan vai onko peräti pullo mukana imetyksen ohella
  • aloitetaanko kiinteät 4 vai 6 kuukauden iässä
  • milloin laitetaan lapsi ensimmäistä kertaa yöhoitoon ja kuinka usein hän siitä eteenpäin on yökylässä
  • miten usein (yleensä se) äiti ottaa omaa aikaa
  • milloin (yleensä se) äiti palaa työelämään, meneekö lapsi perhepäivähoitajalle vai päiväkotiin
  • laitetaanko lapsi osa-aikaisena hoitoon, vaikka äiti on yksin tai vauvan kanssa kotona
  • miten kauan nukutaan perhepedissä
  • milloin vieroitetaan tutista/pullosta
  • millainen turvaistuin/-vyöistuin lapselle
  • otetaanko rokotteita ja mitä rokotteita otetaan, jos otetaan

Esimerkiksi Facebookissa erilaiset vanhemmille suunnatut vertaistukiryhmät voivat olla aivan ihania paikkoja jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan vanhemmuuteen liittyen, mutta samalla nekin voivat olla sellaisia piikittelyn ja pätemisen paikkoja. 

Lähipiirissä voi olla ihmisiä, jotka tukevat, kannustavat ja auttavat, mutta myös heitä, joilla päteminen ja "hyvällä" kerrotut neuvot tulevat pelottavan luonnollisesti. Joskus tuntuu kuin toisten ihmisten elämäntehtävä siinä kaikessa katkeruudessaan ja pätemisen tarpeessaan olisi nimenomaan saada toista loukattua ja saada tämä tuntemaan epävarmuutta omasta vanhemmuudestaan.

Kuva: Pixabay


Hyvin yleinen tapa arvostella on: "Ettei meillä vaan koskaan niin tai noin tehtäisi, mutta tottakai te saatte tehdä ihan niin kuin haluatte". Miksi pitää aina vetää mukaan se, miten itse tai miten ei perheenä toimisi jollakin tietyllä tavalla? Onko se pakko tuoda esiin? Ihan välttämätöntä? Miksi?

Maailma on nykyään täynnä erilaisia suosituksia ja kehotuksia. Tottakai tietyissä asioissa on pidettävä tiukka linja, mutta monissa asioissa oma maalaisjärjen käyttö on sallittua ja jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. On toki paljon perheitä, joissa monet asiat ovat pielessä, mutta silloin esimerkiksi yllämainitussa listauksessa olevat kohdat ovat niitä pienimpiä murheita ja silloin, kun kyseessä on huolestuttavampia tilanteita, pitäisi perheen asioihin puuttua ihan ulkopuolisenkin tahon.

Joka tapauksessa äidit osaavat olla niin ilkeitä toisilleen, käyttäen "vertaistuen antamista" aseena hyökätä toista vastaan. Toiset äidit tuntuvat saavan itselleen paljonkin siitä, että pääsevät pätemään, neuvomaan ja jakamaan milloin mitäkin erilaisia linkkejä tämän hetkisistä suosituksista. Itse kukin on saattanut joskus kokeilla, miltä tuntuu päteä ja neuvoa, vaikkei toinen osapuoli niitä neuvoja ole halunnut. 

Onneksi ihminen voi kasvaa ja kehittyä.   
 Huomata omat pienet valuvikansa, muuttaa suhtautumistaan asioihin ja ihmisiin. 

Allekirjoittaneen ystäväpiirissä on tällä hetkellä muutamia vauvoja, osa äideistä on ensikertalaisia, osa menee jo toista, kolmatta tai neljättä kierrosta, mutta hyvin varovaisesti otan kantaa oikeastaan mihinkään, ellei suoraan kysytä neuvoa tai että miten meillä on joissain asioissa toimittu. Varsinkin esikoisen saaneiden kanssa olen todella varovainen, koska siellä vasta opetellaan koko äitiyden ydintä ja hormonit antavat oman lisänsä hommaan. Kaikki on jotenkin todella herkkää ja haurasta, mutta silti suurin osa näistä tuoreistakin äideistä tietää, mitä tekee. Ja jos ei tiedä, etsitään kysymyksiin vastauksia.

Älykäs tietää, miloin on hyvä olla hiljaa
Kuva: Hidasta elämää


Vaikka kuinka joku asia ärsyttäisi ja tekisi mieli asiasta sanoa, kannattaa joskus olla ihan vain hiljaa. Vaihtaa tarvittaessa keskustelunaihetta kokonaan. Pyrkisimme siihen, että olisimme oikeasti vertaistukena toisillemme. Vakavista asioista ja huolenaiheista kannattaa ja pitääkin sanoa, mutta on syytä miettiä, mitkä tilanteet antavat aihetta kärkkäämpään sanomiseen. Miettiä, onko itsellä ihan oikeasti tarpeeksi tietoa asiasta ja perheen tilanteesta, jotta asiasta voi sanoa? Omaa ulosantiaan ja tapoja ilmaista asioita voi myös harjoitella.

On erilaisia tapoja ilmaista asioita. Mitkä vaihtoehdot näistä kuulostavat teidän korvaanne paremmalta?

"Mikä teillä on pakkasraja, kun nukutatte lasta ulkona?" 
"Miten saitte vierotettua taaperon tutista?" 
"Et kai sie herranen aika lasta laita ulos nukkumaan -15 asteen pakkasessa?? Sehän paleltuu sinne! Kyllä meillä raja oli just se -10, mikä ulkoilussa on suositus muutenkin alle 1-vuotiaiden lasten kanssa, jos et sattunut tietämään!" 
"Kyllä nyt kannattaa se tutti äkkiä jättää pois tommoselta yksvuotiaalta, kun kohta sillä on hampaat ja purenta ja kaikki pielessä eikä sitä tuttia ole enää helppo vierottaa!"

Niinpä. Tapoja ilmaista asioita on monia. On jokaisen oma valinta, millä tapaa haluaa asioita kysyä. Ihmetelläkin voi, mutta siitä ihmettelystä voi jättää sen kauhistelun ja tulevaisuuden kuvien mustamaalaamisen pois. Jos ei ota opikseen, on turha miettiä, miksi ihmiset mahdollisesti kaikkoavat ympäriltä tai miksei asioista kuule enää senkään vertaa.



Rakkautta ja välittämistä, 
sitä meistä ihan jokainen tarvitsee <3



Rakkaudella
Henna


P.S. Vittuilu ei aina ole välittämistä, ei varsinkaan sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät tunne toisiaan todella hyvin.

Seuraathan blogiani jo Facebookissa ja/tai Instagramissa ? :) Jos et, tervetuloa <3



Muutamia linkkejä vanhempiin teksteihini:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.