maanantai 5. helmikuuta 2018

Helpottava helmikuu


Kuluvaa kuukautta voisi kuvailla helpottavaksi helmikuuksi. Pimein ja pisin osa talvesta on selätetty. Helmikuu on viimeinen virallinen talvikuukausi. Aurinko alkaa näyttäytymään useammin. Se hieman jo lämmittää sekä sulattaa jäätä, näyttäen samalla sisätiloissa, miten pölyistä ja likaista osaakin olla.

Päivien valoisa aika pitenee kohisten. Siinä missä vielä viime viikolla aamulla kello kahdeksan aikaa taivaanrannassa vasta kajasti valo, on tällä viikolla samaan aikaan jo valoisaa. Pian pääsee alkuillasta valoisan aikaan lenkille. Kohta ei enää tarvitse viritellä kaikenmaailman heijastimia, heijastinliivejä ja erilaisia vilkkuvaloja, jottei varmasti jää auton alle vain siksi, kun on pimeää eivätkä jalankulkijat erotu.

Kevät saapuu vauhdilla. Pieninä hetkinä voi jo haistaa sellaisen kevään tuoksun. Osalle tämä tarkoittanee lumen alta paljastuvia koirankakkakasoja, itse miellän joksikin muuksi. Sellaiseksi uuden alun tuoksuksi? Joinakin päivinä linnutkin laulavat eikä niiden laulu kuulosta mollivoittoiselta, vaikka vetäisivätkin samaa biisiä kuin aiemmin talvella.

Helmikuussa on jälleen paljon kivoja juttuja. Laskiainen, ystävänpäivä ja hiihtoloma sekä allekirjoittaneen syntymäpäivät ja kihlapäivämme. Yhtä juhlaa siis.


Kuva: Pixabay


Helmikuu antaa jälleen enemmän toivoa. Se muistuttaa, että syksyn ja talven pimeistä ajoista kyllä selvitään. Ei aina ihan niin ehjinä, mutta selvitään kuitenkin. Pimeä vuodenaika tuntuu tekevän monista ongelmista vielä suurempia. Oma mieli saattaa olla sellainen musta möykky. Joutuu keskittymään ihan toden teolla siihen, ettei pimeys veisi kokonaan mukanaan.

Synkimpinä kaamosmasennuksen hetkinä pitäisi yrittää muistaa, että tuleva valoisampi ajanjakso taas auttaa jaksamaan vähän paremmin. Tämä on nyt itseäni auttanut, vaikka kuluneena talvena lievän masennuksen oireet iskivät päälle aiempaa voimakkaammin.

Helmikuussa osaa jo tuleva kesä kutkutella mieltä. Mietitään, mahtaako tulla lämmin kesä vai sataako ja tuuleeko koko kesän. Joka tapauksessa kesällä ei (välttämättä) tarvitse pukea montaa kymmentä kerrosta vaatetta, kun lähtee ulos. Autoa ei tarvitse lämmittää/harjata lumesta/skrapata jäisiä ikkunoita. Ei tarvitse rämpiä milloin loskapaskassa ja milloin liukastella teillä, jotka ovat parempia luistelupaikkoja kuin urheilukenttien jäät.

Tietysti ennen tätä kauan odotettua kesää on se kevät, jolloin taistellaan vk-varusteiden kanssa. Niitä voi tarvita pitkälle kesäkuuhun. Välikausiaikana meinaa iskeä epätoivo, kun tuntuu, ettei ikinä osaa lapsilleen, saati itselleen, pukea oikeita varusteita päälle. Milloin on vaatteita liian vähän ja milloin liian paljon ja milloin olisi pitänyt olla kuravehkeet ja milloin olisi pärjännyt ilman. Helpompi siis viedä päiväkodillekin säilytystilojen puitteissa tarpeeksi erilaisia vaatteita ja asusteita, kyllä päiväkodin aikuiset osaavat sieltä oikeat varusteet valita. Kotona hoidetaan homma erehdysten kautta.

Mutta, kevät, aurinko ja valoisat päivät! Ne tulevat tekemään niin hyvää itse kullekin. Tuntuu, että kuluneena talvena rikkinäisiä sieluja on ollut ympärilläni enemmänkin, mukaan lukien itseni. Toivon, että nämäkin sielut pikkuhiljaa tulisivat ehjemmiksi ja he huomaisivat edes pienenkin hyvän ympärillään, vaikka muuten synkkää olisikin.

Aina se ei ole helppoa, mutta

nauttikaa valosta, nauttikaa elämästänne.


Rakkaudella
Henna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.