perjantai 16. maaliskuuta 2018

F**k it all!


Blogimaailmaan kuuluu myös erilaiset haasteet, joita bloggaajat heittelevät toisilleen. Mommy Be Good -blogin Brita heitti itselleni haasteen nimeltä "F**k it all", jossa tarkoituksena on huutaa maailmalle sitä pahaa oloa pois.

Britaa lainatakseni:

"Sille ihmiselle, joka ryösti teiltä jotakin itsestänne.
Sille virheelle, joka tuhosi jotakin sinussa.
Sille lupaukselle, joka ei toteutunut, ja tuhosi sun uskon.
Se saa olla mikä vaan koettelemus, henkilö tai rumuus, joka jätti jäljen."

Näitähän minun elämässäni riittää. Fuck it all, todellakin.


Kuva: Pixabay


Kiitos teille, jotka seurakunnan kerhossa jätitte minut leikkien ulkopuolelle. Olisin minäkin halunnut niillä hienoilla kampausvehkeillä leikkiä, mutta ne omittiin silmieni edessä ja tehtiin selväksi, etten ole tervetullut porukkaan, koska olen niin outo.

Kiitos teille, jotka ala-asteella kuljitte rivissä koulun pihaa ympäri ja kun yritin teitä vaivihkaa seurata seuran puutteessa, käännyitte ja totesitte silmät leiskuen: "Mitä siä meit seuraat? Mee muualle". Tuntui aika helvetin pahalta 7-8-vuotiaasta tytöstä.

Kiitos teille, jotka erään kerran ala-asteella jätitte minut ainoana tyttönä kutsumatta kaverisynttäreille, mutta soittelitte sieltä synttäreiltä pilapuheluita lankapuhelimeemme ja kysyitte, miltä tuntuu, kun en saanut kutsua synttäreille. No helvetin pahalta tuntui, kiitos vaan.

Kiitos teille, jotka olette nimitelleet minua laudaksi, majavaksi, tyhmäksi ja että mun olisi parempi kuolla pois. Pilkanneet herkkyyttäni, vittuilleet, koska se "kuuluu asiaan".

Kiitos teille, jotka olette käyttäneet naiviisuuttani, sinisilmäisyyttäni ja kiltteytäni hyväksenne, eri tavoin. Tämä on johtanut kaikenlaisiin virheisiin omalta osaltani, kun olen halunnut vain saada hyväksyntää, rakkautta ja kuvitella, että kelpaan. Olenkin kelvannut aika moneen tarkoitukseen, hetkeksi ja sen jälkeen on heitetty nurkkaan kuin märkä tiskirätti.

Kiitos teille, joiden niin sanottuna "hätäsatamana" olen saanut toimia. Paremman seuran puutteessa kelvannut sen hetken, kunnes taas ne paremmat kaverit ovat ottaneet teidät takaisin porukkaan.

Kiitos teille, jotka olette olleet mulle niin helvetin kateellisia jostain matikan koenumeroista lähtien ja myöhemmin mun pärjäämisestä tässä elämässä ja sen kateuden takia olette yrittäneet hankaloittaa mun elämää puhumalla paskaa, arvostelemalla, sanoneet ylpeäksi. Etten muka ymmärrä, koska olen syntynyt kultalusikka suussa eikä elämässäni ole ollut vastoinkäymisiä. Etten tiedä mistään mitään.

Jos lähdetään siitä, että olin ala-asteella opettajan puhuttelussa, koska minä olin kuulemma kiusaaja. Minä, joka kolmannella luokalla en nukkunut öisin, koska stressasin tulevaa koulupäivää. Minä, joka kärsin päivittäin vatsakivuista, koska stressasin, että mitähän muut seuraavaksi keksivät, mistähän seuraavaksi huomautetaan.

Kiitos teille, jotka olette vähätelleet minua, mutta toisaalta taas kokeneet uhkaksi, jonka takia teidän on vaikea katsoa silmiini ja vastaantullessanne katsotte varpaisiinne samalla mumisten jotain epäselvää.

Todellakin FUCK IT ALL saatana!!

Kiitos teidän kaikkien, olen tänä päivänä  se, millainen olen. Olen itsekin kiusannut, naureskellut, arvostellut, jauhanut paskaa. Ihan siksi, koska olen kaivannut sitä hyväksyntää, yrittänyt näyttää, ettei muka tunnu missään. Että olen kova, vaikka olen itse ollut rikki ja ruma sisältä.

Kiitos teidän kaikkien, olen helvetin vaikea ihminen ihmissuhteissa, koska en vieläkään tiedä tai luota, milloin ihminen oikeasti minusta tykkää ja milloin taustalla on jotain muuta. Pelkään, että minulle nauretaan selän takana. Juonitaan. Otan etäisyyttä, saatan vain "hävitä" takavasemmalle, en enää ole niin avoin.

Olen ajautunut vaikeisiin ihmissuhteisiin, joissa olen ollut altavastaajana. Se kiltti, joka ottaa kaiken paskan vastaan, koska se "kuuluu" siihen pakettiin. Juossut muiden pillien mukaan, kun sormia vain napsautetaan. Olen hakenut hyväksyntää vääränlaisilta ihmisiltä.

Olen tehnyt väärin, itseäni ja muita kohtaan, mutta mie tiedän sen. Olen erittäin tietoinen omasta huonommuudestani ja virheistäni.

Olen toisaalta helvetin epävarma ihminen, mutta toisaalta taas olen monelle ihmiselle saanut näyttää, että tässä muuten ollaan ja ihan hyvin loppujen lopuksi pyyhkii. Ihan hyvin minä voisin olla se, joka istuu joka ilta paikallisessa kaljalla, koska ei ole muuta elämää. En onneksi istu. Ei tarvitse. Olen päässyt elämässäni pidemmälle.

Vielä kerran: FUCK IT ALL !

Mie nousen täältä vahvempana kuin koskaan enkä aio enää sietää mitä tahansa paskaa muiden ihmisten osalta. Mie en ole mikään helvetin likasanko. Tunteet ne on mullakin ja mun sisällä asuu aika helvetin haavoittuvainen sekä rikkinäinen tyttö. Osa sen tietää, osa ei tiedä, mutta aavistaa jotain ollessaan mun kanssa tekemisissä. Osa ei halua sitä nähdä, vaikka miten selittäisi.

Mie todellakin opettelen pärjäämään itseni kanssa ja olemaan parempi ihminen, itselleni sekä muille, mutta ei se jumalauta helppoa ole.


Kiittäen
Henna


Saatat olla kiinnostunut myös näistä:

Mikä oikeuttaa ihmisen olemaan ilkeä?

"HYI VITTU, OOT SIÄ JOKU LESBO VAI?!"

Miten puhut muista ihmisistä lastesi kuullen?






8 kommenttia:

  1. Rohkea ja puhutteleva teksti ja samalla tosi surullinen. Tekisi mieli halata sitä pientä Hennaa, jolle muut ovat niin ilkeitä koulun pihalla. Halaus isommalle Hennalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! ♡
      Päällisin puolin ei kuulemma aina uskoisi, mitä minunkin tähän asti eletty elämä pitää sisällään, vaikka helpolla silti olen päässyt verrattuna monien muiden elämiin, mutta kyllä nämä ovat jälkensä jättäneet.

      Poista
  2. Tämä voisi olla melkeinpä suoraan minun kirjoitama. Poikeuksena seurakunnan kerhojen ja pyhäkoulun aikaan minulla oli vielä paljon ystäviä eikä kiusattu.

    Ja tuon allekirjoitan täysin, että raju hyljeksiminen, kiusaaminen, nimittely yms. PN tehnyt ystävyyssuhteissa äärimmäisen epävarmaksi aikuisena. Sitä ei osaa, eikä pysty luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinuu ♡♡ :(

      Näitä kokemuksia on valitettavasti liian monella :( Ei ihme, että ympärillämme on paljon itsemme lisäksi sisimmässään rikkinäisiä sieluja.

      Poista
  3. Rohkeaa tekstiä. Mulla pisti erityisesti silmään se, miten myönnät omat virheesi ja pyrit tekemään töitä niiden muuttamiseksi, ihan huikeaa!
    Hieno, ajatuksia herättävä postaus.

    http://isivuosi.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)

      Jotta pystyy muuttamaan toimintatapojaan lähes missä tahansa elämän osa-alueella, täytyy ensin nähdä ja myöntää ne asiat, jotka ovat pielessä. Tämän jälkeen aletaan toteuttamaan muutosta askel kerrallaan. :)

      Voin sanoa, että kipeällä matkalla tässä ollaan, mutta pikkuhiljaa parempaa kohti :)

      Poista
  4. Kiitos. Hieno kerronta, respect. Rikkinäiset ihmiset ovat he, joilla on jotakin sanottavaa. Ja usein se on merkityksellistä ja pakollista huutaa ulos. ��
    T. Mommy be Good/Brita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Brita kommentistasi ja kiitos vielä haasteesta! ♡ Oli terapeuttinen kokemus ja tästä on hyvä jatkaa.

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.