perjantai 9. maaliskuuta 2018

Millaista on elämä 2- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa?


Meillä on joulukuussa 2012 ja 2015 syntyneet pojat. Heistä huomaa, että ovat veljeksiä, mutta taas toisaalta he ovat niin kovin erilaisia luonteiltaan. Näin ollen antavat toisilleen paljon, hyvässä ja pahassa.

Mutta millaista onkaan elämä poikien kanssa?




Se on...

... naurun remakkaa ja riemun kiljahduksia.

... pieru-, pissa- ja kakkajuttuja.

... huumoripläjäyksiä.

... laulelua ja loruttelua.

... kysymyksiä, kysymyksiä ja kysymyksiä.

... haleja ja suukkoja.

... uhmakausista toisiin uhmakausiin siirtymistä.

... pienistä ja isoista asioista vääntämistä.

... veljesten keskinäistä nahistelua ja tappelua...

... mutta myös halailua ja toista hyvänä pitämistä.

... kehuja ja kannustamista.

... tavaroiden ja lelujen jäämistä niille sijoilleen.

... vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

... sisällä juoksemista ja hyppimistä.

... huutoa ja kiljumista.

... polvista rikkinäisiä housuja.

... aamuisin pörröisiä hiuksia ja unenpöpperöisiä silmiä.

... öisin käsien kietomista äidin tai isin ympärille.

... piirtämistä ja taiteilua.

... pelejä, pelikoneita ja leikkejä.

... leluautojen parkkeeraamista yöksi sänkyihin.

... työkoneiden ja -autojen bongaamista.

... taisteluleikkejä.

... uuden oppimista ja oivaltamista.

... isomman osalta hyvin kohteliasta käytöstä, osaa pienempikin jo sanoa "kiikki".

... rikkinäisiä leluja pienemmän jäljiltä.

... piiloutumista ja karkuun juoksemista pienemmän toimesta.

... luonne-erojen ja tempperamenttien yhteentörmäyksiä.

... näsäviisastelua.

... riittämättömyyden tunnetta äidillä.

... itkua ja herkistelyä.

... poikien ja heidän isänsä riehumissessioita.

... iltaisin kuuluisia iltavillejä, kun ei haluta käydä nukkumaan, vaikka väsyttääkin.




Elämä 2- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa ei ole ainakaan tylsää. Sitä sanotaan, että lapsi valitsee itselleen sellaiset vanhemmat, jollaisia hän tarvitsee elämänsä matkalla. Välillä tätä asiaa pysähdyn miettimään ja toivon, että lunastan virheistäni huolimatta paikkani poikiemme kasvattajana ja heille rakkaana ihmisenä. Toivon, että heistä kasvaa hyviä miehiä, mahdollisesti myös puolisoita ja isejä.

Ainakin he ovat ihan tavallisia poikia, mutta kuitenkin omalla tavallaan erityislaatuisia.


Rakkaudella
Henna


Tässä pari vanhempaa tekstiä ajalta, jolloin kuopus oli vielä vähän pienempi ja meno oli hieman rauhallisempaa :D

Tää mahtava tyyppi...

Äiti poikien

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.