lauantai 3. maaliskuuta 2018

Rohkeasti heikko


Välillä tulee niitä hetkiä, jolloin ei uskalla kertoa tunteitaan ja ajatuksiaan kenellekään, koska pelkää näyttää muille niitä omia, niin sanottuja heikkouksiaan. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, jolloin on hyvä uskaltaa olla rohkeasti heikko.


Lauantaiaamuna mies lähti maalle hommiin ja meidän oli tarkoitus viettää poikien kanssa kotipäivää. Halasimme miehen kanssa hänen tehdessä lähtöä ja samalla kuiskasin hänen korvaansa, etten jaksa, minua ahdistaa.

Mies lähti ja mie päätin suunnata poikien kanssa ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Ulkoilu ja aurinko, sehän pelastaa kaiken? Puoli tuntia olimme omalla pihallamme ja senkin ajan nieleskelin kyyneleitä. Vähän väliä oli pikkuveikka sotkemassa isoveljensä leikkejä ja seesteisen talviulkoilun rikkoi nahistelun ja tiuskimisen äänet.

Nahistelua riitti, kunnes komensin pojat sisälle. Sisään päästyämme itkimme kaikki ja mulla oli jonkunasteinen hermoromahdus päällä. Hanskat ja pipot lentelivät, suustani pääsi ties mitä sammakoita. Esikoinen jäi kurkkimaan välioven taakse. Katsoi raukka taas ihmeissään, mikä äitiä oikein vaivaa :(

Melko pian rauhoituin, autoin esikoiseltakin lempeästi ulkovaatteet pois päältä, istuimme eteisen lattialla, halasimme ja itkimme. Pyytelin jälleen kerran anteeksi. "Taas äidillä meni yli, äiti rakastaa teitä, tämä ei ole teidän vika".


Harvoin enää laitan kenellekään viestiä silloin, kun mun olo on pahimmillaan. Yritän pärjätä tunteideni kanssa yksin. Häpeän. En halua olla valittamassa koko ajan. Kirjoittelen noin muuten tuntemuksistani joidenkin ystävieni kanssa, mutta nämäkin silloin, kun hetki on hyvä enkä ole niin kovin paljon negatiivisten tunteideni vallassa.

Kyynelten lomassa kuitenkin näpyttelin ystävälleni viestin, jossa kerroin, miten oli taas koettu äitiyden tähtihetkiä sinä kauniina lauantaiaamuna. Pelotti lähettää se viesti. Pilaisinko hänen päivänsä viestilläni? Ei pitäisi tällä tavalla viikonloppuisin viestitellä, kun kaikki viettävät perheaikaa tai tekevät jotain muuta laadukasta.

Vastausviestissä tulikin takaisin sydämiä ja kysymys, haluaisimmeko mennä heille leikkimään. Aloin taas itkemään enemmän. Meinasin ensin vastata, ettemme nyt oikein kerkeä tai jaksa, koska olin todella väsynyt, mutta tartuin itseäni niskasta kiinni ja vastasin myöntävästi. Tiesin, että se olisi paras ratkaisu. Lähteä ihmisten ilmoille. Päästä juttelemaan aikuisen ihmisen kanssa. Ihmisen, jolla on parempi kärsivällisyys kuin minulla.

Vajaa tunnin päästä seisoimme poikien kanssa ystäväni oven takana valmiina saamaan sielunhoitoa koko porukka. Itse edelleen vähän häpeissäni, mutta myös nöyränä ja kiitollisena. Hyvä kun uskalsin ystävääni ja tämän puolisoa silmiin katsoa, mutta toisaalta olisi tehnyt mieli alkaa heti itkemään.

Kolme tuntia lasten leikkejä sisällä ja ulkona, niitä näitä ja vähän syvällisempiäkin toisen aikuisen kanssa jutellen. Sain mukaani ison kasan kirjoja, joita aikanaan toivottavasti jaksan lukea. Kotimatkalla kuopus nukahti rattaisiin ja saimmekin esikoisen kanssa rauhalliset puolitoista tuntia.

Tällä kertaa todellakin kannatti olla rohkeasti heikko. Kannatti laittaa viestiä juuri siinä hetkessä, kun tuntui pahalta. Kannatti myös rohkeasti tarttua tilaisuuteen ja vastata myöntävästi. 

Kun vielä oppisi luottamaan, että kyllä siellä linjojen toisessa päässä on ihmisiä, jotka ymmärtävät tai ainakin yrittävät ymmärtää. 

Ihanaa, kun on olemassa ihania ihmisiä, jotka osaavat näissä tilanteissa toimia paremmin kuin minä osaisin ♡ Kiitos ♡


Rakkaudella


4 kommenttia:

  1. "Kun vielä oppisi luottamaan, että kyllä siellä linjojen toisessa päässä on ihmisiä, jotka ymmärtävät tai ainakin yrittävät ymmärtää."

    Tämä! Toivottavasti sinun kohdalla tätä luottamusta ei koskaan petetä.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että laitoit viestin ja että sinulla on tukiverkostoa ❤ Kaikilla äideillä(kin) on välillä vaikeita hetkiä, et ole yksin ❤

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että on tollaisia ystäviä!

    VastaaPoista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.