torstai 22. maaliskuuta 2018

"Toi riuhtoo lastaan!" | Vai sittenkin jotain muuta?


Näet kaupassa äidin ja lapsen. Lapsi haahuilee ja hipelöi kaikkea. Käännät katseesi hetkeksi muualle ja kun taas katsot äitiä ja lasta, nappaa äiti lasta käsivarresta kiinni ja yhtäkkiä lapsi on lattialla itkemässä. Ajattelet mielessäsi, että lapsen äiti varmasti suutuspäissään, ihan tahallaan riuhtaisi lastaan ja tämä kaatui? Vai miksi se äiti yhtäkkiä otti reppanaa käsivarresta kiinni?




Käännetäänpä kolikko toistepäin. Pieni lapsi, ihan sellainen taapero, jolla on elämä edessä ja tukka takana, on hyvin vauhdikas jaloistaan. Hän tykkää juosta vanhemmiltaan karkuun, kasvoillaan sellainen pieni tai isompi virne. Piiloon on erittäin kiva mennä ja siellä piilossa osataan olla iiihan hiljaa, ettei kukaan vain löydä. Aika kivoja leikkejä, tämän taaperon mielestä. Vanhempiensa mielestä ei aina niin kivoja leikkejä. 

Meillä asustaa tälläinen vikkeläjalkainen, reilu 2-vuotias taapero, joka rakastaa yllämainittuja asioita. Hänestä on aivan ihana ottaa jalat alleen ja juosta karkuun, kunhan on ensin virnistänyt tyyliin "Hähää, nytpä mie muuten meen etkä saakaan kiinni!". Hän menee ovien taakse ja erilaisiin syvennyksiin piiloon sekä osaa olla hiljaa. Pitkänkin aikaa, ihan hiljaa. Ihan niin kuin piiloleikissä kuuluukin olla.

Tämähän on ihan jees silloin, kun ollaan kotona tai jossain muussa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Entäs kun siirrytään tämän taaperon kanssa esimerkiksi kauppoihin ja parkkipaikoille? Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kaveri on päättänyt ottaa jalat alleen ja juosta karkuun.  

Siinä kohtaan ei maanitella lempeästi pysähtymään ja korvathan ovat muutenkin koristeina, joten esimerkiksi parkkipaikalla on joko kerettävä nappamaan käsivarresta kiinni tai juostava perään ja nostettava syliin. Näissä tilanteissa on muutaman kerran käynyt niin, että lapsi on kiinniotettaessa menettänyt tasapainonsa ja kaatunut maahan, jolloin tilanne on näyttänyt siltä, että tämä olisi tahallinen teko. Olen saanut aika pahojakin katseita tämän myötä, vaikka olen vain yrittänyt saada lapseni kiinni ennen kuin hän on liiskana auton alla.

"Miksi annatte lapsen kävellä vapaana, jos hänellä kerran on taipumus karkailla?"

Aika paljon edelleen kannamme paatintappiamme sylissä, rattaita ei tule enää raijattua mukana. Kaupassa hän pääsääntöisesti istuu kärryissä ja parkkipaikalla kannetaan sylissä, jotta nämä tilanteet vältetään. Joskus hän saa kaupassa kävellä vapaasti, mutta kärryihin joutuu, jos homma ei toimi. Autolle mentäessä esimerkiksi päiväkodilla hänet on pakko laskea maahan siksi aikaa, että saan meidän huonosti toimivat auton ovet auki. Pari kertaa hän on kokeillut onneaan ja sännännyt siinä kohtaan karkuun, mutta olen saanut haalarin hupusta napattua kiinni. Nyt on alkanut sujumaan, että hän hienosti odottaa auton vieressä ja saa tästä kehuja. On yritetty puhua, että tuollaisen säntäilyn seurauksena voi jäädä auton alle ja siinä voi käydä huonosti, tulla iso pipi.

Esikoisen kanssa tätä ongelmaa ei ole koskaan ollut, päinvastoin. Hän on pysynyt lähellä kuin liimattu, senkin takia on ottanut oman aikansa tottua siihen, että tämä toinen lapsi voi hyvinkin sännätä ihan milloin vain ja mihin vain, pelkäämättä ollenkaan. Muutamat sydämentykytykset on tässä koettu ja todella skarppina saa olla. 

Että jos joskus paikallisessa Prismassa tai kauppakeskuksessa kuulutetaan pienen vaaleahiuksisen pojan vanhempia, voi se olla meidän poika, joka infopisteellä odottaa vanhempiaan. Ja jos se lapsi on aiemmin sattunut kaatumaan kiinniottotilanteessa, sitä lasta ei ole siinä kohtaan ilkeyttään riuhdottu, vaan yritetty saada kiinni ennen kuin hän katoaa. Tuommoinen paatintappi häviää aika hyvin kauppojen tavarapaljouteen.

Tämä toimikoon myös hyvänä muistutuksena niille autoilijoille, jotka ajelevat parkkipaikoilla joskus aika kovaakin vauhtia. Ei se muuten ole kuin sekunti, kun sieltä autojen välistä juoksee alta metrin mittainen lapsi auton alle, vaikka lapsen vanhempi olisi ollut kuinka skarppina.


Rakkaudella 
Alta metrin mittaisen, vikkeläjalkaisen 2-vuotiaan pojan äiti


P.S. Tämä samainen taapero heitti hammasharjansa vessanpönttöön tässä eräänä kauniina iltana.

6 kommenttia:

  1. Toisia ei todella pidä tuomita, ennen kuin heidän kengissään on kävellyt kilometrin. Toisten silmään asiat näyttää pahalta, ja joskus tuntuu, että ihmiset hakemalla hakee jotain, mitä tuomita - vanhemmuus siinä päällimmäisenä. Meillä kuopus on vilkas ja on jouduttu monet kauppareissut taistelemaan. Onneksi ikää alkaa olla jo sen verran, että tilanteista selvitää helpommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kommentistasi :)

      Onnekso teillä on alkanut kuopuksen kanssa helpottamaan. Kyllä se meilläkin aikanaan, nyt vain koettelee.

      Tämän ja monien muidenkin asioiden suhteen olen sitä mieltä, ettei pidä tuomita/tehdä johtopäätöksiä yhden tapahtuman perusteella.

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! Minä aina ihmettelen niitä taaperoita, jotka nätisti kulkevat vanhemman vierellä, ja jotka tosiaan voi päästää kävelemään itsekseen parkkipaikoilla tai ylipäänsä missään! Nimimerkillä tänään kolmevuotiaan viikarin lapsimessuilla (hetkellisesti) kadottannut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)

      Meidän 5v esikoinen on ollut ja on edelleen juuri sellainen, joka ei todellakaan lähde säntäilemään, karkaile tai mene piiloon. On hyvin visusti pysynyt vierellä ja se on ihan hänen luonteestaan kiinni.
      Pikkuveli on eri maata :D

      Tsemppiä sinne! ♡

      Poista
  3. Niissä tilanteissa, jotka ohikulkija näkee, on yleensäkin aika paljon enemmän kuin se sekunti, jonka se ohikulkija näkee. Ja parivuotias tosiaan häviää aika liukkaasti kaupassa, parkkipaikalla ja kirjastossa. Viimeisimmästä olen joskus etsinyt valvontakameran välityksellä missä pikkunapero seikkailee, ja opastanut sitten enemmän tai vähemmän huolestuneen omistajan oikeaan suuntaan.
    Siinä, että lapsi kupsahtaa nurin kun tasapaino pettää kesken sen ensimmäisen karkuun säntäävän askeleen, on paljon pienempi haitta kuin siinä, että lapsi juoksee vahingossa auton alle tai törmää esimerkiksi toisen ostoksilla olijan painavaan ostoskärryyn.

    Myöskin tykkään hurjasti termistä "paatintappi". Kuvaa hyvin parivuotiaan kokoista yksilöä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kettu hyvästä kommentista! Hyvin kiteytetty :)

      Paatintappi on loistava termi/nimitys tuollaiselle pienelle taaperolle, alta metriselle :D

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.