sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tunteiden sanoittamisen vaikeus


Vaikka ihminen olisi kova puhumaan, juttelemaan niitä näitä, kertomaan omasta elämästään hyvinkin avoimesti, voi kuitenkin omista tunteistaan kertominen olla todella vaikeaa. Siinä kohtaan saattaa mennä täysin lukkoon, kun pitäisi uskaltaa kertoa, miltä itsestä ihan oikeasti tuntuu.


tunteiden sanoittaminen


Olen itse sellainen suupaltti. Minun on suhteellisen helppo käydä vieraampienkin ihmisten kanssa tietyntasoista smalltalk-keskustelua ja minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Tuntuu, että monenkin kanssa löydän edes jonkun keskustelunaiheen, jos ei muuten, niin puhutaan sitten vaikka säästä. 

Nuorempana olin myös todella avoin. Helposti aloin sen pienenkin tutustumisen jälkeen puhumaan omasta menneisyydestäni ja kokemuksistani. Olen paljastanut monille ihmisille sellaisia asioita, jotka eivät olisi kuuluneet juuri heille. Olen kai sillä tavalla yrittänyt saada niitä uusia ystäviä? 

Hyvä kuuntelija, huono puhuja?

Minulle avaudutaan helposti, hyvin herkistä ja vaikeistakin asioista. Pidän itseäni hyvänä kuuntelijana. Ehkä saatan kertoa omista kokemuksistani, jos niistä voisi olla apua toiselle. En kuitenkaan tyrkytä neuvojani, ellei niitä kysytä ja ehkä se tärkein: en tuomitse. Yritän ymmärtää puhujaa, nähdä asioissa ne monet eri puolet.

Mutta sitten kun itse pitäisi kertoa, omista tunteistaan ja niistä kaikista syvimmistä ajatuksistaan... Kyllä osaakin olla vaikeaa ja turhauttavaa! Luulin olevani ihan hyvä siinä hommassa, kun puhun muutenkin paljon, mutta viime kuukaudet ovat herättäneet näkemään asian toisin. 

Olen miettinyt asiaa paljon ja todennut, että tunteista kertomisen vaikeus on ollut yksi heikkouksistani. Omista tunteista puhuminen ahdistaa. Menen lukkoon. Pelkään, että tapahtuu jotain kamalaa, jos alan tunteistani syvemmin puhumaan läheisten ihmisten kanssa. Eniten pelkään, että romahdan muiden nähden. Siksikin pidättelen. Saatan tästä syystä mahdollisesti vaikuttaa pinnalliselta, etten muka haluaisi kertoa mitään. Olen kuitenkin kovettanut itseäni tietyllä tapaa.

En ole aiemmin välttämättä osannut oikeilla hetkillä kertoa, edes kirjoittamalla, miltä minusta juuri siinä hetkessä on tuntunut tai miten olen kokenut asioita. Olen nieleskellyt, olettanut, että toinen ymmärtää, vaikken mitään sanoisi tai sanoisin hieman kierrellen ja kaarrellen. Olen myös ollut liian kiltti. Että antaa vaan sataa lokaa niskaan, minä kyllä kestän kaiken.

Olen nyt pikkuhiljaa opetellut kertomaan tunteistani. Laitoin tässä vähän aika sitten ystävälleni viestiä, jossa kerroin, miten eräs aiemmin tapahtunut asia otti silloin aikanaan hieman lujille, mutta silloin hänen onnensa ei kuitenkaan ollut multa pois enkä purkanut omia tuntemuksiani häneen. Tämänkin viestin kirjoittaminen tuntui eräänlaiselta lottovoitolta. Uskalsin kertoa, miltä minusta oli tuntunut.

Sitten on ollut sekin ääripää, että vaikka kuinka yrittäisin kertoa tunteistani, hyvällä tai pahalla, sitä ei oteta tosissaan. Tämä taas johtaa siihen, etten viitsi enää edes yrittää. Sulkeudun entisestään. Miksi suotta avata sydäntään ja mieltään?

Apua ammattilaiselta?

Ulkopuolisessa keskusteluavussa on se hyvä puoli, että siinä toisessa tuolissa istuva alansa ammattilainen ei todellakaan tuomitse tai vähättele. Hän kuuntelee ja esittää lisäkysymyksiä, joiden avulla omista tunteistaan olisi helpompi kertoa ja avautua. Olen nyt parilla keskustelukäynnillä kertonut ja sanoittanut tunteitani sekä ajatuksiani erilaisten kuvakorttien avulla. Olen hänelle saanut sanottua nikotellen, melkein itsestäni väkisin pakotettuna ääneen sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita en ole tuonut julki kenellekään muulle, en ystävilleni enkä blogissani.

Erilaisten tunteiden sanoittaminen onkin yllättävän vaikeaa. Joihinkin tunteisiin liittyy ihan puhdasta häpeää. Toiset tunteet ovat  taas sellaisia, että on helpotus päästää ne ulos. Huomata, etten olekaan mikään outo lintu. Olen pitkään tietyllä tavalla padonnut tunteitani sisälleni ja se valitettavasti näkyy nyt sellaisena turhautumisena, suruna, raivona ja kapinointina. Pato alkaa murtumaan, henkisesti vahvempi nainen alkaa kaivamaan ulospääsyä.

Voin ehdottomasti suositella suuntaamista ammattilaisen juttusille, jos yhtään kokee sellaiselle tarvetta. Ei siellä välttämättä tarvitse käydä kuin muutama kerta, jotta silmät avautuvat, mieli kevenee ja saa sisällään velloviin kysymyksiin vastauksia.


tunteiden sanoittaminen


Edellinen postaukseni, F**k it all oli toisaalta terapeuttinen kokemus. Vieläkin tuntuu, että takki on sen tekstin kirjoittamisen jälkeen suhteellisen tyhjä. Tajusin, että se oli nyt tärkeä osa tätä matkaa, jota  parhaillaan kuljen. Minun on opeteltava puhumaan tunteistani enemmän, joko sitten puhumalla tai kuten parhaiten osaan, eli kirjoittamalla.

En halua, että minusta tulee mikään töksäyttelijä, joka kertoo vankat mielipiteensä asiasta kuin asiasta, näyttää tunteensa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta haluan olla hieman rohkeampi kertomaan, miltä minusta ihan oikeasti tuntuu.

Se matka on hyvässä alussa.


Rakkaudella
Henna


2 kommenttia:

  1. Mulla on sama ongelma. Puhun paljon, olen avoin, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta tunteiden kertominen siinä hetkessä kun niitä pitää puhua. Niin se on niin pirun vaikeaa ja suutun itselleni ja tehtävää. Koulussa silloin tällöin käydään erilaisia tunnekortteja, niin olen aina se jolla menee hermot, kun on vaikeaa puhua koko luokalle miltä musta tuntuu siinä hetkessä. Se ei edes onnistu yhdelle puhuttuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi kommentistasi! :)

      Kuulostat hyvin samanlaiseslta kuin minäkin. Voisin kuvitella, että tuollainen porukassa tehtävä tunnekorttien läpikäyminen voisi olla itsellenikin kova paikka.

      Voisiko olla jotenkin niin, että tällä kaikella avoimuudella ja sosiaalisuudella tietyllä tapaa peittelee sitä omaa herkkyyttään ja tunteita, jotka itse kokee vaikeaksi? Jos on sellainen suupaltti, ei välttämättä moni halua alkaa vakavissaan puhumaan tunteista?

      Tiedä näitä, mutta toivottavasti me molemmat tulemme paremmiksi tässä asiassa :)

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.