sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Epämukavuusalueet


Meillä kaikilla niitä varmaan on: paikkoja ja tilanteita, joissa tuntee olonsa epämukavaksi. Ei välttämättä olla parhaimmillaan tai pystytä käyttämään omia vahvuuksiaan. Ollaan niin sanotusti omilla epämukavuusalueilla.


paljaat varpaat


Eihän elämän aina pidäkään olla kivaa ja mukavaa. Monesti ihmisen on hypättävä sieltä omalta mukavuusalueeltaan pois ja siirtyä epämukavuusalueelleen. Näissä tilanteissa ja hetkissä olo voi olla jännittynyt, epävarma, mahdollisesti jopa ahdistunut. Näiden vaikeampien tunteiden takia sitä voi alkaa välttelemään tilanteita, jotka ovat siellä epämukavuusalueella. 

Elämä on kuitenkin siitä "tylsää", että näille epämukavuusalueille joutuu lähes väkisinkin, mutta itseään voi yrittää skarpata ajattelemalla, että tästäkin selvitään eikä siihen kuole.

Voisinkin kertoa muutamat omat epämukavuusalueeni, joihin joutuminen joskus jännittää ja ahdistaa enkä koe olevinani näissä tilanteissa vahvimmillani. Toisissa tilanteissa vain inhottaa ja sitä myötä saattaa alkaa ahdistuskin nostamaan päätään, mutta pääsääntöisesti hallitsen tunteeni.

1. Hiekkalaatikko sekä likaantuvat kädet

Hieno aloitus, eikö? :D Meillä on pihassamme hieno hiekkalaatikko, jonka puolisoni ja lankomieheni on tehnyt.

Poikamme kyllä tilanteesta riippuen viihtyvät siinä leikkimässä, mutta minä en. Miksikö? En tykkää tai siedä, kun hiekkaa menee itselläni "joka paikkaan", varsinkin kynsien alle.  Se on inhottavan tuntuista. Tekisi mieli olla aina hanskat kädessä, mutta kesän lämpöisillä voisi olla hieman tuskaista :D

En tykkää muutenkaan likaisista käsistä tai siitä likaisuuden tunteesta. Siksi taidan ollakin vain "konttorirotta" enkä esimerkiksi mikään kunnon tekijä. Esikoisessa on vähän samaa vikaa, mitä tulee käsien puhtauteen, kuopuksella ei ole niin justiinsa.

2. Puhelimessa puhuminen

Jos mahdollista, välttelen viimeiseen asti jollekin henkilölle tai taholle soittamista. Jos joku muu kuin äitini tai mieheni soittaa minulle, tekisi mieli olla vastaamatta ja laittaa vain viestiä perään. Puhelimessa puhuminen ahdistaa.

Jostain syystä puhelimessa puhuessani ajatukseni alkavat poukkoilemaan ihan jossain muualla enkä välttämättä jaksa keskittyä. Joskus joudun tekemään tosissani itseni kanssa töitä, että esimerkiksi töissä saan poimittua puhelun aikana olennaisimmat asiat muistiin. Töissä mie nappaankin heti paperia ja kynän käteeni, kun vastaan puhelimeen tai soitan jollekin, jotta saan tärkeät asiat muistiin.

Virallisten tahojen kanssa puhuminen on ahdistavaa, kun sanat menevät sekaisin ja kuulostan varmaan vielä typerämmältä kuin mitä olen :D

3. Uudet tilanteet, paikat ja ihmiset

Tämä on monellekin tuttua. Ahdistaa ja jännittää uudet tilanteet, paikat ja ihmisten tapaaminen. 

Uuteen paikkaan mennessä mun on mieluiten oltava täysin kartalla, minne olen menossa, mistä ovesta menen sisään, missä kerroksessa paikka on jne. En halua yhtään haahuilla ylimääräistä, koska sitten ne pasmat vasta menevätkin sekaisin ja alkaa ahdistamaan. Jos autolla ajaessa paikka on hieman hakusessa, alan juttelemaan itselleni, jotta pysyn rauhallisena.

En myöskään väitä viihtyväni esimerkiksi kaikenmaailman kutsuilla ja muilla kekkereillä, jos paikalla on ihmisiä, joita en entuudestaan tunne tai sitten ihmisiä, joita tunnen, mutta he saavat minulle tiettyjä  negatiivisempia muistoja nousemaan pintaan. Ahdistavaa. 

Tosin, monen monta kertaa olen selättänyt tämän asian, mennyt niille kutsuille tai kekkereille tai aikanaan perhekahvilaan jännityksestä ja ahdistuksesta huolimatta. Kuinkas on käynyt? Elossa ollaan ja uusia ihmisiäkin on löytynyt elämään.

4. Lasten tapahtumat ja -juhlat, leikkipaikat sekä harrastukset

Huh. Menevät heittämällä tähän "top 5" -joukkoon. Vaikka omia lapsiani rakastankin ja kavereidenkin lapset ovat valloittavia persoonia, mutta kaksikymmentäkin lasta samassa tilassa leikkimässä eli riehumassa, nauramassa, juoksemassa, puhumassa, nahistelemassa, huutamassa ja ehkä jopa kiukkuamassa... Ei ei ei. 

Se jatkuva "tuntosarvet pystyssä" -oleminen, omien ja mahdollisesti osittain toistenkin lasten perään katsominen vaatii veronsa. Tälläisten tilanteiden jälkeen olen todella väsynyt ja ärtyisä. Huomaa heti, että vaadin tietynlaisen palautumisen. Muistan kun eräänkin kerran yksien synttärikekkereiden jälkeen painuin heti lenkille, koska mun aistien voimavarat oli käytetty loppuun. Tarvitsin liikuntaa ja hiljaisuutta.

Vaikka näitä tunteita tulee, me ei kuitenkaan välttelemällä vältellä lasten synttärijuhlia tai tapahtumia. Vanhemmuuteen kuuluu myös se, että menee niille omille epämukavuusalueilleen, lastensa tähden, mutta ei me myöskään nuohoamalla nuohota kaikkia mahdollisia tapahtumia. Jo esikoisen jatkuva tsemppaaminen ja kannustaminen sekä kuopuksen jatkuva vahtiminen näissä tilanteissa vie voimia.

5. Paljaiden varpaiden paljastaminen

Omien varpaiden paljastaminen muille kuin lähipiirille. Yök. Inhottavaa.

Olen nyt joutunut tähän tilanteeseen kaksi kertaa ihan lähiaikoina: työfyssarilla sekä hierojalla. Miten onkaan epämukava olo, kun toinen näkee ne sun paljaat varpaat ja vielä koskee esimerkiksi jalkapohjiin. Jotenkin ällöä, kyllä. Siinä tilanteessa on vain ajateltava, että toinen tekee työtään ja on nähnyt kymmeniä, satoja erilaisia jalkoja. Silti se tunne on epämiellyttävä. Jotenkin siinä kohtaa on todella alaston ja epävarma olo.

Kymijoki


Tälläisiä epämukavuusalueita minulla. Joskus olen jotain asioita jättänyt välistä ja tekemättä,  menemättä kutsuille tai kekkereille, jos en ole jaksanut käsitellä niitä ärsyttäviä tunteita. Pääsääntöisesti skarppaan itseni kanssa, monesti myös lapsien takia, vaikken olekaan juuri se äiti, joka riemusta hihkuen hyppii lastensa kanssa siellä tapahtumissa tai harrastuksissa.

Pystyttekö samaistumaan? Millaisia epämukavuusalueita teiltä löytyy? :)


Rakkaudella
Henna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.