sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

#slowmorning: Eroon aamuäreydestä


Jokainen meistä on aamuisin omanlaisensa. Siinä, missä toiset ovat heti herättyään valmiita uuden päivän koitoksiin, vaatii toisilta hieman enemmän aikaa heräillä uuteen päivään. 




Viime syksynä kirjoittelin, kuinka täällä meillä asusti aamuäreä äiti, joka kiukkusi ja ärähteli heti aamusta. Postauksessa totesin, että asioihin on tultava muutos, koska sellainen ärinä ja murina ei ollut kenenkään etu. Nyt viime aikoina olen miettinyt, etten ole enää ihan niiiin äreä aamuisin ja syinä muutokseen voi olla seuraavat asiat:

Valoisat aamut

Vaikka heräisi aikaisemmin vapaapäivinäkin, ei ole säkkipimeää. Aurinko on jo noussut, uusi päivä alkanut. Sitä on itsekin helpompi herätä uuteen päivään. Valon määrä auttaa ihan hirveästi.

Arkiaamuisin oma rauha

Siinä missä vielä syksyllä olimme lasten kanssa kaikki kolme ylhäällä ennen kuutta aamulla, saan mie nykyään pääsääntöisesti herätä arkiaamuisin rauhassa. Mulla on herätys klo 6 ja nousen saman tien ylös. Juon kahvit, syön puuron, pesen hampaat ja monesti kerkeän vielä meikkaamaankin ennen kuin herätän pojat ennen seitsemää. Toisinaan jompi kumpi tai molemmat herää itsekseen aiemmin, mutta telkkarista tulevat lastenohjelmat riittävät viihdyttämään heitä.



Kotiäitiys on historiaa

Kotiäitinä ollessa uusi päivä kun alkoi jossain vaiheessa klo 8-9 ja jossain vaiheessa klo 5-6, oli jälkimmäinen vaihtoehto erittäin huono. Kun heräsi jälkikasvun kanssa klo 5 eikä edes puoliso ollut siinä kohtaan vielä herännyt ja lähtenyt töihin, sitä tiesi päivästä tulevan erittäin pitkän. Aamutoimet kestivät, itseään ei meinannut saada käynnistymään millään. Tähän kun lisättiin muutenkin huonosti nukuttu yö, niin aaaaaettä mie sanon!

Nyt viitenä päivänä viikossa sitä herää töiden takia silloin klo 6 ja jos nukutaan vapaapäivinä yli seitsemään asti, tuntuu se siltä kuin olisi nukkunut pitkään.

Asenne

Olen muuttanut ajattelutapaani. Että tätä tämä nyt on lasten ollessa pieniä. Joskus ne aamut alkavat vapaapäivinäkin klo 6, joskus (todella harvoin) klo 8. Pojilla ei yleensä ole nälkä heti herättyään, joten vapaapäivinä voidaan hetki pötkötellä sohvalla lastenohjelmia katsellen. Tosin mun maha alkaa ensimmäisenä murisemaan, joten aika pian heräämisestä se on kahvit keitettävä ja puuro lämmitettävä.

Muutama vuosi eteenpäin ja pojat osaavat aamuisin etsiä itse itselleen aamupalaa sekä touhuta ominensa. Vanhemmat saavat (ehkä) viikonloppuisin sen oman aamurauhansa ennen kuin ovat valmiita uuteen päivään.



Loppujen lopuksi päivät menevät nykyään todella nopeasti eikä aikainenkaan herätys viikonloppuisin harmita niin paljon kuin aiemmin. Kuopuksen päikkäreiden takia tulee "väkisinkin" itsellekin pieni päivälepo jossain kohtaa vapaapäivinä. 

En vieläkään ole aamuisin mikään zen, mutta hieman on menty parempaan päin. En edelleenkään varsinaisesti nauti aikaisista aamuista, mutta olen oppinut paremmin sietämään niitä, varsinkin aamujen ollessa valoisia.

Uusi aamu on kuitenkin 
aina uusi mahdollisuus ♡


Rakkaudella
Henna


2 kommenttia:

  1. Oi, moni kohta tekstissäsi kolahtaa! Tämä pikkulapsiaika on uuvuttavaa! Täällä toinen (aamu)äreä! Valo onneksi auttaa tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo auttaa ihan hirveästi! Onneksi viime aikoina on ollut paljon aurinkoisia päiviä.
      Jaksamista sinne arkeen ja kiitos kommentistasi ♡

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.