keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Talvi meni - tuliko kaamos- ja ruuhkavuosikiloja?


Ennen töihinpalaamista syksyllä 2017 mietin, miten saan ja jaksan pitää itsestäni huolta, kun on paljon muitakin asioita hoidettavana ja muistettavana. Jotenkin pelkäsin, että päästän itseni huonoon kuntoon, syön mitä sattuu ja annan vain mennä alamäkeä romuttaen sen kaiken työn, mitä olen itseni eteen tehnyt viime vuosien aikana. 




Viime kuukausien aikana olen kuitenkin huomannut, miten ensisijaisen tärkeää se on pitää myös itsestään huolta. Katsoa, että syö riittävästi ja sopivin väliajoin sekä liikkuu, edes jonkun verran. Istuminen on kaikista pahinta kidutusta ihmiskropalle. Liikunta sekä hyvä ravinto ovat asioita, jotka vaikuttavat ihmisen jaksamiseen ja nimenomaan jaksamistahan näiden meneillään olevien, niin kutsuttujen ruuhkavuosien aikana tarvitaan.

Miten olen liikkunut ja liikun nyt?

Talvella kävin kerran viikossa kuntosalilla, sellaisella kansalaisopiston kurssilla, jossa joka kerta käytiin koko kroppa läpi, eri painopisteitä vaihdellen. Lenkillä sain käytyä ehkä kerran tai kaksi viikossa. Kävin vain kävelylenkeillä, sellaisilla rauhallisilla. Viime talvena oli ihan oikea talvi, joten pojatkin pääsivät pulkan kyytiin. Välillä kävimmekin pienillä kävelyillä niin, että pojat istuivat pulkassa. Lisäksi sai tehdä lumitöitä, joka on hyvää liikuntaa koko kropalle.

Olin pelännyt, että arki jotenkin passivoituu töiden aloittamisen myötä, kun jää ne aamuiset ulkoilut ja kotityöt arjesta pois. Työpäivät istua röhnöttää työpöydän ääressä ja loppuillan yrittää mahdollisimman paljon röhnöttää sohvalla tehden vain pakolliset kotihommat sekä ruokkia lapset.



Ei se onneksi ihan niin mennyt. Töissä pyrin vähintään kaksi kertaa tunnissa käydä vähän kävelemässä, esimerkiksi hakemassa vettä, käydä vessassa jne. Samalla voi vaihtaa työkaverin kanssa sanan tai pari. Iltaisin kotona on tietysti omat touhunsa. Nyt olemme olleet paljon pihalla ja välillä käymme jossain vähän kävelemässä. Lenkilläkin olen yrittänyt useammin käydä, ihan jopa hölkkälenkeillä.

Kansalaisopiston salikurssi loppui kevään osalta yli kuukausi sitten, enkä olen sen jälkeen saanut aikaiseksi tehtyä erikseen lihaskuntoa. Onneksi meidän kylällä on alkamassa viikottainen puistojumppa sekä ajattelin myös hyödyntää hienoja, kesäisiä ilmoja kahvakuulien heilutteluun omalla takapihalla sen verran, mitä lasten vahtimiselta kerkeää. Ihan näin omin päiten en saa aikaiseksi mentyä salille erikseen.



Miten olen syönyt ja syön?

Olen pyrkinyt syömään vähintään neljä kertaa päivässä. Päivä alkaa noin puolella litralla vettä, jonka jälkeen syön puuron lisukkeilla sekä juon kahvia. Töissä syön pääsääntöisesti omia eväitä, joskus käydään ulkona syömässä. Lounaalla pyrin syömään vähän kevyemmin ja paljon väriä lautasella. Kotona iltapäivällä päivällinen, jotain perusruokaa, esimerkiksi täysjyvämakaronia ja jauhelihakastiketta. Iltapalalla leipää ja maustamaton jogurttirahka lisukkeilla.

Entäs ne herkut? Tai alkoholi?

Herkut ovat nyt heikko kohtani. Joulusta "jäi päälle" (selityksen makua) sellainen päivittäinen, pieni herkuttelu. Miten kiva onkaan iltapalan jälkeen ottaa vähän suklaata tai jotain muuta namia. En ole vetänyt kaksin käsin tai mitään isoja määriä, mutta kuitenkin. Tästä pitäisi päästä eroon ja jättää ne kohtuulliset herkuttelut viikonlopuille. 

Alkoholin käyttö mulla on vähentynyt melkein minimiin. Olen saattanut yhden oluen juoda viikonloppuisin. Viimeksi olen humalassa ollut helmikuun alussa. Menneenä viikonloppuna olin hurja ja join kaksi annosta illan aikana. En siis ole omia ahdistuksiani ja muita olojani "lääkinnyt" alkoholilla, koska se ei auta asiaa, päinvastoin. On melkein parempi pysyä kokonaan erossa isommista määristä.

Lue myös: Suhteeni alkoholiin



No, tuliko niitä extrakiloja?

Ei tullut. Paino on pysynyt suht samana, mitä nyt nämä yhtäkkiset helteet pamauttivat pari lisäkiloa, kiitos turvotuksen, mutta elämäntapojen takia ei tullut kiloja lisää. Kroppa on ehkä hieman "pehmeämpi" kuin vielä vuosi sitten, mutta silloin pidinkin paljon tiukempaa linjaa monen asian suhteen.

Nyt ruuhkavuosien sekä näiden kaikkien muiden juttujen kanssa olen itselleni armollisempi. En sinänsä ole esimerkiksi herkuttelusta soimannut itseäni, koska 80 prosenttisesti syön ihan hyvin, annoksistani löytyy väriä (muutakin kuin ketsuppia), juon päivän aikana paljon vettä enkä vedä pullaa tai muita herkkuja joka välissä. Töissäkin pystyn jättämään syömättä herkkuja, mitä tuntuu olevan vähän väliä kahvipöydässä.

Kun nämä helteet pamahtivat iloksemme, alkoi kroppa automaattisesti huutamaan lisää nestettä sekä kaikkea raikasta ja kevyempää syötävää. Olenkin huomannut, että lautasellani on viime päivinä ollut entistä enemmän väriä; kasviksia, vihanneksia, hedelmiä. Talvisin, kylmällä, kroppa taas huutaa rasvaa ja lämpöisiä aterioita, joita ei näin lämpöisellä todellakaan tee mieli.

Tosin, minä, joka olen lähes joka aamu käynyt vaa'alla ties kuinka monta vuotta, varmaan 10, aion nyt heittää vaa'an kaappiin ja nauttia kesästä. Mun kroppa on tottunut tietynlaiseen elämäntapaan, enkä mie tästä ihan äkkiä aio takaisin vanhaan palata.

Lue lisää elämäntapamuutoksestani, linkin takaa löytyy alkuvuodesta 2018 kirjoitettu juttu, johon olen kerännyt enemmän linkkejä vanhempiin postauksiini liittyen ruokaan ja liikuntaan. Linkkien seasta löytyy pidempikin sepustus siitä, mistä ja miten elämäntapamuutokseni sai alkunsa seitsemän vuotta sitten, jolloin olin vasta 25-vuotias.

Alla olevat muutoskuvat, jos mitkä, motivoivat jatkamaan tätä samaa, hyväksihavaittua linjaa elämäntapojen suhteen, myös hektisemmässä arjessa. On vain löydettävä ne omaan arkeen sopivat, mutta itselleen armolliset keinot liikkua ja huolehtia riittävästä ravinnosta.




Nautinnollista kesää, pidättehän huolta myös itsestänne.


Rakkaudella
Henna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.