keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

"Kirjoita, kirjoita vaan"


Hyväuskoisena ajattelin, että kesälomalla minulla on aikaa ja energiaa kirjoittaa blogia, jopa useampi teksti valmiiksi, joita voin viimeistellä ja jakaa seuraavien viikkojen aikana. Tosiasiassa olen saanut aikaiseksi vain kolme valmista tekstiä tässä vajaan kolmen viikon aikana, muuten olen jakanut vanhempia tekstejäni.



Meidän kesäloma on ollut hyvin intesiivistä aikaa lasten kanssa, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta olisin kaivannut enemmän niitä omiakin hengähdyshetkiä. Aikaa omille ajatuksille, omille tekemisille. Kun se päivän hengähdyshetki alkaa vasta klo 22 jälkeen, ei sitä jaksa enää avata blogia kirjoittaminen mielessä, vaikka haluaisikin.

Mulla vilistää pääkopassa paljon aiheita ja asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Onneksi aiheet ovat sellaisia niin sanotusti ajattomia, ei tarvitse kirjoittaa juuri tässä hetkessä, ne joutavat odottamaan. Palo kirjoittamiseen on kuitenkin kova. 

Luin taannoin Valeäidin postauksen "Kirjoitan tämän, koska tuntui siltä". Teksti laittoi ajattelemaan omalta osaltani, miten päässäni joku hokee koko ajan "Pitäisi kirjoittaa, pitää saada uutta sisältöä", mutta ei ne tekstit pakottamalla synny. Jos syntyvätkin pakolla, tulee niistä silloin teennäisiä, puuttuu se THE tunne, jota haluaisin teksteissäni välittää. Pakottamalla synnytetyt tekstit ovat väkinäisiä, saattaa puuttua se punainen lankakin koko hommasta. Tai sitten punainen lanka on kireä kuin viulun kieli.

Kommentoin kyseistä Valeäidin postausta, miten olikin hyvä kirjoitus, laittoi ajattelemaan. 

"Mulla ollut hieman vaikeuksia kirjoittamisen suhteen. Olisi hyvä vain kirjoittaa. Antaa ajatusten virrata vapaasti, miettimättä ylimääräisiä, varsinkaan niitä lukijamääriä. Sellaiset tekstit ovat monesti nousseet luetuimmiksi teksteikseni.

Ehkä pitäisi ottaa oppia itseltään 😀"

Valeäiti kommentoi ihanasti: "Kirjoita, kirjoita vaan". Hyvin kommentoitu. Ja niin totta. Olisi hyvä vain kirjoittaa ja kirjoittaa, ihan kirjoittamisen ilosta. Kun tulee pidempi tauko kirjoittamisen osalta, tulee uudelleen aloittamisesta yhä vaikeampaa. Sitähän seksistäkin sanotaan. Mitä pidempi tauko hommassa, sen vaikeammalta aloittaminen tuntuu, ihan kuin alkaisi ensikertalaisena hommiin. Tekee hyvää pitää säännöllisesti kipinää yllä, silloin pysyvät halutkin mukana ja homma on mielekästä. Kyllä, vertasin juuri kirjoittamista seksiin :D Mutta, molemmat tuottavat mielihyvää, parhaimmillaan jopa rentouttavat. 


Samoihin aikoihin kun luin Valeäidin postauksen, luin myös Project Maman postauksen "Keski-ikäinen kesäyössä", mikä oli aivan ihana teksti kesäyössä syntyneistä keski-ikäisen ajatuksista. Juuri sellainen teksti, mikä oli kirjoitettu siinä tunteessa ja hetkessä eläen. Nämä välittyivät tekstistä. Siksi se teksti oli aivan ihana. Osui sekä upposi tällaisen fiilistelijän ja tunteellisen kolmekymppisen sisimpään.

Nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä, tappelevat pojat milloin pikkulegoista ja milloin muista leluista. Tai tekevät remonttia helvetin kovaäänisillä (leikki)työkaluilla. Tai huutavat ja riehuvat. Tai milloin on kakka vaipassa tai milloin pitää käydä pyyhkimässä pylly. "Laita, anna, auta, tuu tänne, äiti, äiti, äiti, äääääitiiiiiiiii". 
Äiti yrittää nyt kirjoittaa tämän yhden jutun loppuun, kiitos (perkele saatana, mielessäni jatkaen).

Kirjoitan, kirjoitan vaan. Sitä aion alkaa noudattamaan enemmän. Kaivan useammin läppärin esille, koska onhan ensinnäkin läppärin kanssa kirjoittaminen helpompaa ja vaivattomampaa kuin puhelimen kanssa näpyttely :D Tallennan luonnoksiin aiheita, joista haluan joskus kirjoittaa. Tartun niihin sitten, kun aika ja inspiraatio ovat sopivia. 

Kirjoittaminen sekä bloggaaminen ovat antaneet mulle niin paljon, etten todellakaan aio tätä harrastusta jättää, kiireisemmässäkään arjessa. Sitten karsitaan muusta, jos on pakko. Onneksi on myös paljon jo valmiita tekstejä, joita voin laittaa jakoon uudestaan, koska onhan vielä paaaaaaljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet niitä tekstejä :) Heille ne tekstit ovat uusia, kuin vasta kirjoitettuja.

Tämän tekstin kuvat ovat äitini ottamia. Hän lähetti ne minulle wa:lla saatesanoilla "Blogiisi kuvia". On ihanaa, kun toiset elävät mukanani tässä harrastuksessa ja he ovat oikeasti ylpeitä siitä, mitä olen blogini avulla saavuttanut. Kiitos siis äiti ja te muutkin, jotka tuette ja tsemppaatte <3
Kiitos myös lukijoilleni <3 Varsinkin teille, joita juttuni oikeasti kiinnostavat.


Rakkaudella
Henna



2 kommenttia:

  1. Mä joskus äänitän muistioon ääni tekstiksi napilla jos ei satu olemaan mahdollista olla koneella. Siirrän sieltä sitten blogiluonnokseen. Todella kätevä kikka ja helpommin tulee laitettua ajatuksia ylös. Kummasti alkaa postausideoita silloin syntymään ja ajatukset juoksee aasinsillasta toiseen.
    Mulla on myös mielententerveyteen ym liittyviä juttuja. Ajattelin siksi vähän tutustua tähän sun blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Topaasilapsi kommentistasi! :)

      Hyvä neuvo tuo puhemuistio. Itse olen joskus kirjoitellut asioita puhelimen muistioon ylös.

      Toivottavasti löydät blogistani lisää lukemista <3

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.