maanantai 23. heinäkuuta 2018

Annetaan herkkien olla herkkiä!

On kritisoitu, miten tämä nykyajan positiivisuushabitus ja "elämä on ihanaa" -hehkutus vie huomion niiltä ihmisiltä, joiden elämä ei ole ihan niin ihanaa ja sisältää paljonkin erilaisia haasteita tai ongelmia. Kritisoidaan, ettei ihmiset halua tietää elämän nurjasta puolesta, vaan pönkitetään sitä positiivisuutta sekä lakaistaan elämän paska puoli maton alle.



Se, että jotkut ihmiset haluavat nähdä ympärillään hyvää ja kaunista, ei tee heistä  ymmärtämättömiä tai sokeita elämän kurjuudelle ja epäreiluudelle,
jota tässä maailmassa on valitettavan paljon.

Toisinaan jotkut ihmiset joutuvat hieman suojelemaan itseään siltä kaikelta ympäriltään tulevilta  ärsykkeiltä tai ahdistavilta ja surullisilta uutisilta. Se, että he suojelevat itseään ja herkkää mieltään, ei tarkoita, etteivätkö he tietäisi tai haluaisi tietää elämän nurjista puolista. He saattavat tietää yllättävänkin paljon. Eivät vain tuo sitä ilmi, esimerkiksi somessa tai blogeissaan, jotka eivät muutenkaan kerro koko tarinaa ihmisen elämästä, näin sivuhuomautuksena.

Se ei ole "pään työntämistä pusikkoon", jos haluaa suojella omaa mielenterveyttään. Miksi pitäisi menettää oma mielenterveytensä sellaisten ihmisten ja asioiden takia, jotka eivät kuitenkaan kosketa läheisesti omaa elämäänsä? Asioiden takia, joihin ei kuitenkaan pysty omalla toiminnallaan loppujen lopuksi paljonkaan vaikuttamaan? He saattavat ahdistua, imeä itseensä surua niin paljon, että se on heille jo haitaksi asti. He murehtivat, vuodattavat kyyneleitä muiden puolesta, vaikkei heidän tarvitsisi. Tämä murehtiminen saatetaan tehdä muilta salaa. Se suru ja ahdistus ovat hymyn takana piilossa.

Siinä muiden murheita vatvoessa he saattavat unohtaa itsensä, unohtaa pitää myös itsestään huolta. Kääntävät asioita hieman nurinkurin ajattelemalla, etteivät ole ansainneet omaa onneaan tai niitä ilon pilkahduksia elämäänsä, koska jollakin toisella on niin paljon kurjempaa. Miettivät päänsä puhki, miksi toisille annetaan niin raskaita taakkoja kannettaviksi, kun toiset pääsevät helpommalla? Tiedostavat senkin, ettei kaikista ole raskaan taakan kantajiksi, mutta miksi kenelläkään pitäisi olla se raskas taakka kannettavanaan? Miksi elämän on oltava niin epäreilua? Eihän elämä voi aina ollakaan ihanaa pusipusi-meininkiä, mutta miksi toisia koetellaan enemmän kuin toisia?

Herkemmät ihmiset saattavat näissä ajatuskierteissään sairastuttaa oman mielensä, vaikka heidän elämässään kaikki olisi näennäisesti ihan hyvin. 

He saattavat toisten mielestä liian hanakastikin hakea omasta elämästään niitä positiivisia asioita yrittäen näin näyttää muillekin, että elämässä voi olla myös väriä ja iloa, vaikka ne olisivatkin sellaisia pikkiriikkisiä, mutta ovat siellä kuitenkin. On taito löytää kurjuudenkin keskellä elämästään niitä hyviä asioita, joista voi olla kiitollinen.

Herkempien ei tarvitse karaistua. Heistä ei tarvitse tulla sellaisia, jotka laukovat "elämän totuuksia" vasten toisten kasvoja. Vasten sellaisia kasvoja, jotka jo muutenkin kätkevät taakseen paljonkin tietoa ja hiljaista viisautta. Herkät kyllä tietävät niistä ikävistäkin asioista ilman, että heille tarvitsee sitä joka välissä tuoda esiin.

He ovat empaattisia, heiltä riittää sympatiaa, mutta joskus se heidänkin kuppi menee nurin, läikkyy yli äyräiden. On tervettä itsekkyyttä laittaa oma mielenterveytensä edelle. Sulkeutua hetkeksi omaan pieneen kuplaansa. Hengähtää. Rauhoittua. Kerätä voimia. Tehdä taas itselleen selväksi, ettei muiden tunteet ole heidän tunteitaan. Muiden elämä ei ole heidän elämäänsä. Oma elämä on se, josta on pidettävä huolta.

Annetaan herkkien olla herkkiä, mutta herkkienkin täytyy ymmärtää myös heitä, jotka ovat erilaisia kuin he. Kaikki eivät ylianalysoi eivätkä etsi piilomerkityksiä erilaisista asioista ja tapahtumista ympäriltään. Kaikki eivät koe tunteita voimakkaammin tai ahdistu niin sanotusti "pikkujutuista". Kaikki eivät vain näe ja koe maailmaa samalla tavalla.

Kun ymmärtää edes hieman sitä herkempää ihmistä sekä tulee hänen kanssaan toimeen, saa hänestä hienon ihmisen omaan elämäänsä. 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, 
yritetään ymmärtää toisiamme.


Rakkaudella
Henna


Postauksen kuva on mieheni ottama.

6 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus ja voisin hyvin ajatella sanovani tämän kaiken itsekin ääneen. Kiitos!
    Jään mielihyvin tämän postauksen Inspirationin facebook-sivulla. Positiivisin, herkin kiitoksin
    Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ja siitä, että jaoit tekstini blogisi facebook-sivulla <3 Nämä lämmittävät mieltä :)

      Ihanaa kesän jatkoa sinulle <3

      Poista
  2. Hieno kirjoitus. Erityisherkkyydessa on kaksi puolta, sekä hyvää että huonoa. Elämä on aika aaltoilevaa, kun tuntee niin voimakkaasti. Murehtimisesta on vaikea päästä eroon, vaikka sitä harjoittelee koko elämänsä ajan ja itsensä unohtaa helposti kun haluaa muille hyvää. Aurinkoista ihanaa kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ♡

      Totta tuo, että herkkyydessä on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta enimmäkseen se on ihmisen vahvuus. Piirre, jota tässä maailmassa tarvitaan :)

      Ihanaa kesän jatkoa :)

      Poista
  3. Mä sulkeudun usein omaan kuplaani ja esim selaan vähemmän somea, kun ahdistaa. Joskus näin kommentin siitä et miks pitää sulkea silmänsä elämän pahuudelta, ja tunkea just pää puskaan. Mut sitä en ymmärrä mitä se auttaa jotakuta vaikka perheväkivallan uhria et mä luen uutisen siitä ja ahdistun? Ei mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ♡

      Juuri näin. Kyllä suurin osa ihmisistä ilman uutisten lukemistakin/niiden jakamista somessa tietää, mitä kaikkia julmuuksia tähän maailmaan mahtuu.

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.