tiistai 10. heinäkuuta 2018

Mökkiviikonlopun kohokohdat - hyvässä ja pahassa


Perheemme vietti jälleen menneen viikonlopun mökillä, Ruotsinpyhtäällä, Kymijoen kauniissa maisemissa. Mukanamme oli myös lankomieheni, josta on todella iso apu poikien kanssa, nämä kun tykkäävät sedästään aivan älyttömästi. Viikonloppu ei kuitenkaan täysin ollut sellainen seesteinen "unelmamökkiviikonloppu", mitä ne nyt harvoin ovatkaan, varsinkaan pienten lasten kanssa :) Aina sattuu ja tapahtuu.


Mökkeily

Perjantaina lähdin töistä sekavissa ajatuksissa, ärtyneenä ja väsyneenä. Kirmasin päiväkodille hakemaan poikia, sieltä kotiin ja lastasin valmiiksi pakatut tavarat autoon. Kaikki pussukat ja nyssykät, ruoat, juomat, miljoona paria kenkiä ja kumisaappaita. Onneksi pojat malttoivat hienosti odottaa sen aikaa. Kun auto oli lastattu tavaramäärällä, alkoi sataa. Ja satoi, reilusti. 

Puolet (onneksi) lyhyestä ajomatkasta satoi kuin esterin takapuolesta. Kutostiellä, satasen rajoituksella en paikoitellen uskaltanut ajaa kuin 70-80 km/h. Autossa HeviSaurusta vain kovemmalle, että pojatkin pysyivät rauhallisina, vaikka varsinkin esikoinen tuntui olevan hieman hämillään siitä sateen määrästä. Hän näki myös, ettei autosta näkyvyys ulos ollut paras mahdollinen.

Mökillä en yllättäen taas saanut toisen rakennuksen ovea auki, mulle kun tuntuu lukitut ovet olevan sellainen kirous. Ei tulla juttuun sitten yhtään. En siis päässyt purkamaan tavaroita. Kyseisessä rakennuksessa on isompi jääkaappi (itse mökissä pienen pieni), mutta onneksi kylmälaukku toimii verkkovirralla ja saa autossa virtaa niin sanotusta tupakansytyttimestä, joten osa syömisistä säilyi viileässä. 


Itselleni keitin kahvia. 

Kahvi auttaa. 

Tilanteessa kuin tilanteessa.

Mies tuli veljensä kanssa noin tunti meidän jälkeen ja itselläni alkoi mieli hieman rauhoittumaan, kun sain asioita eteenpäin ja rullaamaan eli tavaroita purettua ja järjesteltyä :D Myöhemmin illalla sain taas ihastella aivan upeaa auringonlaskua. Siihen näkyyn ei kyllästy. Mieli ja hermo lepäsivät toden teolla. Pienemmät pojat nukkuivat, isommat pojat olivat kalassa. Mikäs mun oli siinä ollessa, omassa rauhassa, lonkeroa nautiskellen, maisemia ihaillen.

Lauantaina hienoja autoja, vesisadetta ja nokkospuska

Lauantaina kävimme läheisellä Strömforsin kylällä Ruukki Picnic -tapahtumassa, joka keräsi kylälle yli 300 harrasteajoneuvoa ja yli 2000 ihmistä. Hienoja autoja, iloisia ihmisiä, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa. Mitä nyt sitten kuopus otti pari kertaa kunnon spurtit ja lähti juoksemaan karkuun. Minä kun en muistanut rattaita pakata reissuun mukaan ollenkaan, joten kuopus välillä käveli ja välillä kannoimme häntä. Silmä tarkkana sai olla koko ajan, mutta silti hän kerkesi pinkomaan vikkelillä jaloillaan karkuun. Onneksi saimme hänet aina kiinni. Selvisimme takaisin mökille ennen kuin alkoi satamaan. Ja reilusti satoikin, taas. Puhuimme, että onneksi emme olleet enää siellä kylällä kastumassa. 

Myöhemmin päivällä oli erilaisten pihapelien vuoro. Pojat tykkäsivät ihan hirveästi potkia palloa, mitä nyt esikoinen veti joka välissä hernettä nenään, kun joku ei potkaissut niin kuin hän olisi halunnut tai jos pikkuveli kerkesi potkaisemaan palloa ennen häntä. Aika rankkaa olla sellainen lähes eskarilainen. Aikamoista tunteiden myllerrystä. Rankkaa se on meille vanhemmillekin, vaikka välillä on vähän salaa hymyiltävä reppanalle.

Olin mökin sisällä suorimassa paikkoja, kun esikoinen yhtäkkiä ryntäsi sisään aivan hirveän huutoitkun kera. Kysyin, mikä nyt on ja hän sai sanottua, että kaatui piikkipuskaan. Hän siis kaatui koko poika nokkospuskaan, kun oli hakemassa sieltä palloa. Hänellä oli ohuet pitkät housut, mutta nokkoset polttivat housujen läpi. Äkkiä housut pois ja pian nousikin nokkosihottuma pintaan. Hölväsin aloe vera -geeliä ja pidin pientä sylissäni pahimman polttelun ajan. Meni itsellä ihan kylmiä väreitä, aivan varmasti pojasta tuntui pahalta, ihan todella pahalta. Onneksi pahin polttelu meni nopeasti ohi ja nokkosihottumakin laski parissa tunnissa. Varmasti jää tuo kokemus  hänen mieleen. "Kun silloin penskana kaaduin nokkospuskaan ja ristus, että polttelikin"

Strömforsin Ruukki

Sunnuntaina kylmää tuulta, kotiin lähdön aika

Normaalisti venytämme sunnuntaisin mökiltä lähtöä lähes iltaan asti. Varsinkin jos on hyvä keli ja lämmintä. Nyt oli kuitenkin vähän huono sää, kaikki olivat väsyneitä ja nuutuneita, joten aloimme suorimaan paikkoja heti aamusta, jotta pääsimme iltapäivällä lähtemään kotiin.

Hienoa oli muistaa puolessa välissä kotimatkaa, etten muistanut ottaa kahvinkeittimestä suodatinpussia pois tai tyhjentää sisällä olevaa roskista. Kai se on jonkun joku ilta ajeltava mökillä käymään, ettei ne vallan sinne homehdu tai houkuttele elukoita syömään :D

Kun olimme sunnuntaina ajoissa kotona, oli illalla hyvin aikaa purkaa tavarat, pestä pari koneellista pyykkiä, käydä pienellä kävelyllä sekä valmistella ruoka seuraavalle päivälle. Kuulostaa tehokkaalta, eikö? :D Yllätin itsenikin.

Mökkiviikonlopussa parasta oli lauantain ihanan lämmin aamu- ja aamupäivä, harrasteajoneuvotapahtuma, jossa varsinkin pojat ihastelivat hienoja autoja. Parasta oli myös upeat auringonlaskut, joiden kuvaamisesta en tunnu saavani tarpeeksi. Molempina iltoina se hetken oma rauha oli aivan luksusta.

Mökkeily

Esikoinen on jo parilla mökkireissulla ihmetellyt illalla ääneen saunan lauteilla istuessaan:

"Onko mökillä eri kellonaika? Semmonen mökkiaika?"
"Ihan samaa aikaa tääl eletää ku muualkii, mitenni?"
"No ku tääl aika vaa hävii. Äsken vast oli aamu ja nyt on jo ilta. Miks nää päivät menee niin nopeest? Varmast on joku eri aika tääl."
"No sepäs se. Samaa ollaa ihmetelty. Ehkä tääl sitte on semmoin mökkiaika" :D

Katsotaan, milloin taas mennään mökille. Ensi viikonloppuna luvassa jotain ihan muuta :)


Rakkaudella
Henna






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.